Työkykyisten työttömien Suomi – lähes 100 miljardin euron lasku

Julkaistu: 6.6.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist

Olen tarkastellut muutamassa aiemmassa blogikirjoituksessa työkykyisten työttömien tilannetta erikseen nuorten aikuisten, keski-ikäisten ja yli 50-vuotiaiden näkökulmasta. Jokainen tarkastelu on johtanut samaan johtopäätökseen: Suomessa on valtava määrä käyttämätöntä osaamista, työkykyä ja kokemusta, jonka annamme valua hukkaan.

Nyt on aika tarkastella kokonaiskuvaa.

Julkisten tilastojen, tutkimusten ja suuruusluokka-arvioiden perusteella työkykyisten työttömyyden kokonaisvaikutus Suomelle on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 90–100 miljardia euroa. Tämä tarkoittaa keskimäärin lähes 10 miljardin euron vuotuista laskua.

Kyse ei ole vain menetetyistä verotuloista. Kyse on myös tulonsiirroista, asumistuista, toimeentulotuesta, sosiaalipalveluista, työkyvyn heikkenemisestä, syrjäytymisestä sekä menetetystä talouskasvusta.

Kun työkykyinen ihminen jää vuosiksi työelämän ulkopuolelle, menetämme samalla hänen osaamisensa, työpanoksensa ja verotulonsa. Samalla yhteiskunnan menot kasvavat.

Kolme ikäryhmää – yksi ongelma

Aiemmissa tarkasteluissani olen käsitellyt työkykyisten työttömien tilannetta eri ikäryhmissä.

20–39-vuotiaiden osalta kustannukset ovat arviolta 35–40 miljardia euroa tarkastelujaksolla. Tässä ryhmässä erityisen huolestuttavaa on pitkäaikaistyöttömyyden vaikutus koko työuran mittaisiin tuloihin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

40–49-vuotiaiden osalta kustannukset ovat arviolta 10–11 miljardia euroa. Kyseessä on työmarkkinoiden tuottavin ikäryhmä, jonka työpanoksen menettäminen näkyy välittömästi verotuloissa ja kansantaloudessa.

Yli 50-vuotiaiden osalta kustannukset ovat suurimmat, arviolta 45–50 miljardia euroa. Tässä ryhmässä korostuu ikäsyrjinnän vaikutus. Samalla kun työnantajat puhuvat työvoimapulasta, suuri määrä kokeneita ammattilaisia jää ilman mahdollisuutta osoittaa osaamistaan.

Vaikka syyt vaihtelevat ikäryhmittäin, lopputulos on sama: työkykyisiä ihmisiä jää työelämän ulkopuolelle tavalla, johon Suomella ei enää olisi varaa.

Suurin lasku syntyy käyttämättömästä suomalaisesta työvoimasta

Julkisessa keskustelussa työttömyydestä puhutaan usein yleisellä tasolla, mutta harvemmin tarkastellaan sitä, mistä kustannukset todellisuudessa syntyvät.

Arvioni mukaan noin 70–80 miljardia euroa tarkastelujakson kokonaiskustannuksista liittyy työkykyisiin suomalaisiin, joiden osaamista ei saada työmarkkinoiden käyttöön.

Kyse on ihmisistä, jotka haluaisivat tehdä töitä, mutta joiden työllistymistä vaikeuttavat esimerkiksi ikäsyrjintä, osaamisen vanhentuminen, alueelliset työmarkkinaongelmat tai työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat.

Jokainen menetetty työvuosi merkitsee menetettyjä verotuloja ja lisääntyviä julkisia menoja. Kun ilmiö koskee kymmeniä tuhansia ihmisiä vuodesta toiseen, puhutaan miljardiluokan kansantaloudellisesta ongelmasta.

Maahanmuuton vaikutuksista on voitava keskustella rehellisesti

Suomessa käydään usein keskustelua työvoimapulasta ja työperäisestä maahanmuutosta. Samalla kuitenkin sivuutetaan se tosiasia, että maassamme on edelleen suuri määrä työkykyisiä työttömiä.

Kestävän maahanmuuttopolitiikan lähtökohtana tulee olla ensisijaisesti Suomessa jo olevan työvoiman tehokkaampi hyödyntäminen. Työperäisen maahanmuuton on täydennettävä työmarkkinoita, ei korvattava ratkaisemattomia rakenteellisia ongelmia työllisyydessä. Suomessa oleskelun tulee perustua työntekoon, omavaraisuuteen ja yhteiskuntaan integroitumiseen.

Maahanmuuttajataustaiset ovat yliedustettuina työttömien joukossa

Tilastojen perusteella ulkomaalaistaustaisten työttömyysaste on Suomessa noin 15–20 prosenttia, kun suomalaistaustaisten työttömyysaste on noin 6–8 prosenttia.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että ulkomaalaistaustaisen henkilön riski olla työttömänä on noin kaksi–kolme kertaa suurempi kuin suomalaistaustaisella.

Samalla ulkomaalaistaustaisten osuus väestöstä on noin 8–9 prosenttia, mutta heidän osuutensa työttömistä on noin 13–16 prosenttia. Tämä näkyy myös kustannuksissa.

Arvioni mukaan noin 20–30 miljardia euroa työkykyisten työttömyyden kokonaislaskusta liittyy maahanmuuttajataustaisen väestön muuta väestöä heikompaan työllistymiseen.

Kyse on summasta, joka vastaa useiden hyvinvointialueiden vuotuisia menoja.

Nuorten työttömyys kasvattaa tulevaisuuden laskua

Erityisen huolestuttavaa on se, että maahanmuuttajataustaisen väestön vaikutus korostuu nuorissa ikäryhmissä.

Arvioiden mukaan 20–39-vuotiaiden työkykyisten työttömien aiheuttamista kustannuksista noin 25–35 prosenttia liittyy maahanmuuttajataustaiseen väestöön.

Jos nuori jää pitkäksi aikaa työelämän ulkopuolelle, seuraukset näkyvät usein vuosikymmeniä. Työllistymisen viivästyminen kasvattaa syrjäytymisriskiä, vähentää elinkaaren aikana maksettavia veroja ja lisää riippuvuutta tulonsiirroista.

Siksi nuorten työllisyys on yksi tärkeimmistä hyvinvointivaltion tulevaisuutta määrittävistä kysymyksistä.

Alueellinen eriytyminen on kasvava riski

Työttömyys ei jakaudu tasaisesti koko maahan.

Erityisesti pääkaupunkiseudulla ja suurten kaupunkien tietyillä alueilla näkyy kehitys, jossa korkea työttömyys, matala työllisyysaste, alhainen koulutustaso ja suuri riippuvuus tulonsiirroista keskittyvät samoille alueille.

Kun ongelmat kasautuvat samoihin kaupunginosiin vuodesta toiseen, niiden vaikutukset näkyvät myös turvallisuudessa, asumisessa, kouluissa ja kuntataloudessa.

Mitä pidempään kehityksen annetaan jatkua, sitä vaikeammaksi ja kalliimmaksi sen korjaaminen muodostuu.

Eurooppa on muuttamassa linjaansa

Muuttoliike ei ole enää yksittäisten jäsenvaltioiden ongelma, vaan koko Euroopan unionin yhteinen haaste.

Euroopan unionissa on viime vuosina siirrytty kohti aiempaa tiukempaa maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa. Tavoitteena on nopeuttaa hakemusten käsittelyä, tehostaa palautuksia ja vahvistaa jäsenvaltioiden mahdollisuuksia hallita muuttoliikettä.

Samalla keskustelu EU:n ulkopuolisista vastaanotto- ja käsittelykeskuksista on siirtynyt poliittisesta teoriasta käytännön valmisteluun. Italian ja Albanian välinen järjestely on tunnetuin esimerkki tästä kehityksestä.

Suomen ei pidä jäädä sivustakatsojaksi. Kaikki keinot, joilla voidaan vähentää laitonta maahanmuuttoa, torjua ihmissalakuljetusta, tehostaa palautuksia ja vahvistaa eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän uskottavuutta, on arvioitava vakavasti.

Puheista tekoihin

Työkykyisten ihmisten pitäminen työelämän ulkopuolella maksaa Suomelle arviolta lähes 10 miljardia euroa vuodessa.

Se on rahaa, joka on pois koulutuksesta, terveydenhuollosta, turvallisuudesta, infrastruktuurista, tutkimuksesta ja tulevaisuuden investoinneista.

Ratkaisut eivät synny yhdellä päätöksellä. Tarvitaan tehokkaampia työllisyyspalveluita, parempaa osaamisen tunnistamista, ikäsyrjinnän kitkemistä, toimivampaa kotoutumista, kannustavampaa sosiaaliturvaa sekä hallittua maahanmuuttopolitiikkaa.

Tarvitaan myös rohkeutta tehdä päätöksiä kansallisella ja eurooppalaisella tasolla.

Suomella ei ole varaa menettää yhtään työkykyistä ihmistä työelämän ulkopuolelle.

Kyse ei lopulta ole vain työllisyydestä tai maahanmuutosta. Kyse on siitä, pystyykö Suomi tulevaisuudessakin rahoittamaan hyvinvointivaltion, jonka rakentamiseen aiemmat sukupolvet ovat käyttäneet vuosikymmeniä.

Puhetta on ollut riittävästi.

Nyt tarvitaan tekoja.

Malminkartanossa 6.6.2026

Marko Ekqvist (ps.)
Helsingin työllisyyspalveluliikelaitoksen johtokunnan varajäsen

Työkykyisten työttömien Suomi – lähes 100 miljardin euron lasku
Kategoriat: #marko2027, Eduskuntavaalit2027, eläkeläisköyhyys, pitkäaikaistyöttömyys, syrjäytymisen ehkäisy, työllisyyspalvelut, työperäinen maahanmuutto, työttömyys, työvoimapula | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Työkykyisten parikymppisten ja kolmekymppisten makuuttaminen maksaa Suomelle miljardeja

Julkaistu: 17.4.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist
Tarkastelen nyt 20–39-vuotiaiden työttömien työnhakijoiden joukkoa: ihmiset, joilla on parhaat työvuodet vielä edessään ja joiden työkyvyn rapautuminen tulee yhteiskunnalle poikkeuksellisen kalliiksi.
Tähän ikäryhmään ei ole helposti saatavilla yhtä valmista virallista vuosisarjaa juuri muodossa 20–39-vuotiaat työttömät 2015–2026. Siksi olen tehnyt karkean, mutta läpinäkyvän mallilaskelman yhdistämällä 20–24-vuotiaiden ja 25–54-vuotiaiden OECD/FRED-työttömyysasteita, Tilastokeskuksen 5-vuotisia ikäryhmiä sekä ILO/CEICin työvoimaosallistumisen 5-vuotisryhmiä. Tulokset ovat siis suuruusluokkaa kuvaavia arvioita, eivät rekisteripohjaisia tarkkoja lukuja.
Karkeasti arvioiden 20–39-vuotiaiden väestö Suomessa on ollut tarkastelujaksolla noin 1,38–1,45 miljoonaa. Kun mukaan otetaan 20–24-, 25–29-, 30–34- ja 35–39-vuotiaiden työvoimaosallistuminen, tämän ikäryhmän työvoima on ollut suuruusluokaltaan noin 1,12–1,18 miljoonaa vuodessa. ILO/CEICin 2024 luvut näyttävät, että työvoimaosallistuminen on 20–24-vuotiaissa selvästi alempi kuin 25–39-vuotiaissa: esimerkiksi 20–24-vuotiaissa noin 69–70 %, 25–29-vuotiaissa noin 80–85 %, 30–34-vuotiaissa noin 83–86 % ja 35–39-vuotiaissa noin 86–92 %.
Kun yhdistän tähän OECD/FREDin vuosisarjat, päädyn siihen, että 20–39-vuotiaiden työttömyysaste on ollut tarkastelussa karkeasti noin 7–11,5 % vuodesta riippuen. Vuonna 2015 taso oli mallissa noin 10,6 %, vuonna 2019 noin 7,6 %, vuonna 2024 noin 9,4 %, vuonna 2025 noin 10,9 % ja vuoden 2026 alkuvuoden heikentyneen työmarkkinan perusteella noin 11,5 %. Tämä on linjassa myös sen kanssa, että koko Suomen työttömyys nousi vuonna 2025 selvästi ja koko maan työttömyysaste oli 9,7 %.
Näillä oletuksilla 20–39-vuotiaita työttömiä on ollut Suomessa arviolta:
2015 noin 120 000 2016 noin 114 000 2017 noin 110 000 2018 noin 95 000 2019 noin 88 000 2020 noin 101 000 2021 noin 98 000 2022 noin 84 000 2023 noin 91 000 2024 noin 109 000 2025 noin 128 000 2026 noin 135 000.
Koko tarkastelujaksolla tämä tarkoittaa noin 1,27 miljoonaa työttömän henkilövuotta tässä ikäryhmässä. Kyse ei ole eri henkilöiden lukumäärästä, vaan vuosittaisesta työttömyysmassasta yhteenlaskettuna.
Seuraava kysymys on, kuinka moni tästä joukosta on edelleen työkykyinen. Pensola ym. osoittavat, että pitkäaikaistyöttömien hyväksi koettu työkyky on selvästi heikompi kuin lyhytaikaistyöttömillä. Minun arvioni on (ja tästä varmaan olemme samaa mieltä), että 20–39-vuotiaissa työkykyisenä säilyvien osuus on korkeampi kuin vanhemmissa ryhmissä, mutta pitkä työttömyys syö tässäkin iässä työkykyä nopeasti. Karkeana työmallina käytän tässä noin 72 %:n työkykyosuutta koko työttömyysmassasta. Se tarkoittaa keskimäärin noin 76 000 työkykyistä työtöntä vuodessa tässä ikäryhmässä.
Kun yksi kokoaikatyöllinen tuottaa julkiselle sektorille veroina ja pakollisina maksuina karkeasti noin 22 000 euroa vuodessa, 20–39-vuotiaiden työkykyisen työttömyyden vero- ja maksutappio on keskimäärin noin 1,68 miljardia euroa vuodessa. Koko 2015–2026 tarkastelujaksolla se tekee noin 20,1 miljardia euroa menetettyjä tuloveroja, eläke- ja sosiaalimaksuja sekä työnantajapuolen maksuja.
Tämä ei kuitenkaan ole koko kuva. Kaikki työttömät eivät pysy työkykyisinä. Osa liukuu kohti heikompaa työkykyä, osa pysyvämmin työmarkkinoiden ulkopuolelle. Jos työkykynsä menettävän tai merkittävästi heikentyvän joukon osuudeksi arvioidaan noin 28 % työttömyysmassasta, ja tälle ryhmälle lasketaan keskimäärin noin 21 000 euron vuosittainen kustannus tulonsiirtoina, asumistukena, toimeentulotukena, palveluina ja muina menoina, seurannaiskustannus on noin 623 miljoonaa euroa vuodessa. Koko 2015–2026 tarkastelujaksolla puhutaan noin 7,5 miljardista eurosta.
Toisin sanoen 20–39-vuotiaiden työkykyisten makuuttaminen maksaa Suomelle karkeasti noin 1,7 miljardia euroa vuodessa pelkkinä menetettyinä veroina ja maksuina, ja kun mukaan lasketaan työkyvyn heikkenemisen seurannaismenot, kokonaislasku nousee noin 2,3 miljardiin euroon vuodessa. Koko 2015–2026 jaksolla puhutaan jo noin 27–28 miljardin euron suuruusluokasta.
Minun mielestäni vielä kiinnostavampi kysymys on se, mitä tämä makuuttaminen maksaa yksityiselle ja julkiselle sektorille erikseen. Työllisistä noin 73 % työskentelee Suomessa yksityisellä sektorilla ja noin 26–27 % julkisella sektorilla, kun lasketaan yhteen paikallishallinto ja valtionhallinto. Siksi on perusteltua jakaa myös potentiaalinen työllistyminen suunnilleen tähän suhteeseen.
Jos työkykyisiä 20–39-vuotiaita työttömiä on keskimäärin noin 76 000 vuodessa, tästä noin 73 % eli runsaat 55 000 voisi sijoittua yksityiselle sektorille. Kun yksityisen sektorin työntekijän arvonlisäksi arvioidaan karkeasti noin 80 000 euroa vuodessa, menetetty yksityisen sektorin arvonlisä on noin 4,45 miljardia euroa vuodessa. Jos tätä tarkastellaan liikevaihdon kautta, yksityisellä sektorilla jää syntymättä suuruusluokaltaan noin 10,3 miljardin euron vuosittainen liikevaihto.
Julkisen sektorin puolella vastaava laskelma on erilainen, koska siellä ei puhuta samalla tavalla liikevaihdosta vaan palvelutuotannosta ja julkisesta arvonlisästä. Jos noin 27 % työkykyisistä työttömistä sijoittuisi julkiselle sektorille, puhutaan noin 20 000 ihmisestä. Kun julkisen sektorin työn arvonlisäksi arvioidaan karkeasti noin 65 000 euroa vuodessa, menetetty julkisen sektorin tuotantovaikutus on noin 1,34 miljardia euroa vuodessa.
Käsitykseni edellä olevan mukaan on, että 20–39-vuotiaiden työkykyisten työttömyys ei ole vain yksilön ongelma eikä vain työllisyyspolitiikan sivukysymys. Se on valtava kansantaloudellinen tappio. Yksityiseltä sektorilta jää syntymättä miljardien arvosta arvonlisää ja liikevaihtoa, julkinen sektori menettää sekä verotuloja että työpanosta, ja samaan aikaan osa tästä joukosta liukuu kohti pysyvää työkyvyn heikkenemistä ja tulonsiirtojen varaan.
Minun johtopäätökseni on selkeä. Työkykyisten parikymppisten ja kolmekymppisten makuuttaminen tulee Suomelle erittäin kalliiksi. Kyse ei ole vain siitä, että menetämme veroja tänään. Kyse on myös siitä, että menetämme työkykyä, osaamista, tulevaa tuottavuutta ja vuosien päästä kertautuvia verotuloja. Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa tähän.
Taloustieteilijäharrastelijan loppukommenttina voisi vielä todeta, että kun tarkastellaan 20–39-vuotiaiden työttömien turvautumista perusturvaan, puhutaan koko 2015–2026 ajanjaksolla karkeasti noin 13–14 miljardin euron epäsuorista kustannuksista veronmaksajille – eikä tässä kokonaisuudessa kyllä kansantalouden näkökulmasta ole mitään järkeä 🙂

Työkykyisten parikymppisten ja kolmekymppisten makuuttaminen maksaa Suomelle miljardeja
Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

Työkykyiset nelikymppiset ja pitkäaikaistyöttömyyden kustannukset Suomessa

Julkaistu: 6.4.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist
Suomessa keskustelu työttömyydestä keskittyy usein nuoriin tai yli 55-vuotiaisiin. Vähemmälle huomiolle jää yksi kriittinen ryhmä: 40–49-vuotiaat.
Olen tarkastellut tätä ikäryhmää vuosien 2015–2026 ajalta. Kyse ei ole yksittäisistä ihmisistä, vaan koko kansantalouden kannalta merkittävästä ilmiöstä.
Karkeasti arvioiden Suomessa on ollut vuosittain noin 34 000–53 000 työtöntä 40–49-vuotiasta. Tämä tarkoittaa koko tarkastelujaksolla noin puolta miljoonaa työttömyyden henkilövuotta.
Kun tätä joukkoa tarkastellaan työkyvyn näkökulmasta, kuva muuttuu entistä huolestuttavammaksi.
Tutkimusten perusteella tiedän, että työkyky ei katoa heti työttömyyden alussa, mutta se heikkenee ajan myötä. Suomalaisessa tutkimuksessa pitkäaikaistyöttömistä vain noin puolet kokee työkykynsä hyväksi, kun lyhytaikaistyöttömillä vastaava osuus on selvästi korkeampi (Pensola ym. 2021).
Kun huomioin pitkäaikaistyöttömyyden osuuden tässä ikäryhmässä, päädyn siihen, että noin kaksi kolmasosaa 40–49-vuotiaista työttömistä on edelleen työkykyisiä ainakin jollakin tasolla.
Se tarkoittaa käytännössä vuosittain noin 25 000–35 000 ihmistä, jotka voisivat tehdä työtä, mutta eivät tee.
Pitkä työttömyys kuitenkin muuttaa tilanteen nopeasti.
Sekä tutkimus että kansainväliset analyysit osoittavat, että työllistymisen todennäköisyys heikkenee jyrkästi työttömyyden pitkittyessä. Oma arvioni on, että viiden työttömyysvuoden jälkeen vain noin 35–45 % pystyy palaamaan normaaliin kokopäivätyöhön ilman merkittävää tukea tai uudelleenkoulutusta.
Toisin sanoen suuri osa tästä joukosta on vaarassa pudota pysyvästi työmarkkinoiden ulkopuolelle.
Tällä on suora taloudellinen vaikutus.
Kun yksi työllinen tuottaa julkiselle sektorille veroina ja maksuina keskimäärin noin 22 000 euroa vuodessa, tarkoittaa tämä pelkästään työkykyisten työttömien osalta noin 0,5–0,8 miljardin euron vuosittaista menetystä.
Kun tarkastelen koko ajanjaksoa 2015–2026, päädyn siihen, että menetettyjä veroja ja maksuja kertyy yhteensä noin 7 miljardia euroa.
Tämä ei kuitenkaan ole koko kuva.
Osa työttömistä ei pysy työkykyisenä. He siirtyvät vähitellen kohti heikompaa työkykyä tai työkyvyttömyyttä.
Kun arvioin tämän ryhmän suuruutta ja siihen liittyviä kustannuksia – työttömyysturva, asumistuki, toimeentulotuki, terveyspalvelut – päädyn siihen, että tämä kehitys maksaa yhteiskunnalle vielä noin 3–4 miljardia euroa tarkastelujaksolla.
Kun nämä yhdistetään, puhutaan jo erittäin suurista summista.
Kyse ei siis ole pelkästään työttömyydestä.
Kyse on siitä, että työkykyisiä ihmisiä jää järjestelmällisesti työelämän ulkopuolelle, ja osa heistä menettää työkykynsä pysyvästi.
Tämä on sekä inhimillinen että taloudellinen ongelma.
Minun johtopäätökseni on selkeä:
Suomella ei ole varaa siihen, että 40–49-vuotiaiden työkyky rapautuu työttömyyden aikana.
Tämä on hiljainen kustannus, joka kasvaa vuosi vuodelta – ja jonka todellinen hinta näkyy vasta myöhemmin.
Kun koko vaikutus kootaan yhteen, kuva on selkeä.
Pelkästään 40–49-vuotiaiden osalta:
– menetetyt verot ja maksut: noin *0,5–0,8 miljardia euroa vuodessa* – 2015–2026 yhteensä: noin *7 miljardia euroa* – työkykynsä menettävien ja tulonsiirroille siirtyvien kustannukset: noin *3–4 miljardia euroa*
Toisin sanoen:
*40–49-vuotiaiden työttömyyden “makuuttaminen” on maksanut Suomelle karkeasti noin 10–11 miljardia euroa tarkastelujaksolla.*
Kyse ei siis ole vain työttömyydestä.
Kyse on siitä, että työkyky rapautuu – ja samalla katoaa valtava määrä osaamista, tuottavuutta ja verotuloja.
*Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa tähän.*
Lähteet: Pensola, T., Gould, R., Polvinen, A. & Laaksonen, M. (2021). *Good work ability of the unemployed – Assessment based on length of unemployment*. Finnish Institute of Occupational Health.
OECD (2023). *Evaluation of Active Labour Market Policies in Finland*.
OECD (2021). *Faces of Joblessness in Finland*.
Statistics Finland. Työvoimatutkimus (Labour Force Survey), työttömyysaste ja työvoima.
Statistics Finland. Palkkarakenne- ja ansiotilastot (keskimääräinen palkka).
OECD (2025). *Taxing Wages – Finland*.
International Labour Organization / CEIC Data. Labour force participation rate by age groups (Finland).

Työkykyiset nelikymppiset ja pitkäaikaistyöttömyyden kustannukset Suomessa
Kategoriat: Yleinen | Jätä kommentti

Mitä tein Euroopan parlamentissa (07/2023–07/2024)?

Julkaistu: 20.3.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist
Moni on jälkeenpäin kysynyt mitä duunasin EU-parlamentissa ollessani poliittisena neuvonantajana ECR-ryhmässä? Koitan vastata lyhyesti:
Mitä tein Euroopan parlamentissa (07/2023–07/2024)
Toimin poliittisena neuvonantajana, ja vastuullani oli äänestyssuositusten valmistelu, lainsäädäntöesitysten läpikäynti sekä niiden vaikutusten arviointi Suomen näkökulmasta. Kävin läpi komission esityksiä, valiokuntien mietintöjä ja muutosehdotuksia ja muodostin niiden pohjalta kannat, joita käytettiin poliittisessa päätöksenteossa.
Olin mukana valmistelussa useissa keskeisissä äänestyskokonaisuuksissa. Näihin kuuluivat esimerkiksi ajokieltojen EU-laajuinen täytäntöönpano, Interoperable Europe Act sekä Channel Fixed Link -sopimus. Lisäksi osallistuin työmarkkinatilastoihin, European Semesteriin ja ILO:n väkivaltaa ja häirintää koskevan sopimuksen äänestyssuositusten valmisteluun.
Työ ei rajoittunut yksittäisiin asioihin, vaan olin mukana EMPL-valiokunnan lainsäädäntötyössä sekä vuoden 2024 alusta alkaen myös CONT-valiokunnan työssä. CONT-valiokunnassa käsiteltiin EU:n varojen käyttöä, budjettivalvontaa ja vastuuvapausmenettelyjä, ja osallistuin näihin liittyvien aineistojen läpikäyntiin sekä kantojen valmisteluun.
Olin mukana myös digitaaliseen sääntelyyn liittyvien kokonaisuuksien valmistelussa erityisesti ITRE-valiokunnan työssä. Näihin kuuluivat dataan, tekoälyyn ja kyberturvaan liittyvät säädökset, kuten Data Actiin, tekoälysääntelyyn ja digitaalisiin tuotteisiin kohdistuviin kyberturvavaatimuksiin liittyvät kokonaisuudet. Näissä arvioin ehdotusten vaikutuksia erityisesti yrityksiin, kilpailukykyyn ja jäsenvaltioiden toimivaltaan.
Lisäksi valmistelin kirjallisia kysymyksiä komissiolle useista ajankohtaisista aiheista, kuten vesihuollon tilasta EU:ssa, korruption torjunnasta, kryptovaluuttoihin liittyvästä terrorismin rahoituksesta, hybridivaikuttamisesta, kyberturvasta, laittomasta maahanmuutosta sekä ydinenergian riippuvuudesta Venäjästä. Näissä tehtävänä oli nostaa esiin ongelmia ja pakottaa komissio ottamaan niihin kantaa.
Osallistuin myös terveydenhuollon huoltovarmuuteen liittyvän kokonaisuuden valmisteluun, jossa tarkasteltiin sairaanhoitajapulaa EU-tasolla ja sen vaikutuksia kriisinsietokykyyn, potilasturvallisuuteen ja jäsenmaiden omaan työvoimapolitiikkaan.
Työni sisälsi Suomen virallisten kantojen yksityiskohtaista analysointia ja soveltamista EU:n päätöksentekoon. Kävin läpi valtioneuvoston U-kirjelmiä, Suomen täysistuntokantoja sekä pysyvän EU-edustuston tuottamaa materiaalia ja suhteutin näitä suoraan käsittelyssä oleviin lainsäädäntöehdotuksiin. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että analysoin yksittäisiä muutosehdotuksia ja arvioin, mitkä niistä olivat Suomen kannalta hyväksyttäviä ja mitkä eivät.
Työ kattoi useita keskeisiä EU-lainsäädäntökokonaisuuksia, kuten raskaan kaluston päästörajat, Net Zero Industry Actin, tullireformin ja siihen liittyvän ALV-sääntelyn, pakkaus- ja pakkausjätelainsäädännön, hiilenpoistojen sertifiointikehyksen sekä tavaroiden korjaamisoikeuteen liittyvän sääntelyn. Näissä muodostin kantaa Suomen etu edellä ja arvioin sääntelyn vaikutuksia erityisesti hallinnolliseen taakkaan, kilpailukykyyn ja markkinoiden toimivuuteen.
Tein työssäni aktiivista yhteistyötä Suomen pysyvän EU-edustuston kanssa varmistaakseni, että kannat perustuivat Suomen virallisiin linjauksiin. Lisäksi tarkistin esitysten taustalla olevat viitteet ja lähteet yksityiskohtaisesti, jotta kannanmuodostus perustui dokumentoituun tietoon eikä oletuksiin.
Työni kattoi myös täysistuntojen avainäänestysten valmistelua. Näihin kuuluivat muun muassa energiatehokkuusdirektiivi, pakkaus- ja pakkausjätelainsäädäntö, CAP-uudistukset, energiaperuskirjasta irtautuminen, medianvapaussäädös ja metsäkatoasetus sekä EU:n budjettiin liittyvät vastuuvapausäänestykset.
Lisäksi kokosin systemaattisesti tietoa äänestyksistä, puheenvuoroista ja päätöslauselmista sekä analysoin eri meppien toimintaa. Tämä työ toimi pohjana poliittiselle valmistelulle ja viestinnälle.
Työssäni keskeinen tehtävä oli kääntää EU-tason lakitekstit konkreettisiksi vaikutuksiksi: mitä ne maksavat, kehen ne kohdistuvat ja lisäävätkö ne byrokratiaa vai eivät. Tämän pohjalta muodostettiin kannat, joita käytettiin poliittisessa päätöksenteossa.
En tehnyt päätöksiä yksin enkä ollut poliittinen päättäjä, vaan valmistelin päätöksenteon pohjan. Se on se työ, jota Euroopan parlamentissa avustajat ja neuvonantajat tekevät taustalla päivittäin.
Huom.:  Työpäivät olivat pääsääntöisesti >10 h. 🙂
Mitä tein Euroopan parlamentissa (07/2023–07/2024)?
Kategoriat: EU week ahead, Euroopan parlamentti | Avainsanoina | Jätä kommentti

Yli 50 vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien makuuttaminen tulee kalliiksi

Julkaistu: 15.3.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist

Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli keskimäärin 278 000 vuonna 2025. Yli 55-vuotiaiden osalta OECD-sarja näyttää, että 55–64-vuotiaiden työttömyysaste oli vuonna 2024 noin 7,7 %, ja vuoden 2025 kolme ensimmäistä neljännestä olivat noin 8,0 %, 8,3 % ja 8,5 %. Näin vuoden 2025 karkea taso asettuu noin 8,3 prosenttiin.

1) Karkea vuosilaskelma 55–64-vuotiaista työttömistä Suomessa

Seuraavat luvut kuvaavat nimenomaan 55–64-vuotiaiden työvoimaa ja työttömiä, eli tarkastelu kohdistuu samaan ikäryhmään.

55–64-vuotiaiden työvoima ja työttömät:

2015: työvoima 477 750, työttömät 38 500
2016: 484 500, työttömät 36 750
2017: 492 750, työttömät 39 000
2018: 508 000, työttömät 35 250
2019: 515 000, työttömät 34 250
2020: 523 500, työttömät 39 000
2021: 534 000, työttömät 39 675
2022: 553 350, työttömät 40 425
2023: 556 275, työttömät 40 275
2024: 556 625, työttömät 42 800
2025: karkea arvio noin 558 855 työvoimassa ja noin 46 200 työttömänä

Tarkastelujaksolla 2015–2025 55–64-vuotiaita työttömiä on ollut vuosittain noin 34 000–46 000. Koko jakson yhteenlaskettu työttömyys vastaa noin 432 000 henkilövuotta tässä ikäryhmässä.

2) Kuinka moni tästä joukosta on edelleen työkykyinen?

Tutkimusten perusteella työttömien työkyky heikkenee ajan myötä, erityisesti pitkäaikaistyöttömyydessä. Lyhytaikaistyöttömistä noin 70 % kokee työkykynsä hyväksi, pitkäaikaistyöttömistä noin puolet.

Kun huomioidaan pitkäaikaistyöttömyyden suuri osuus tässä ikäryhmässä, voidaan karkeasti arvioida, että:

noin 60 % 55–64-vuotiaista työttömistä on edelleen työkykyisiä ainakin jollakin tasolla.

Tämä tarkoittaa käytännössä noin 20 000–30 000 työkykyistä työtöntä vuosittain.

3) Paluu työelämään pitkän työttömyyden jälkeen

Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että työkyky heikkenee jo muutaman vuoden työttömyyden jälkeen. Karkeana arviona voidaan pitää, että:

viiden työttömyysvuoden jälkeen vain noin 25–35 % pystyy palaamaan normaaliin kokopäivätyöhön ilman merkittävää tukea tai uudelleenkoulutusta.

4) Menetetyt verot ja julkiset kustannukset

Keskimääräinen palkansaaja tuottaa julkiselle sektorille veroina ja maksuina noin 20 000–24 000 euroa vuodessa. Käytetään arviota 22 000 €/vuosi.

Pelkästään työkykyisten työttömien osalta tämä tarkoittaa:

noin 0,5–0,6 miljardin euron vuosittaista menetystä veroina ja maksuina.

Kun mukaan lasketaan työttömyysturva, asumistuki ja muut julkiset menot, kokonaisvaikutus julkiseen talouteen on suuruusluokaltaan:

noin 1 miljardi euroa vuodessa.

5) Vaikutus kansantalouteen ja yrityksiin

Työssä oleva henkilö tuottaa keskimäärin merkittävää arvonlisää kansantalouteen.

Arvioiden perusteella:

  • menetetty arvonlisä on noin 2 miljardia euroa vuodessa

  • yrityksiltä jää syntymättä noin 4–5 miljardin euron liikevaihto

Huomioitavaa on, että näitä lukuja ei voi suoraan laskea yhteen, koska ne kuvaavat eri asioita taloudessa.

Miksi lukuja ei voi laskea yhteen?

Julkistalouden menetys, arvonlisä ja liikevaihto kuvaavat taloutta eri näkökulmista, eikä niitä voi summata keskenään ilman päällekkäisyyttä.

  • Arvonlisä (noin 2 mrd €) tarkoittaa taloudessa syntyvää lisäarvoa – käytännössä sama asia kuin BKT. Se sisältää palkat, voitot ja osan veroista.

  • Liikevaihto (noin 4–5 mrd €) on yritysten kokonaismyynti. Siihen sisältyy myös arvonlisä, mutta lisäksi paljon muuta, kuten alihankinnat ja raaka-aineet.

  • Julkistalouden vaikutus (noin 1 mrd €) koostuu menetetyistä veroista ja maksuista sekä maksetuista etuuksista.

6) Johtopäätös

Pelkästään 55–64-vuotiaiden työkykyisten työttömyys tarkoittaa arviolta:

  • noin 1 miljardin euron vuosittaista menetystä julkiselle taloudelle

  • noin 2 miljardin euron menetettyä arvonlisää kansantaloudessa

Toisin sanoen:

yli 55-vuotiaiden työkykyisten työttömyys maksaa Suomelle useita miljardeja euroja vuodessa.

Ja tämä on vasta osa yli 50-vuotiaiden kokonaisvaikutuksesta.

Jos Suomi pääsisi esimerkiksi Ruotsin tasolle yli 55-vuotiaiden työllisyydessä, kansantalous kasvaisi arviolta 3–4 miljardia euroa vuodessa.

7) Loppulauselma

Työelämän suurin ongelma ei ole pelkästään työttömyys.

Se on pitkäaikaistyöttömyys yli 50-vuotiailla, joiden osaaminen jää käyttämättä ja joiden työkyky heikkenee vuosi vuodelta.

Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa tähän.

Yli 50 vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien makuuttaminen tulee kalliiksi
Kategoriat: #marko2027, pitkäaikaistyöttömyys, työeläkejärjestelmä, työllisyyspalvelut, työttömyys, yli 50 vuotiaiden työttömyys | Avainsanoina | Jätä kommentti