Suomi 2035: Pohjoismainen turvallisuus, työ ja Euroopan teollisuuspolitiikka

Julkaistu: 30.8.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist
Ruotsi ja Suomi syventävät puolustusyhteistyötään konkreettisella tavalla. Ruotsi osallistuu Suomen alueellisen koskemattomuuden valvontaan JAS 39 Gripen -hävittäjillä ja Visby-luokan korvetilla ainakin vuoden 2026 loppuun. Yhteistyön painopisteenä on erityisesti droonien havaitseminen ja torjunta. Samalla Suomi hankkii Saabillta RBS 70 NG -ilmatorjuntajärjestelmää.
Tämä on enemmän kuin yksittäinen sotilaallinen järjestely. Pohjoismaiden turvallisuudessa siirrytään vaiheeseen, jossa toimintakykyä rakennetaan yhteisillä sensoreilla, ilmavalvonnalla, merivoimilla, logistiikalla, tiedolla ja huollolla. Suomen kannalta tärkein kysymys kuuluu: kuinka paljon tästä yhteistyöstä jää pysyvästi kotimaiseen osaamiseen, tuotantoon ja huoltokykyyn?
Turvallisuusinvestointi on onnistunut vasta silloin, kun järjestelmä voidaan havaita, käyttää, korjata ja täydentää myös kriisissä. Tämä on Suomi 2035 -ajattelun ydintä. Työmarkkinoilla käänne ei ole vielä tapahtunut
Tilastokeskuksen heinäkuun työvoimatutkimus kertoo karun mutta selkeän tilanteen. Työllisiä oli 2,637 miljoonaa eli saman verran kuin vuotta aikaisemmin. Työttömiä oli 289 000, mikä on 20 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömyysasteen trendi pysyi 10,5 prosentissa ja työllisyysasteen trendi nousi vain hieman 75,4 prosenttiin.

Suomen suurin työmarkkinaongelma ei ole pelkästään kohtaanto. Meillä on samaan aikaan paljon käyttämätöntä työkykyä ja nopeasti muuttuvia osaamistarpeita energia-, puolustus-, data-, rakennus- ja logistiikkahankkeissa.
Siksi työllisyyspolitiikan pitäisi alkaa nykyistä useammin tulevasta työtehtävästä:

investointi → työtehtävä → osaamisvaje → täsmäkoulutus → palkkatyö.

Jokaisesta yli 100 miljoonan euron strategisesta investoinnista pitäisi julkaista myös osaamis- ja työllisyysarvio. Kuinka monta sähkö-, automaatio-, logistiikka-, data- tai huoltoalan osaajaa tarvitaan? Kuinka moni voidaan kouluttaa nykyisestä työvoimareservistä? Kuinka paljon palkkatuloja ja veropohjaa jää Suomeen?

Euroopan teollisuuspolitiikka kiristyy – myös lähimmät kumppanit huolestuvat

EU:n uusi teollisuuspolitiikka painottaa yhä selvemmin eurooppalaista tuotantoa, strategista autonomiaa ja Made in Europe -ehtoja. Tämä on ymmärrettävä vastaus Kiinan ja Yhdysvaltojen teollisuustukiin, mutta samalla Norja, Sveitsi ja muut läheiset kumppanit ovat alkaneet varoittaa eurooppalaisten toimitusketjujen pirstoutumisesta.
Suomen kannalta kysymys on tärkeä. Pohjoismaista teollisuutta, energiaa ja puolustusta ei kannata jakaa keinotekoisesti EU:n sisä- ja ulkopuolisiin osiin, jos yhteiset toimitusketjut ovat turvallisuuden kannalta vahvempia. Strategisen autonomian pitäisi tarkoittaa vaihtoehtojen omistamista – ei protektionismia itseisarvona.
Suomen pitää ajaa mallia, jossa eurooppalaiset hankintakriteerit vahvistavat oman maanosan tuotantokykyä mutta säilyttävät pohjoismaiset ja muut luotettavat kumppanit osana samaa strategista markkinaa.

Hormuz osoittaa, miksi riippuvuuksien hinta pitää laskea etukäteen

Lähi-idän kriisi jatkuu jo kuudetta kuukautta. Hormuzinsalmen liikenne on edelleen selvästi normaalia vähäisempää, ja Persianlahden maat kiihdyttävät investointeja satamiin, putkiin ja vaihtoehtoisiin vientireitteihin. Tavoite on selvä: yhden pullonkaulan merkitystä on vähennettävä ennen seuraavaa kriisiä.
Sama periaate koskee Suomea. Huoltovarmuus ei ole vain varastoja. Se on vaihtoehtoisia satamia, sähkön tuotantotapoja, tietoliikenneyhteyksiä, varaosia, logistiikkareittejä ja osaavia ihmisiä.
Suomen pitäisi tehdä kriittisille järjestelmille riippuvuustase: mikä yksi ulkomainen toimittaja, komponentti tai kuljetusreitti voi pysäyttää toiminnan? Kuinka nopeasti vaihtoehto löytyy? Mitä riippuvuuden pienentäminen maksaisi verrattuna kriisin kustannukseen?

Euroopan parlamentissa syyskuu ratkaisee rahan ja sääntelyn suunnan

Euroopan parlamentin valiokunnat palaavat ensi viikolla töihin. ITRE:ssa edessä ovat Digital Omnibus ja European Competitiveness Fund. Ensimmäisessä ratkaistaan, kuinka paljon digitaalista sääntelyä voidaan yksinkertaistaa vaarantamatta tietosuojaa ja kyberturvallisuutta. Kilpailukykyrahastossa puolestaan ratkaistaan, kuinka EU:n tutkimus-, teknologia-, energia- ja puolustusrahoitusta keskitetään seuraavalla rahoituskaudella.
ENVI jatkaa EU:n päästökaupan Market Stability Reserve -uudistusta. Kiista koskee sitä, kuinka tiukaksi päästöoikeusmarkkina rakennetaan tilanteessa, jossa eurooppalaisen teollisuuden energiakustannukset ovat jo korkeat.
EMPL palaa työllisyyteen, harjoittelijoiden oikeuksiin ja vuoden 2027 budjetin työmarkkinavaikutuksiin. BUDG valmistautuu vuosien 2028–2034 monivuotiseen rahoituskehykseen ja uusien EU-tulojen malliin.

CONT:n pöydällä ovat ALV-petosten torjunta, vuoden 2024 vastuuvapaus ja kasvavan EU-budjetin valvonta.
Suomen kannalta viesti on yksinkertainen: meidän pitää olla mukana päättämässä paitsi siitä, kuinka paljon EU käyttää rahaa, myös siitä, mihin raha menee ja kuinka paljon siitä muuttuu suomalaiseksi työksi, tutkimukseksi ja tuotannoksi.
#Suomi2035 #Turvallisuus #Työllisyys #Energia #EU #Huoltovarmuus #Puolustus #MarkoEkqvist
Suomi 2035: Pohjoismainen turvallisuus, työ ja Euroopan teollisuuspolitiikka
Kategoriat: Eduskuntavaalit2027, energiatehokkuus, EU week ahead, Perussuomalainen Helsinki, teollisuuspolitiikka, Yleinen | Avainsanoina , , , , , , , | Jätä kommentti

Suomi 2035: Työ, energia ja strateginen autonomia ratkaisevat Suomen aseman – 8.8.2026

Julkaistu: 8.8.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist
Euroopan talous- ja turvallisuusympäristö muuttuu nyt useasta suunnasta yhtä aikaa. Yhdysvaltain senaatti hyväksyi 8.8.2026 laajan Venäjän energiaan kohdistuvan pakotepaketin. Kiinan vienti Eurooppaan kasvaa samalla nopeasti, ja EU:n kauppavaje Kiinan kanssa on jo ennestään suuri. Suomessa puolestaan työmarkkinat pysyvät heikkoina, vaikka maailmalla investoidaan tekoälyyn, energiaan, puolustukseen ja uusiin toimitusketjuihin. Näitä asioita ei pitäisi käsitellä erillisinä uutisina. Ne ovat samaa kysymystä: kuinka paljon Suomi kykenee itse tuottamaan, huoltamaan, osaamaan ja työllistämään vuonna 2035?

Venäjän energiatuloihin kohdistuva paine kiristyy

Yhdysvaltain senaatin hyväksymä pakotepaketti tähtää Venäjän öljy- ja kaasuviennin tulojen leikkaamiseen myös sekundaaristen keinojen avulla. Tämä lisää painetta niihin maihin ja yrityksiin, jotka edelleen ostavat venäläistä energiaa tai osallistuvat sen välittämiseen maailmanmarkkinoille.
Suomen ja EU:n näkökulmasta tämä on turvallisuuspoliittisesti ymmärrettävää. Venäjän sotatalouden rahoituspohjaa pyritään kaventamaan. Samalla jokainen uusi energiapakote muistuttaa, ettei energiaturvallisuus ole vain kysymys siitä, tuleeko sähkö pistorasiasta. Se on myös kysymys hinnasta, toimitusreiteistä, varastoista ja siitä, kuinka riippuvaisia olemme ulkopuolisista toimittajista.
Suomella on tässä suhteessa hyvä lähtökohta. Ydinvoima, uusiutuva sähkö, kaukolämpö, toimiva sähköverkko ja pohjoismainen markkina muodostavat vahvan kokonaisuuden. Mutta kilpailuetu on todellinen vasta silloin, kun se näkyy myös teollisina investointeina ja työpaikkoina.

Kiinan vienti Eurooppaan kasvaa – strateginen autonomia joutuu testiin

Kiinan heinäkuun vientiluvut osoittavat, että maan vientikoneisto toimii edelleen vahvasti. Kiinan vienti EU:hun kasvoi heinäkuussa selvästi, samalla kun tuonti EU:sta jäi jälkeen. Eurostatin aiemmat luvut osoittavat, että EU:n tavarakaupan alijäämä Kiinan kanssa oli jo vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä 98 miljardia euroa.
Kauppavaje ei itsessään ole automaattisesti ongelma. Ongelma syntyy, jos Eurooppa menettää kyvyn valmistaa kriittisiä tuotteita tai joutuu riippuvaiseksi yhdestä toimittajasta esimerkiksi akuissa, sähköverkon komponenteissa, puolijohteissa, lääkkeissä, drooniteknologiassa tai harvinaisten maametallien jalostuksessa.
Tässä strategisen autonomian pitäisi tarkoittaa käytännöllistä riskienhallintaa, ei talouden sulkemista. Suomen pitää tunnistaa kriittiset tuotantoketjut ja rakentaa vaihtoehtoja yhdessä EU:n, Pohjoismaiden ja muiden luotettavien kumppaneiden kanssa.

Suomen suurin käyttämätön resurssi on työ

Suomessa työmarkkinatilanne pysyy heikkona. Tilastokeskuksen mukaan kesäkuussa oli 297 000 työtöntä ja työttömyysasteen trendi 10,5 prosenttia. Työllisiä oli 15 000 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin.
Tämä on erityisen ristiriitaista aikana, jolloin Euroopassa puhutaan satojen miljardien investoinneista energiaan, puolustukseen, sähköverkkoihin ja tekoälyyn. Meillä on samanaikaisesti valtava määrä käyttämätöntä työkykyä ja tulevaisuuden hankkeita, jotka tarvitsevat työntekijöitä.
Työllisyyspolitiikan lähtökohdan pitäisi siksi muuttua. Työtön ei tarvitse loputonta palveluketjua, jos markkinoilla ei ole tehtävää, johon palvelu johtaa. Ensin pitää tunnistaa todellinen toimeksianto ja osaamistarve. Sen jälkeen rakennetaan tarvittaessa lyhyt täsmäkoulutus ja viedään ihminen työhön.
Erityisen tärkeää tämä on kokeneiden yli 50-vuotiaiden kohdalla. Suomessa on paljon ihmisiä, joilla on vuosikymmenten työkokemus, mutta jotka jäävät rekrytoinnissa sivuun. Se on sekä inhimillinen että kansantaloudellinen hukka.

Strateginen autonomia tarvitsee osaajia, ei vain rahaa

Euroopan keskustelussa strateginen autonomia ymmärretään usein suuriksi rahoitusohjelmiksi. Rahaa tarvitaan, mutta se ei yksin rakenna toimintakykyä.
Jos Suomi ostaa miljardilla eurolla kriittisen järjestelmän ulkomailta, meidän pitäisi aina kysyä vähintään viisi kysymystä: kuka käyttää järjestelmää, kuka huoltaa sitä, mistä varaosat tulevat, mitä tapahtuu kriisissä ja kuinka paljon osaamista jää Suomeen?
Sama koskee energiaa ja tekoälyä. Datakeskusinvestointi voi olla Suomelle hyödyllinen, jos se vahvistaa verkkoa, käyttää hukkalämmön, maksaa veroja ja synnyttää ympärilleen osaamista. Jos se kuluttaa valtavasti sähköä mutta jättää vain vähän pysyvää työtä, kokonaisvaikutus voi olla paljon vaatimattomampi.

Suomi 2035: toimintakykyketju jokaiselle kriittiselle alalle

Suomi 2035 -mallissa jokaiselle kriittiselle toimialalle laadittaisiin toimintakykyketju. Siinä arvioitaisiin energia, logistiikka, data, rahoitus, kriittiset komponentit ja osaava henkilöstö yhtenä kokonaisuutena.
Tämän mallin ydin olisi yksinkertainen: yhteiskunnan turvallisuus ei synny varastosta tai yhdestä järjestelmästä. Se syntyy ketjusta, jonka jokainen lenkki toimii myös häiriötilanteessa.
Suurista julkisista ja strategisista investoinneista pitäisi samalla julkaista niin sanottu toimintakyvyn tilikirja. Siitä näkyisi hankkeen elinkaarikustannus, ulkomaiset riippuvuudet, kotimainen huoltokyky, Suomessa syntyvät työtunnit ja osaaminen sekä toteutuneet tulokset viiden ja kymmenen vuoden kuluttua.
Suomen tulevaisuutta ei ratkaista yhdellä veroalella, yhdellä tukipaketilla tai yhdellä teknologialla. Ratkaisevaa on kyky yhdistää energia, teollisuus, turvallisuus ja työ samaksi kansalliseksi strategiaksi.
Meillä on energiaa, teknistä osaamista, vahva koulutuspohja, toimiva yhteiskunta ja edelleen merkittävä teollinen perusta. Samalla meillä on liian paljon käyttämätöntä työkykyä.
Vuoden 2035 menestyvä Suomi on maa, joka ei vain osta teknologiaa tai odota investointeja. Se osaa rakentaa, käyttää, valvoa, huoltaa ja kehittää kriittiset järjestelmänsä – ja antaa suomalaisille mahdollisuuden tehdä työn.
Suomi 2035: Työ, energia ja strateginen autonomia ratkaisevat Suomen aseman – 8.8.2026
Kategoriat: Eduskuntavaalit2027, energiapolitiikka, ilmavoimat, maakaasu, Suomen puolustusvoimat, teollisuuspolitiikka, työttömyys, Yleinen, yrittäminen | Jätä kommentti

Suomi 2035: Energia, puolustus ja työ on yhdistettävä kansalliseksi toimintakyvyksi – 5.8.2026

Julkaistu: 8.8.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist
Euroopan talous sai elokuun alussa hetkellisen helpotuksen, kun öljyn hinta laski ja osakemarkkinat nousivat. Samalla tekoäly- ja puolijohdeyhtiöiden voimakas kurssikehitys kertoo siitä, mihin maailman investoinnit juuri nyt keskittyvät. Taustalla on kuitenkin paljon suurempi kysymys: pystyykö Eurooppa rakentamaan energia-, teknologia- ja puolustusjärjestelmän, joka on sekä turvallinen että taloudellisesti kestävä?
Suomelle tämä on poikkeuksellisen tärkeä mahdollisuus. Meillä on vakaa sähköjärjestelmä, ydinvoimaa, nopeasti kasvanutta tuulivoimaa, teknistä osaamista ja vahva kokonaisturvallisuuden perinne. Etu ei kuitenkaan muutu hyvinvoinniksi itsestään. Se pitää muuttaa investoinneiksi, tuotannoksi, huolloksi, alihankinnaksi ja työpaikoiksi.

Öljyn hinnan lasku helpottaa, mutta riippuvuus jatkuu

Brent-öljyn hinta laski keskiviikkoaamuna noin 78 dollariin barrelilta, kun toiveet Yhdysvaltojen ja Iranin suhteiden liennytyksestä vahvistuivat. Halvempi öljy vähentää inflaatiopaineita ja helpottaa kuljetusten, rakentamisen sekä teollisuuden kustannuksia. Samalla korkopaineet voivat lieventyä.
Hyvä uutinen sisältää kuitenkin varoituksen. Euroopan markkinat reagoivat edelleen erittäin voimakkaasti yksittäisiin geopoliittisiin käänteisiin. Yhden salmen, konfliktin tai vientipäätöksen vaikutus näkyy nopeasti suomalaisen kuljetusyrityksen polttoainelaskussa, kuluttajan ostovoimassa ja keskuspankin korkopäätöksissä.
Energiaomavaraisuus ei tarkoita täydellistä eristäytymistä kansainvälisiltä markkinoilta. Se tarkoittaa sitä, ettei yhden ulkomaisen toimittajan tai kriisialueen tapahtuma pysty pysäyttämään yhteiskunnan kriittisiä toimintoja tai romahduttamaan teollisuuden kilpailukykyä. Tekoälyinvestoinnit tarvitsevat sähköä, verkkoja ja kannattavuutta
Aasian markkinat nousivat voimakkaasti puolijohdeyhtiöiden vetäminä. Tekoälyn vaatimat datakeskukset, laskentakapasiteetti ja puolijohteet ovat muodostamassa yhtä historian suurimmista investointiaalloista. Samalla sijoittajat kysyvät jo, ovatko valtavat pääomamenot taloudellisesti perusteltuja.
Euroopan kannalta haaste on kaksinkertainen. Se tarvitsee omaa laskentakapasiteettia ja teknologista suvereniteettia, mutta samalla datakeskukset ja tekoälyjärjestelmät vaativat suuria määriä jatkuvaa sähköä. Ilman vahvoja verkkoja, vakaata tuotantoa, varastointia ja kohtuullista hintaa investoinnit siirtyvät muualle.
Suomi voisi olla yksi Euroopan parhaista sijoituspaikoista datakeskuksille ja sähköintensiiviselle teollisuudelle. Kylmä ilmasto, vakaa yhteiskunta ja vähäpäästöinen sähköntuotanto ovat todellisia etuja. Jokaisesta suuresta hankkeesta on kuitenkin kysyttävä, mitä Suomeen jää sähkönkulutuksen lisäksi. Syntyykö pysyvää tuotantoa, tutkimusta, huoltoa, verotuloja ja suomalaisia työpaikkoja?

Ukrainan ilmatorjunta osoittaa, miksi tuotantokyky ratkaisee

Ukraina tarvitsee nopeasti lisää ilmatorjuntaohjuksia Venäjän kasvaneita ballistisia ohjusiskuja vastaan. Yhdysvallat ja eurooppalaiset toimijat keskustelevat mahdollisuudesta siirtää Patriotin kaltaisten järjestelmien tuotantoa tai osavalmistusta Ukrainaan ja Eurooppaan. Samalla ukrainalainen Fire Point kehittää eurooppalaisten yritysten kanssa edullisempaa, avoimeen arkkitehtuuriin perustuvaa ohjustorjuntajärjestelmää.
Tämä kertoo sodankäynnin muutoksesta. Turvallisuus ei synny vain valmiiden järjestelmien ostamisesta. Ratkaisevaa on kyky tuottaa riittävästi ohjuksia, drooneja, sensoreita, varaosia ja ohjelmistoja sekä korjata järjestelmät nopeasti. Euroopan on pystyttävä yhdistämään Ukrainan taistelukokemus, eurooppalainen teknologia ja teollinen mittakaava.
Suomen pitää hakea oma paikkansa näistä toimitusketjuista. Meillä on osaamista sensoreissa, tietoliikenteessä, kyberturvallisuudessa, vaativien olosuhteiden ratkaisuissa, logistiikassa ja kunnossapidossa. Tavoitteena ei pidä olla vain puolustusmateriaalin ostaminen vaan myös kotimaisen käyttö-, huolto- ja kehityskyvyn vahvistaminen.

Korkea työttömyys tekee investointien työvaikutuksista välttämättömiä

Suomen työttömyysaste oli kesäkuussa noin kymmenen prosenttia, ja kuluttajien luottamus pysyi heinäkuussa heikkona. Tämä osoittaa, ettei talouden toipuminen ole vielä muuttunut laajasti työksi ja ostovoimaksi.
Samaan aikaan Eurooppa investoi energiaan, tekoälyyn, puolustukseen ja kriittiseen infrastruktuuriin. Suurin virhe olisi toteuttaa nämä hankkeet niin, että laitteet, urakoitsijat, huolto ja osaaminen ostetaan lähes kokonaan ulkomailta samalla, kun suomalaiset osaajat ovat työttöminä.
Jokaiselle suurelle investoinnille pitäisi laatia jo ennen päätöstä työllisyys- ja osaamissuunnitelma. Siinä määriteltäisiin tarvittavat tehtävät, osaamisvaatimukset, täsmäkoulutukset ja yritykset, jotka voivat osallistua toimitusketjuun. Erityisesti kokeneiden yli 50-vuotiaiden osaamista pitäisi hyödyntää suunnitelmallisesti.

Suomi 2035 tarvitsee toimintakyvyn tilikirjan

Suomi 2035 -kirjan keskeiseksi ehdotukseksi voidaan rakentaa toimintakyvyn tilikirja. Jokaisesta suuresta energia-, teknologia-, puolustus- tai infrastruktuurihankkeesta julkaistaisiin yhtenäinen arvio:
1. Mitä konkreettista toimintakykyä hanke tuottaa?
2. Mitkä ulkomaiset riippuvuudet vähenevät tai kasvavat?
3. Mitkä ovat kokonais- ja elinkaarikustannukset?
4. Kuka käyttää, valvoo, korjaa ja huoltaa järjestelmää kriisissä?
5. Kuinka paljon työtä, tuotantoa, alihankintaa ja osaamista jää Suomeen?
6. Mitkä tulokset ovat toteutuneet viiden ja kymmenen vuoden kuluttua?
Tilikirja tekisi näkyväksi eron menon ja investoinnin välillä. Turvallisuus- tai energiahanke ei ole onnistunut vain siksi, että budjetti on käytetty ja laite vastaanotettu. Sen pitää tuottaa pitkäaikaista toimintakykyä, kohtuuhintaista energiaa, kotimaista osaamista ja työtä.
Suomella on mahdollisuus hyötyä Euroopan suuresta energia-, tekoäly- ja puolustusinvestointien aallosta. Se edellyttää kuitenkin selkeää kansallista linjaa: Suomi ei saa jäädä vain sähkön, raaka-aineiden tai valmiiden järjestelmien ostajaksi ja toimittajaksi.
Jokaisesta yli 100 miljoonan euron julkisesta energia-, puolustus- tai teknologiahankkeesta on julkaistava toimintakyvyn tilikirja, joka sisältää elinkaarikustannukset, riippuvuudet, kotimaisen huoltokyvyn sekä Suomessa syntyvän työn ja osaamisen.
#Suomi2035 #Energia #Puolustus #Tekoäly #Työllisyys #Huoltovarmuus #MarkoEkqvist
Suomi 2035: Energia, puolustus ja työ on yhdistettävä kansalliseksi toimintakyvyksi – 5.8.2026
Kategoriat: energiapolitiikka, energiatalous, kansantalous, Suomi 2035, Yleinen | Jätä kommentti

Suomi 2035: Energia, turvallisuus ja työ on yhdistettävä samaksi toimintakyvyksi – 4.8.2026

Julkaistu: 8.8.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist
Euroopan talous ja turvallisuus ovat siirtyneet vaiheeseen, jossa energiaa, puolustusta, teknologiaa ja työllisyyttä ei voida enää käsitellä erillisinä politiikan lohkoina. Jokainen suuri investointi vaikuttaa samanaikaisesti huoltovarmuuteen, julkiseen talouteen, teollisuuden kilpailukykyyn ja siihen, syntyykö Suomeen pysyvää työtä.
Tämän hetken keskeinen kysymys on yksinkertainen: rakennammeko vain uusia järjestelmiä vai rakennammeko myös kyvyn käyttää, huoltaa, korjata ja kehittää niitä itse? Euroopan teollinen kilpailu ratkaistaan energialla
Eurooppa on aloittamassa poikkeuksellisen suuren sähköistämisen ja energiainfrastruktuurin investointikauden. Arvioiden mukaan sähköverkkoihin, puhtaaseen tuotantoon, teollisuuden sähköistämiseen ja uuteen teknologiaan tarvitaan vuosittain yli 660 miljardia euroa vuoteen 2040 asti.
Kyse ei ole enää vain ilmastopolitiikasta. Venäjän hyökkäyssota, vuoden 2026 öljymarkkinoiden häiriöt ja kilpailu Yhdysvaltojen sekä Kiinan kanssa ovat tehneet energiasta taloudellisen turvallisuuden ydinkysymyksen.
Eurooppa on vähentänyt riippuvuuttaan Venäjästä, mutta korkea energian hinta uhkaa edelleen teollisuutta. Energiaintensiivisiä työpaikkoja on jo menetetty. Järjestelmä ei ole turvallinen, jos sähköä kyllä saadaan mutta hinnalla, jolla tehtaat, datakeskukset ja investoinnit siirtyvät muualle.
Suomella on vahva lähtöasema. Ydinvoima, tuulivoima, tekninen osaaminen ja vakaa sähköjärjestelmä voivat muodostaa kilpailuedun. Se ei kuitenkaan toteudu automaattisesti. Pullonkauloja ovat verkkokapasiteetti, säätövoima, varastointi, luvitus ja investointien hidas eteneminen.

Puolustusmenosta on tehtävä turvallisuusinvestointi

EU vahvistaa puolustusvalmiuttaan ja pyrkii vähentämään strategisia riippuvuuksiaan. Yhteisiä hankintoja, puolustusteollisuuden kapasiteettia ja sotilaallista liikkuvuutta nopeutetaan.
Suomelle tämä on sekä turvallisuus- että teollisuuspoliittinen mahdollisuus. Meillä on osaamista sensoreissa, tietoliikenteessä, kyberturvallisuudessa, logistiikassa, kunnossapidossa ja vaativien pohjoisten olosuhteiden ratkaisuissa.
Puolustusmeno ei kuitenkaan muutu automaattisesti talouskasvuksi. Jos järjestelmä ostetaan kokonaan ulkomailta, huolto jää toimittajan varaan ja varaosat tulevat pitkien toimitusketjujen kautta, kotimainen hyöty voi jäädä pieneksi.
Jokaisesta suuresta puolustus- tai turvallisuushankkeesta pitäisi siksi kertoa avoimesti:
1. mitä toimintakykyä hankkeella saavutetaan,
2. mitkä ovat elinkaarikustannukset,
3. kuka järjestelmän huoltaa kriisin aikana,
4. millaisia ulkomaisia riippuvuuksia syntyy,
5. kuinka paljon työtä, tuotantoa ja osaamista jää Suomeen.
Turvallisuusinvestointi on onnistunut vasta, kun se vahvistaa sekä puolustuskykyä että kansallista huolto- ja tuotantokykyä.

Korkea työttömyys ei ratkea ilman työn kysyntää

Suomessa oli kesäkuussa yli 300 000 työtöntä työnhakijaa, samalla kun uusien avointen työpaikkojen määrä jäi selvästi vuotta aiempaa pienemmäksi. Tämä kertoo, ettei ongelma ole vain työnhakijoiden osaamisen ja avoimien paikkojen kohtaamattomuus.
Kun työpaikkoja on liian vähän, työnhakuvelvoitteiden, kurssien tai palvelujen lisääminen ei yksin ratkaise tilannetta. Tarvitaan yritysten tilauksia, investointeja ja käytännön työpolkuja.
Suomen pitäisi liittää jokaiseen suureen energia-, puolustus-, tekoäly- ja infrastruktuurihankkeeseen työllisyys- ja osaamissuunnitelma.
Siinä määriteltäisiin ennakolta:
– millaisia tehtäviä syntyy,
– mitä osaamista tarvitaan,
– kuinka suuri osa työstä voidaan tehdä Suomessa,
– millä lyhyillä täsmäkoulutuksilla työnhakijat voidaan siirtää tehtäviin,
– miten myös kokeneet yli 50-vuotiaat osaajat otetaan mukaan.
Työllisyyspalvelun todellinen tulos ei ole osallistuminen palveluun. Se on työ, palkkatulo ja osaamisen kasvu.

Helsinki voi yhdistää elinvoiman ja kansainvälisen näkyvyyden

Alvar Aallon kohteiden hyväksyminen Unescon maailmanperintöluetteloon antaa Helsingille uuden mahdollisuuden vahvistaa kansainvälistä tunnettuuttaan. Tunnustus ei kuitenkaan itsessään luo työpaikkoja.
Sen ympärille tarvitaan opastuksia, tapahtumia, digitaalista sisältöä, kuljetuksia, ravintolapalveluja ja saavutettavia matkailureittejä. Näin kulttuuriperintö voidaan yhdistää vastuulliseen kasvuun ja paikalliseen yrittäjyyteen.
Suomi 2035: Energia, turvallisuus ja työ on yhdistettävä samaksi toimintakyvyksi – 4.8.2026
Kategoriat: Eduskuntavaalit2027, kansantalous, teollisuuspolitiikka, turvallisuuspolitiikka, vientiteollisuus, Yleinen | Jätä kommentti

Suomi 2035: Energiaturvallisuus ratkaisee myös Euroopan työpaikat – 30.7.2026

Julkaistu: 8.8.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist
Euroopan energiakeskustelu on muuttunut. Vuoden 2022 jälkeen päähuoli oli energian saatavuus. Nyt yhä suurempi kysymys on hinta: pystyykö Eurooppa tuottamaan riittävästi kohtuuhintaista energiaa teollisuudelle, datakeskuksille, liikenteelle ja kotitalouksille ilman uusia strategisia riippuvuuksia?
Tuore Reutersin analyysi nostaa energian hinnan Euroopan keskeiseksi talous- ja turvallisuusriskiksi. Vaikka EU on hajauttanut kaasun hankintaa ja rakentanut uutta LNG-infrastruktuuria, eurooppalaisen teollisuuden energiakustannukset ovat edelleen korkeita. Tämä heikentää kilpailukykyä juuri silloin, kun Yhdysvallat ja Kiina investoivat voimakkaasti omaan tuotantoonsa, teknologiaansa ja energiaansa.

Saatavuudesta kilpailukykyyn

Energiaturvallisuus ei tarkoita vain sitä, että sähköä tai polttoainetta on saatavilla kriisitilanteessa. Järjestelmän pitää myös olla taloudellisesti kestävä. Jos energiaa saadaan, mutta niin kalliilla, että tehtaat sulkeutuvat ja investoinnit siirtyvät muualle, turvallisuus on vain näennäistä.
Euroopan etuna on monipuolinen energiantuotanto. Suomessa yhdistyvät ydinvoima, uusiutuva energia, vahvat sähköverkot ja suhteellisen vähäinen riippuvuus fossiilisista polttoaineista. Tämä voi olla meille suuri kilpailuetu, mutta vain jos verkkoja, säätövoimaa, varastointia ja kysyntäjoustoa kehitetään riittävän nopeasti.

Talveen varaudutaan jo kesällä

Euroopan kaasuvarastot ovat ajankohtaan nähden matalalla tasolla. Myös dieselmarkkinoilla on niukkuutta. Välitöntä toimituskriisiä ei EU:n mukaan ole, mutta kylmä talvi, uusi geopoliittinen häiriö tai kuljetusreittien ongelma voisi kiristää tilannetta nopeasti.
Varautumisen ei siksi pidä perustua vain varastoihin. Tarvitaan vaihtoehtoisia toimitusreittejä, kotimaista tuotantoa, toimivia satamia, vahvoja sähköverkkoja sekä riittävästi korjaus- ja huolto-osaamista. Energiaturvallisuus on käytännössä kokonainen tuotanto- ja palveluketju.

Turvallisuusinvestoinneista työpaikkoja

EU:n puolustus- ja turvallisuusrahoitus kasvaa samaan aikaan nopeasti. Euroopan innovaationeuvoston uusi puolustusteknologian rahoitushaku voi tarjota yrityksille jopa 30 miljoonan euron suoria pääomasijoituksia. Kohteina ovat muun muassa ilmatorjunta, ohjustorjunta, droonit ja niiden torjunta sekä muut kriittiset teknologiat.
Suomen ei pidä olla tässä kehityksessä vain laitteiden ostaja. Meillä on osaamista tietoliikenteessä, kyberturvallisuudessa, sensoreissa, energiatekniikassa, logistiikassa ja vaativien olosuhteiden ratkaisuissa. Jokaisesta suuresta turvallisuus- ja energiainvestoinnista pitäisi arvioida myös se, kuinka paljon tuotantoa, huoltoa, osaamista ja työpaikkoja jää Suomeen.

Työmarkkinoiden ristiriita

Suomessa työttömyys on edelleen korkealla. Kesäkuun työllisyysasteen trendi oli 75,2 prosenttia, ja pitkäaikaistyöttömyys on noussut. Samaan aikaan yritykset ja julkiset toimijat tarvitsevat energia-, teknologia-, data-, logistiikka- ja kunnossapito-osaajia.
Tämä kertoo kohtaanto-ongelmasta. Työllisyyspalvelujen pitäisi lähteä aidosta työstä ja toimeksiannosta: ensin tunnistetaan työnantajan tarve, sitten etsitään sopiva osaaja ja järjestetään vain tarvittava täsmäkoulutus. Työllisyyspolitiikan tulosta pitäisi mitata syntyneillä työpäivillä, palkkatuloilla ja työsuhteiden kestolla.
Suomi 2035: Energiaturvallisuus ratkaisee myös Euroopan työpaikat – 30.7.2026
Kategoriat: elinkeinopolitiikka, energiantuotanto, liikennepolitiikka, liiketoiminta, Suomi 2035, teollisuus, teollisuuspolitiikka, turvallisuuspolitiikka, Yleinen | Jätä kommentti