Radio Vapaa Helsinki aloitti jälleen lähetyksensä 11.4.2020 ja nyt poikkeustilan aikana teemme nettiradioon yhteenvedon Suomen koronavirustilanteesta päivittäin. Pysy kuulolla!
KUUNTELE TILANNEKATSAUKSET TÄSTÄ
Radio Vapaa Helsingin www-sivut löydät tästä osoiteesta: radiovapaahelsinki.fi
Alunperin tarkoitus oli osallistua tällä ehdotuksella Helsingin kaupungin järjestämään Energy Challenge -kilpailuun, jossa etsittiin kaupungin tulevaisuuden lämmöntuotantoon ratkaisuehdotuksia. Elämän ja kuoleman Herra puuttui kuitenkin tähän asiaan ja menetin pitkäaikaisen työparini, jonka kanssa olisimme tehneet tämän alla esitetyn ehdotuksen järjestettyyn kilpailuun. Yksityiskohtien hiominen on ikävää touhua yksin ja varsinkin suruaikana. Muutamaa viikkoa ennen deadlinea sain tähän työhön mukaan insinööri Mikko Wikstedtin. Aikatauluni syksyn osalta olivat jo pitkälle lyöty lukkoon ja ehdotuksen viimestelyyn ei jäänyt aikaa. Palautuspäivä oli käsillä ja yksinkertaisesti aikani ei rittänyt. Olin kiireessä katsonut palautusajankohdaksi klo 24, mutta se olikin klo 16 mennessä. Näin tällä kertaa, mutta ehdotukseni jääköön elämään näille verkkosivuille. Omistan tämän kirjoituksen työparilleni, joka ei nähnyt työn viimeistä versiota. Energiataloudelliset laskelmat ja kokonaiskustannusarviot tähän liittyen jääköön arkistooni. Markku Saarikankaan muistolle.
Malminkartanossa 21.10.2020
Marko Ekqvist, energiatalouden ja ympäristötekniikan DI
Päästäkseen hiilettömään energiamuuntoon on yhteisöjen toimittava ja otettava käyttöön sellaista teknologiaa, joka mahdollistaa teknistaloudellisten reunaehtojen vallitessa kokonaan uuden teknologian käyttöönoton. Elämme tällä hetkellä hiilitalous aikaa, jossa lähes kaikki suuren mittakaavan energiaratkaisut perustuvat fossiilisiin polttoaineisiin.
Tässä esittämämme idea pohjautuu vetyteknologian laajamittaiseen ja suurmittakaavaiseen hyödyntämiseen ja käytännössä sen avulla voidaan korvata hiilen käyttö (myös muut fossiiliset polttoaineet) nykyisen energiamuunnon primäärienergialähteenä. Ehdotus ei suoraan sulje pois muitakaan vaihtoehtoja, mutta pitkällä tähtäimellä tämä lienee ainoa teknisesti käyttökelpoisin tapa tuottaa energiaa tulevaisuudessa.
Energiateollisuudessa teknologioiden siirtymäajat ovat pitkiä ja siihen on monia syitä. Infrastruktuuri itsessään ja tehdyt investoinnit ovat mittavia ja käyttöiältään useita vuosikymmeniä. Tarkasteluajat ovat pääsääntöisesti energiasektorilla 15-25 vuoden mittaisia ja mikäli halutaan isoja muutoksia olemassa olevaan teknologiaan energianmuunnossa, niin asioita tuleekin valmistella useita vuosia aiemmin, ennen kuin voidaan järkevällä tavalla siirtyä uuteen teknologiaan.
Teknisesti vetyteknolgia on jo varsin hyvin tunnettua ja maailmalta löytyy jo toiminnassa olevia tuotantolaitoksia ja jakeluverkostoja. Vetyteknologiaa voidaan hyödyntää niin hajautetun energiantuotannon, kuin keskitettynäkin, jolloin voidaan hyödyntää jo olemassa olevaa energiajärjestelmän infrastruktuuria.
Vety soveltuu yhdessä metaanin kanssa poltettavaksi CHP voimalaitoksissa (yhdistetty lämmön ja sähkön tuotantolaitos). CHP-minivoimalaitoksia voidaan hajasijoittaa lähelle kulutuskohteita. Lämmön lisäksi näissä pienvoimalaitoksissa voidaan tuottaa sähköä.
Uusiutuvien energialähteiden, maalämpö mukaanlukien, energiajärjestelmä skaalautuu hajautetun teknologiansa ansiosta tarpeen mukaisesti ja näin ollen suurten yksiköiden rakentamisesta voidaan luopua. Energiansiirtohäviöiden minimoimisen kannalta tämä on oleellinen ero aikaisempaan keskitettyyn muuntotapaan verrattuna.
Vetyteknologian käyttöönotto tarkoittaa käytännössä myös sitä, että koko energiajärjestelmä ja tapa, jolla olemme tottuneet tuottamaan sähköä ja lämpöä muuttuu. Suoran polttamisen lisäksi vetyteknologia tarjoaa mahdollisuuden käyttää polttoainetta myös polttokennoissa ja näin teknologian soveltamisala laajenee huomattavasti. Eräs merkittävin sektori lienee kuljetussektori, joka ei pärjää hiilineutraaliuskilvassa pelkästään turvautumalla akkuihin perustuvaan energian varastointiin.
Teknologia istuu suoraan vetyteknologian mahdollistamaan hajautettuun energianmuuntoon ja skaalautuu tarvittaessa sen mukaan, mikä on aina kunkin käyttökohteen suhteen tarkoituksenmukaisinta.
Mini-CHP laitosten modulaarisuus mahdollistaa skaalautuvuuden ja niissä voidaan käyttää polttoaineena eri lähteistä peräisin olevia metaanikaasuja. Biokaasua, metaania ja vetyä. Aina sen mukaan, mikä on kulloisenkin alueen muun infrastruktuurin kannalta järkevin tapa tuottaa näitä poltettavia/polttokennoissa käytettäviä kaasuja. Vetyä poltettaessa päästöjä ei synny. Myöhempään tarkasteluun kannattaa kuitenkin ottaa mukaan myös laitosyksiköiden ja vetytalouteen ylipäänsä liittyvät epäsuorat päästöt, joita syntyy joka tapauksessa, olipa kysymys sitten mistä tahansa energianmuuntoon liittyvästä prosessista tai laitoksesta.
Vedyn tuottamiseen voidaan valjastaa olemassa oleva uusiutuvien energialähteiden infrastruktuuri (tuulivoima, vesivoima ja aurinkovoima).
Vetyteknologia ei yksinään ainakaan alkuvaiheessa (tarkastelujakso 2025 – 2035) ratkaise tai ole poissulkeva teknologia muihin tekniikoihin nähden. Yhdistettynä tuleekin samaan aikaan ottaa käyttöön tai edistää rakennusten energiatehokkuutta, älykkäitä ja oppivia säätöjärjestelmiä sekä tarpeenmukaisia ratkaisuja asuntojen lämmityksessä.
Lämpöpumpputeknologian käyttöönotto yhdessä maalämpöratkaisujen kanssa mahdollistaa uuden tavan varmistaa lämmöntuotannon riittävyys siirryttäessä uuteen hiilineutraaliin tapaan tuottaa tarvittava energia.
Helsingin hiilineutraaliustavoitteen aikataulu on kunnianhimoinen ja siksi onkin myös syytä tutkia myös modulaaristen pienydinvoimaloiden kaupallinen saatavuus tarkastelukauden 2025 – 2030 aikana, jolloin näitä yhdistelmäteknologioita voidaan käyttää siirtymäkausien aikana, jolloin varsinaista vetyteknologiajärjestelmää rakennetaan tai halutaan varmistaa, että lämmöntuotanto toimii häiriöttömästi.
Hiilineutraali energianmuunto mahdollistuu vetyteknologian avulla. Vetytalouteen siirtyminen on jo teknisesti mahdollista ja sen yksi vahvuus on, että siinä voidaan hyödyntää olemassa olevaa infrastruktuuria ja näin ollen niiden suhteen ei tarvita suuria investointeja. Alkuvaiheessa vetyä voidaan tuottaa maakaasusta höyryttämällä ja lisäksi olemassa olevaa tuuli ja aurinkosähkövoimalaitoskapasiteetti voidaan valjastaa tuottamaan vetyä varastoon.
Vetyä voidaan tuottaa elektrolyysillä päästöttömillä energialähteillä, kuten tuulivoimalla, aurinkovoimalla, ydinvoimalla, vesivoimalla, aaltovoimalla tai vuorovesivoimalla. Vedyn tuottaminen keskitetyissä primaarienergialaitoksissa mahdollistaa tuotannon tehokkuuden ja suuren volyymin. Vedyn tuotanto onnistuu myös pienimittakaavaisesti.
Helsingin kaupunki tavoittelee hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä. Liikennesektorin osalta tämä tarkoittaa, että liikenteen hiilidioksidipäästöjen tulisi vähentyä 69 % vuoden 2005 tasosta. Vety ja polttokennoteknologia tarjoaa tähänkin ratkaisun.
Siirtymävaiheessa sähköautot tulevat olemaan ratkaisevassa asemassa ainakin henkilöautoilun yksityiskäytössä. Kuorma- ja pakettiautoille sekä muun ammattiliikenteen osalta vety on ainoa ratkaisu, joka tarjoaa päästöttömän, energiakapasiteetiltaan järkevän tavan liikkumiselle siirryttäessä nollapäästöihin myös liikennesektorin osalta.
Lähteet:
Hydrogen fuels rockets, but what about power for daily life? We’re getting closer March 11, 2019
Replacing hydrocarbons with hydrogen?
Posted on October 22, 2019 by MEGAN O’DONNELL
Viimeksi Helsingin koronatilanne julkaistiin kaupungin sivuilla 2.9.2020 ja tässä artikkelissa esitän vertailut edellisiin listoihin, jotka julkaistiin 19.8.2020. Helsingissä on alueita, joissa tapausmäärät ovat alle 10 ja niitä ei julkaista lukumäärinä. Käytännössä Helsingin tartuntoja on tällä hetkellä ”tuntemattomilla” postinumeroalueilla 158 kpl.
Postinumerokohtaisessa listauksessa on tapauksia yhteensä (tiedossa olevat) 2808. THL:n julkaiseman tartuntamäärän mukaan tartuntoja on kuitenkin Helsinkiin kirjattu 2966.
Suurimmat muutokset edelliseen raportointiin verrattuna ilmaantuivat raportointijaksojen välillä Kannelmäessä (+10 tartuntaa) ja Kontula-Vesalassa (+8 tartuntaa). Roihupellon ja Östersundomin osalta ei ole tiedossani, paljonko tartuntoja oli aiemmassa raportissa. Kannelmäen kokonaismäärä tartunnoissa on 55 tartuntaa. Elokuun raportoinnin jälkeen Helsingin kokonaismäärään on tullut yhteensä 97 tartuntaa (THL:n tartuntatautirekisterin mukaan).
Määrät ovat sellaisia, että tartuntaketjujäljityksen tulisi todellakin toimia, jotta uusia kaupunginosakohtaisia tartuntaryväksiä ei ilmaantuisi. Kontula-Vesalan kokonaismäärä tartunnoissa on nyt 235 (väestötiheys 5 900 as/km2). Suurusluokkavertailuna mainittakoon, että Turusta löytyy tämän päivän (13.9.2020) tilaston mukaan 294 tartuntaa (väestötiheys 785 as/km2) ja Tampereenkin osaltakin tartuntoja löytyy 178, jossa väestötiheys on 455 as/km2 (THL: 13.9.2020).
Kaikki Helsingin postinumerokohtaiset tartuntatiedot löytyvät tämän linkin takaa. Alla olevaan taulukkoon on koottu vain ne, joissa lisäystä edelliseen raportointiin verrattuna.
Asukastiheys selittää ainakin osittain Helsingin tartuntoja. Voimakkaimmat selittävät tekijät ovat postinumerkohtaisessa tarkastelussa kuitenkin taloudet, joissa on kouluikäisiä ja joissa esiintyy enemmän eläkeläistalouksia. Tämän klusterin ulkopuolelle jäävät, vaikutukseltaan positiivisesti tartuntoihin liittyvät, aikuisten talouksien lukumäärät ja keski-ikä. Keskituloilla, asumisväljyydellä ja talouksien koolla ei näyttäisi olevan niin suurta vaikutusta tartuntoihin, kuin aluksi oletin. Tämän tyyppinen tarkastelu tuo vain tietyn näkökulman asiaan ja näihin tulisikin sisällyttää esim. painottetuna muuttujana fyysisten kontaktien lukumäärät, jotta tarkastelu kuvaisi paremmin tilannetta. Sellaista kontaktimatriisitietoa minulla ei ole käytössäni alueellisella tarkkuudella, joten olen pitäytynyt tilastokeskuksen ylläpitämiin Paavo-postinumerokohtaisiin taustamuuttujiin.
Helsingin osalta toistan aiemman toteamukseni, että ajantasainen tiedottaminen on aivan yhtä tärkeää toimenpiteenä, kuin turvavälit, käsihygienia ja maskien käyttö tilanteissa, joissa turvavälejä ei pystytä toteuttamaan (Twitteri 13.9.2020).
Nyt Helsinki julkaisee näitä tietoja kahden viikon välein, vaikka suuri osa tartunnoista on kasvavassa määrin juuri Helsingin ja pääkaupunkiseudun alueilla. HUS on monta päivää peräkkäin edustanut uusissa tartunnoissa kärkisijaa.
Pidän itse resurssointia pullonkaulana tartuntaketjujäljtuksen suhteen ja olenkin esittänyt, että ei ole mitään järkeä siirtää toisista toimintayksiköistä henkilöstöä tekemään työtä, joka on hyvin aikaintensiivistä.
Sairaanhoitajien ja muun terveydenhuollon henkilöstön tulisi tehdä vain omaa työtään ja ne resurssit, jotka tekevät tartuntaketjujäljitystä tulisi olla aivan muita kuin jo virassa/toimessa olevaa henkilöstöä. Karanteenissa olevia pitäisi myös valvoa ja olla heihin viikoittain yhteydessä.
Tartunnat voidaan katkaista tehokkaasti, mikäli tartuntaketjujäljitys toimisi optimaalisesti. Helsinki aiheuttaa tällä toimintalogiikallaan lisätartuntoja tiedotammalla asioista liian hitaasti.
Tiedottamisen pitäisi olla synkronoitu ja viritetty tartuntatilanteen mukaan. Mikäli tartuntatilanne muuttuu, tulee tehdä pikaisempia päätöksiä ja tällöin aikaisemmat päätökset esim. tiedottamistiheydestä tulisi unohtaa. Tiedottamisen tulee olla ajantasaista.
Keskimäärin tartunnan saanut ehtii altistamaan n. 40 henkilöä ennen mahdollista positiivista testitulosta ja karanteenia. Nyt Helsinki pelaa tiedottamisen suhteen peliä, jota en ymmärrä. Tieto pitäisi saada heti alueille, joissa tartuntoja on esiintynyt. Tähän tautiin liittyy mahdollinen tartuntariski jo tartunnan saaneilta, mutta oireettomilta henkilöiltä. Tämä vaihe voi kestää 5-7 vuorokautta. Tämä on eräs tärkeimmistä perusteista siihen, miksi tiedottamista tulisi ketteröittää.
Viime viikkoina tartuntoja on esiintynyt runsaammin ja erityisesti nuoremmissa ikäluokissa. Tietämättömyys alueellisesta tartuntatilanteesta ei tässäkään suhteessa ole kovin järkevä toimintamalli. Koululaisten sairastuttaminen ja sitä kautta taudin leviäminen vanhempiin ikäryhmiin on jo tosiasia, joka tulisi mielestäni ottaa vakavasti.
Aerosolivälitteisyys on myös seikka, jota ei ole mielestäni otettu kovin vakavasti. Ohjeistukset koululuokkien tuuletuksesta ja ilmanvaihtokojeiden käytöstä ovat puutteelliset. Tämä tietämättömyys ja ohjeiden puute lisää myös tartuntariskiä luokkatiloissa. En näe järkevänä, että lapset ja nuoret altistetaan taudille, josta emme vielä tiedä kaikkea. Ymmärtäisin asian paremmin, mikäli meillä olisi jo rokote käyettävissämme.
Rajoitusten poisto fiksusti ja oikea-aikainen tiedottaminen, yhdistettynä oikeaan tietoon, voidaan käyttää aseina tämän viruksen taltuttamiseen. Rajoituksia voimme höllentää vasta, kun tehokas ja turvallinen rokote on saatavilla ja väestötason rokotukset aloitettu. Nyt kun sitä vaihtoehtoa ei ole vielä käytössämme, tulisi tartunnat ja lisätartunnat saadaa nolliin mahdollisimman nopeasti.
Matkustusrajoitusten höllentäminen ei myöskään ole tässä kohtaa fiksu päätös. Asia olisi tietenkin toinen, mikäli voisimme, jo tässä vaiheessa pandemiaa, luottaa tartuntaketjujäljitykseen, testaamiseen ja viranomaisten välisen tiedon kulkuun. Tartuntatilanne voi muuttua hyvinkin nopeasti huonompaan suuntaan ja ottaen huomioon toimimattomat prosessit ja tiedottamisen kankeus niin ennuste tartuntatilanteen hallinnan suhteen ei ole kovin hyvä. Tässä taudissa nimittäin yksikin tartunta on liikaa.
Lähteet: THL tartuntautirekisteri, Tilastokeskus: Paavo – Postinumeroalueittainen avoin tieto.
COVID19-tartuntaketjujäljityksen kuntatasoinen tieto tulee julkaista ainakin seuraavien muuttujien suhteen:
Perusteluita miksi jankutan tästä asiasta on yksinkertaisesti #go2zero tilaan pääsy ja siellä pysyminen.
Yksikin tartunta on liikaa ja toimimalla järkevästi asian tila saadaan kyllä korjattua.
Vaatii tosin ketteryyttää ja oikea-aikaista reagointia, mutta on täysin mahdollista saavuttaa, mikäli vaan kaikkien tahtotila on sama.
1. Altistuneiden lukumäärä kertoo kuntakohtaisesti, miten vakavasta tai laajasta ongelmasta on kysymys.
2. Sairaanhoitopiiritasolla tämän tiedon avulla voitaisiin kohdentaa tartuntaketjujäljityksen resursseja sellaisille alueille, joissa aivan selvästi on vaikeuksia tavoittaa altistuneita ja/tai heidän läheisiään. Aikaa vievää hommaa, joka vaatii puhelinmyyjän hermot.
3. Karanteeniin asetettuja tulisi kontakoida ja varmistaa, että ketju ei vuoda. Mikäli määrät ovat suuria, niin samalla riski vuodoille kasvaa, koska kukaan ei ehdi kontrolloimaan asiaa. Karanteenissa olevien talous- ja ruokahuolto pitää myös pelata siten, että ketju ei katkea. Mikäli olet karanteenissa, niin yksikin kauppareissu voi aiheuttaa katastrofin.
4. Edellä olevien tietojen perusteella voidaan alueellisesti arvioida onko tartuntaketjujäljityksen resurssit riittävät.
Ei riitä, että hammashuollon työntekijöitä on ”lainattu” tähän tehtävään, vaan kokonaisuuteen pitää varata vain tähän tehtävään omistautuneita henkilöitä.
#go2zero #COVID_19 #SARSCoV2 #tartunnat #koronasuomi #koronafi
Helsingin postinumerokohtaiset tartuntaluvut 19.8. niiden alueiden suhteen, joissa lisäystä edelliseen 17.6. raportoituun tilanteeseen nähden. Huom. Kalasataman suhteen ei ole tiedossa onko tartuntoja ollut kesäkuussa 1 vai 9. Ehdottaisinkin, että Helsinki raportoisi tiuhemmin näitä postinumerokohtaisia tilastoja, jotta pääsemme #go2zero tilaan mahdollisimman nopeasti.
Nyt kuitenkin ratkaisevassa asemassa ovat ne alueet, joissa lisäystä kesäkuun tilanteesta. Vuosaaren osalta tilanne ei ole kovin hyvä. Samoin Etu-Töölön osalta. Ilmeisesti karanteenit eivät ole toimineet tai sitten on vaan muita syitä, jotka paljastuvat myöhemmin. Lauttasaaren ja Mellumäen suhteen sama toteamus. Erään tutkimuksen mukaan tartunnan saanut altistaa keskimäärin 40 muuta henkilöä. Teoriassa tämä tarkoittaa sitä, että Reimarlassa, Malminkartanossa, Toukolassa, Oulunkylässä, Malmilla, Kontula-Vesalassa kaikkiaan on taudille altistuneita kesäkuusta lähtien 1200 henkilöä.
Yksikin tartunta on liikaa ja kaikki toimet, jotka edistävät asiaa tulisi ottaa käyttöön, koska toimivaa rokotetta ei ole vielä saatavilla.
Käytännössä emme siis tiedä tiedä tarkkoja altistuneiden lukumääriä, koska kukaan ei niitä raportoi julkisesti. Olen asiasta koittanut saada selvyyttä (mm. Twitterissä), miksi tartuntaketjujäljityksen dataa ei voisi avata julkiseksi. Edes kuntatasolla. Tarvitsemme tietoa, jotta voimme toimia ja reagoida oikea-aikaisesti. Pimittämällä tietoa, ollaan kohta taas lockdown -tilassa. Kumpikohan näistä vaihtoehdoista tulisi edullisemmaksi?
Joulukuussa 2019 alkoi Wuhanissa Kiinassa epidemia, jonka aiheuttaja on ihmiselle uusi koronavirus. Sen aiheuttama tauti on viralliselta nimeltään COVID-19. Taudinaiheuttajavirus on nimetty SARS-CoV-2-virukseksi.
COVID-19 on levinnyt maailmanlaajuiseksi. Maailman terveysjärjestö WHO julisti koronavirusepidemian pandemiaksi 11.3.2020.
Uusi koronavirus aiheuttaa hengitystieinfektioita. Pienellä osalla tartunnan saaneista kehittyy vakava infektio. Varmistettuihin koronavirusinfektioihin on maailmanlaajuisesti kuollut vajaat 7 % sairastuneista (tilanne 14.5.2020). Kuolleisuus on vaihdellut maittain alle 1 %:sta yli 10 %:iin. Infektioon menehtyneillä on ollut elimistön puolustuskykyä heikentäviä perussairauksia useammin kuin siitä toipuneilla, ja he ovat usein olleet iäkkäämpiä henkilöitä.
Suomessa raportoiduista sairastuneista noin puolet on ollut 40–70-vuotiaita ja noin kolmannes 20–40-vuotiaita. Lasten oireet ovat yleensä lieviä (Lähde).
Arvio tartuttavuusluvusta (R0) vaihtelee lähteestä riippuen 2-3 välillä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yksi tartunnan saanut tartuttaa taudin 2-3 ihmiseen. Normaaliflunssassa tuo lukema on 1.3.
Tartuntalukuarvosta on myös raportteja, joissa se olisikin tässä tapauksessa lähempänä lukuarvoa 5.7 ja tällöin vaihteluväli olisikin 3.8 – 8.9. Tässä kohtaa voidaan puhua supertartuttajista ja tämä on kokonaisuus, joka vaatii vielä paljon lisätutkimuksia mistä on kysymys.
SARS-CoV2 -virukseen liittyy epämiellyttävänä ominaisuutena sen kyky tarttua oireettoman kantajan toimesta.
Suurin ja ratkaisevin kysymys on, että voiko tartunnan saanut ja taudista parantunut saada riittävän vastustuskyvyn uutta tartuntaa vastaan. Tämän taudin suhteen tätäkään asiaa emme vielä tiedä, koska tauti on aivan uusi ihmiselle. Tämän johdosta ainoa tapa hidastaa viruksen leviämistä on sosiaalisten kontaktien välttäminen. Näin onkin toimittu ja maa toisensa jälkeen on asettanut rajoituksia. Ruotsissa luotetaan laumaimmuniteetin syntymiseen, joka sinänsä on hassua, koska emmehän tiedä kuinka pitkäkestoinen immuniteetti COVID19-taudin sairastaneet ylipäänsä saavat.
Itämisaika tässä tapauksessa on keskimäärin 5.5. päivää. Normaaliflunssassa 3 vuorokautta (Lähde) Oireetonkin taudinkantaja voi levittää tautia ja tämä on yksi suuremmista ongelmista tämän taudin suhteen. Nyt tuoreimmat tiedot Kiinasta kertovat, että siellä olisi havaittu saman viruksen uudenlainen tautityyppi, joissa itämisaika olisikin peräti 14 vuorokautta, ennen oireiden ilmaantumista. Kuulostaa hieman pelottavalta ja tässähän on pakostikin kysymyksessä mitä ilmeisimmin viruksen mutaatio.
Maailmanlaajuisten aineistojen perusteella kuolleisuus tartunnan saaneiden osalta on n. 6.9%. Vertailuna mainittakoon, että tavallisessa kausi-influenssassa tämä osuus on 0.1%. Tämä on laskettu vahvistettujen tartuntojen osalta. Mikäli mukaan otetaan ns. havaitsemattomat tartunnat, niin kuolleisuuden vaihteluvälin on arvioitu tällöin olevan 0.3 – 1.3 %.
Taudin vakavan ja sairaalahoitoa vaativan muodon saa 19 % taudin kantajista. Näistä n. neljäsosa vaatii laiteapua hengityksen turvaamiseksi.
Oxfordin yliopiston tutkijat ovat ilmeisesti pisimmällä tässä suhteessa ja sieltä on ilmaistu, että rokote olisi käyttövalmiina tämän vuoden lokakuussa. Nyt yksi avainkysymyksistä on, että riittääkö yhdentyyppinen rokote vai pitääkö sen eri mutaatiolle kehittää oma rokotteensa. Hyvin perustavaa laatua oleva kysymys, johon emme vielä tiedä vastausta.
Rajoitusten käyttöönotto ja soveltaminen ovat ainoa keino hidastaa viruksen leviämistä, ennen kuin rokotteen avulla saamme lisäsuojaa kyseistä tautia vastaan.
On toki mahdollista, että nyt kehitteillä olevat rokotteetkaan eivät anna suojaa uusilta tartunnoilta ja näin ollen tuleekin varautua hyvin pitkään ajanjaksoon, jonka aikana joudutaan turvautumaan suuruusluokaltaan erilaisiin rajoituksiin.
Eri vaiheessa tulee testauksen palvella tavoitetta. Tartuntaketjujen testaukset ja muulla tavoin laajat testaukset kaikille, joilla on syytä epäillä olevan COVID-19 tauti. Rajoitusten purkuvaiheessa on syytä laajentaa testausta työpaikoilla siten, että vältytään uusilta tautiryväksiltä. Laajemman purkuvaiheen testaukset tulee hoitaa siten, että taudin leviäminen pystytään välittömästi rajaamaan ja vältytään alueellisesti laajemmilta rajoitustoimilta.
Eri maanosat ja yksittäiset maat ovat eri vaiheessa pandemiaa. Näiden vaiheiden mukaisesti testauksen tulisi laajeta. Testauksen tavoitteena tulisikin olla taudin hidastaminen ja sitten myöhemmässä vaiheessa testeillä mahdollistetaan rajoitusten purkaminen hallitusti. Tällä hetkellä meillä Suomessa testataan oireenmukaisesti ja kohdennetusti, mikäli tarvetta ilmenee. Rajoitusten purkuvaiheessa testausta tuleekin laajentaa, jotta tautitilanne ei pääse riistäytymään käsistä hallitsemattomaksi.
Alla pääkohdittain ennen rokotetta olevat vaiheet. Vaikka saisimmekin rokotteen käyttöön tämän vuoden aikana, niin on aivan mahdollista, että viruksen mutatoituminen käynnistää alla olevia vaiheita uudelleen. Tosin olemme siinä vaiheessa jo paremmin valmistautuneita kyseisiin tilanteisiin.
1. Rajoitusaikainen toimintamalli, jossa laajasti rajoitetaan yhteiskunnan eri toimintoja. Pääosin olemme vielä tässä vaiheessa ja kuten edellä todettiin, niin eri maat ovat hieman eri vaiheessa pandempiaa. Testauksen lisäksi on tärkeää saada tartuntaketjujälitys toimivaksi jo tässä vaiheessa.
2. Rajoitusten purku vaiheittain ja yhteiskuntien avaaminen pikkuhiljaa lähes normaalitoimintaan. Lisätartuntoja hillitään ja ehkäistään tehokkaalla tartuntaketjujäljityksellä. Seurannan ja tietojenvaihdon tulee olla kansallisesti sujuvaa ja kansainvälisestikin jouheaa, jotta tuoreimmat tiedot esim. hoitokäytännöistä ovat kaikkien toimijoiden käytettävissä. Tässä vaiheessa olemme Suomessa tällä hetkellä.
3. Kolmantena vaiheena laajemmat rajoitusten purkamiset, jolloin testauskapasiteetti maksimoidaan. Liikkuminen mahdollistuu, mikäli testaus on luotettavaa ja nopeaa. Samaan aikaan seurataan tarkasti tartuntatilannetta, jotta uusilta epidemia-aalloilta vältytään. On aivan mahdollista, että tilanne jatkuu poikkeustilana vielä pitkään useamman vuoden ajan. Tältä osin kaikki tähän liittyvien prosessien tuleekin toimia ketterästi ja yhteistyössä kansainvälisten toimijoiden kanssa, koska epidemiavaiheet ovat eriaikaisia maanosittain ja eri valtioidenkin välillä.
4. Rokotusvaihe seuraa edellä olevia vaiheita riippuen siitä, missä vaiheessa maakohtaisesti ollaan. Saattaa olla, että on järkevää aloittaa rokotukset sieltä, missä epidemia on aktiivisin. Tästä lisää tulevissa kirjoituksissani.
Kohdennettu ja tarpeen mukainen eristäminen tilanteessa, jossa meillä ei vielä ole käytettävissä rokotetta mahdollistuu vain, mikäli tartutuntaketjujäljitys toimii luotettavasti. Jäljitys tuleekin tehdä siten, että siihen on varattu riittävästi resursseja. Jäljitys johtaa karanteeneihin ja tältä osin on turvattava, että karanteeniin määrätyt henkilöt noudattavat karanteenimääräyksiä, jotta vuotoja tässä kohtaa ei pääsisi syntymään. Tämän varmistamiseksi elintarvikejakelu ja muut riittävät tukitoiminnot tulee mahdollistaa kaikille karanteenin määrätyille. Myös taloudellinen tuki.
Jäljitykseen liittyy myös potentiaalisten altistuneiden tiedottaminen ja tässä suhteessa esimerkkinä mainittakoon Etelä-Korea, jossa asia hoidettiin tekstiviesteillä. Näin pystyttiin antamaan kohdennettuja ja oikea-aikaisia kehoitteita niille henkilöille, joiden olisi syytä mennä testeihin hyvinkin lyhyellä varoitusajalla.
Jäljityksen suhteen on tehty arvioita siihen tarvittavista resursseista ja ajankäytöstä. Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskus (ECDC) on tehnyt ehdotukset prosessista ja resurssitarpeista jäljitykseen liittyen teknisessä raportissaan. (Lähde).
Kontaktien jäljittäminen vaatii koordinointia useiden paikallisten tai alueellisten sairaanhoitopiirien välillä, koska tapaukset ja yhteydet voivat olla maantieteellisesti hyvinkin hajaantuneet. Tarvitaan laaja-alaista osaamista, jotta työskentely toimisi yhdenmukaisesti koko maassa. Tarvitaan yhteisiä prosessimalleja ja kyselylomakkeita strukturoidussa muodossa, jotta tietoa pystytään käyttämään valtakunnallisesti hyödyksi jäljityksessä.
Heti tartunnan vahvistamisen jälkeen henkilö olisi haastateltava, ja yhteyshenkilöt olisi lueteltava ja luokiteltava korkean riskin altistumiseksi (’läheinen yhteys’) tai matalan riskin altistumiseksi koskeviksi kontakteiksi. Terveysviranomaiset seuraavat aktiivisesti korkean riskin altistumisen yhteyksiä, kun taas alhaisen riskin altistumisen yhteydessä henkilöiden tulee itse seurata oireita ja välttää sosiaalisia kontakteja. Karanteenia, vapaaehtoinen karanteeni mukaan lukien, voidaan harkita riskialtistuksen yhteydessä. Operatiivisella tasolla tarvittavat resurssit ovat verrannollisia tutkittujen tapausten määrään ja jäljitettäviin yhteyksiin.
Yhtä infektoitunutta potilasta kohden tarvitaan jäljitysresurssien työpanosta n. 60 tuntia. Työaika sisältää haastattelut, riskiarviot, altistuneiden informoinnin, oireita saaneiden kontaktien testaukseen ohjauksen ja kahden viikon karanteeniin määrättyjen henkilöiden valvontaan liittyviä tehtäviä. Tässä kohtaan en mene tämän työn tarkempiin yksityiskohtiin, mutta sanomattakin on selvää, että tämä työ vaatii runsaasti aikaa ja resursseja. Kaikki kerätty tieto tulee saattaa myös tietokantaan, jotta sinne tallennetut tiedot ovat strategisen työryhmän käytettävissä.
Korkean altistumisstatuksen omaavilla voi olla keskimäärin 36 kontaktia. Kaiken kaikkiaan kontakteja voi olla yhteensä lähes 90 (Lähde).
Tapausten lisääntyessä on entistä haastavampaa jäljittää kaikki yhteydet. Vaikka kaikkia kontakteja ja altistuksia ei onnistuttaisikaan saamaan kiinni, niin yhdenkin altistuneen kiinni saaminen saattaa estää epidemian hallitsemattoman leviämisen. Tähän tarkoitukseen tarvitaan myös muita teknologioita, joiden avulla laajojen kontaktiverkostojen jäljitys onnistuu huomattavan tehokkaasti.
Keski-Uudenmaan koronarajoitusten jatkuminen selviää perjantaina – "Alueella levinnyt laaja koronatartuntaryvästymä sisäliikuntaharrastuksesta" nurmijarvenuutiset.fi/paikall…
 Visit Today : 15 |
 Visit Yesterday : 96 |
 Hits Today : 25 |
