Koronakriisin vaikutukset lasten, nuorten ja perheiden elämään ovat jo nähtävillä. Osa merkittävimmistä ongelmista muhii vielä pinnan alla ja näin ollen vaikutukset näkyvät viiveellä. On aivan selvää, että mikäli resursseja ei nyt osata kohdentaa oikein, niin vaikutukset tulevat olemaan myös kauaskantoisia ja ei pelkästään yksilöiden kannalta, vaan koko palvelujärjestelmään vaikuttavina rakenteellisina ongelmina. Kannattaa siis keskittyä perusasioiden hoitoon ja siirtää sellaisia hankkeita, joilla ei ole elämän ylläpitoon suoranaista vaikutusta. Toisarvoisia asioita kyllä ehdimme hoitamaan, kunhan lasten asiat on ensin hoidettu. Asia tärkeysjärjestykseen.
Resusrssien väärät ja alimoitoitetut kohdennukset pandemian hoitoon ja ehkä eniten tartuntaketjujäljityksen epäonnistuminen pitkittivät omalta osaltaan Suomen koronakurimusta. Poukkoileva päätöksenteko ja tiedotuksen puute, alimitoitukset jäljityksessä ja sellaisten tehtävien sysääminen th-ammattilaisten kontolle, joita olisiva voineet hoitaa myös muut ammattilaiset. Tässä vain muutamia syitä.
Häntävaikutus tulee olemaan merkittävä ja ei pelkästään lasten – ja nuorten osalta. Lapsiperheet on ajettu ahtaalle ja osittain edellä esittämieni syiden johdosta. Perheiden talous on heikentynyt merkittävästi pandemian aikana ja erityisesti heillä, joilla on ollut taloudellisia ongelmia jo ennen epidemiaa.
Tuloerojen ja eriarvoistumisen kautta syntyy uudenlaisia ongelmia, joita emme edes osaa vielä tässä vaiheessa kuvitella, mutta tämän suuntainen kehityspolku on jo nyt nähtävissä. Lasten ja nuorten häiriökäyttäytyminen lisääntyy ja sitä kautta heijastuu koko yhteiskuntaan.
Päättäjien tehtävänä tulevana valtuustokautena on turvata erityisesti lasten, nuorten ja perheiden asiat sellaiseen kuntoon, että korona-ajan vaikutukset saadaan minimoitua. Sama pätee tietenkin vanhuksiin ja muuten heikomassa asemassa olevien auttamiseen.
Oikeudenmukasemman Helsingin puolesta
Marko Ekqvist