Tietämyksenhallintaa ja koneoppimisalgoritmeja – potilasryhmittelijän kehittäminen suun terveydenhuoltoon

Olin luomassa ensimmäisten joukossa Suomessa suun terveydenhuollon potilasryhmittelijää suun terveydenhuollon käyttöön. Tässä alunperin tuotteistusprojektina alkaneessa hankkeessa luotiin ODRG-ryhmittelijän toimintaperiaate ja malli, jonka avulla oli myös mahdollista luokitella potilastietojärjestelmän dataa on-line -järjestelmissä. Työn tuloksena syntyi potilasryhmittelijä ja sen ohessa ennustemalli potilaiden hoitokustannusten ennustamiseksi hammastarkastustietojen perusteella. Olin tätä työtä tehdessäni vähän alle 40-vuotias. Tämä työ innoitti minua suuresti ja osittain tämän työn johdosta käytän nykyisin ammattinimikeenäni tekoälytutkija -nimikettä. Kuten kaikki hyvät keksinnöt, niin myös tässäkin itse ryhmittelijän periaate on varsin yksinkertainen.

Mennäänpä ajassa taaksepäin ja katsotaan mitä kaikkea oli tapahtunut ennen kuin itse astuin kuvioihin mukaan.

Tähän asiaan on laitettu nimittäin paukkuja vuosien aikana rutkasti. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että kysymyksessä on ollut ns. mission impossible -tyyppinen asiakokonaisuus.

1
Vuonna 1995 yritelmä oli osa Suomen Kuntaliiton ja 27 kuntatoimijan TUOTE-yhteishanketta ja tavoitteena oli löytää koko perusterveydenhuollon kattavat tuotteet. Tekstiä ja puhetta, sinänsä arvokasta ja perustietämystä lisäävää pohdintaa. Tietääkseni ryhmittelijästä tai potilaiden luokitteluautomatiikasta ei vielä tässä vaiheessa ollut tietoakaan.

2
No tästä muutama vuosi eteenpäin Helsinki osallistui 2002-2004 Kalleus-hankkeeseen. Tämän hankkeen loppuraportissa suositeltiin Helsingin terveyskeskukselle panostamista tuotteistukseen perustuvan kustannuslaskennan kehittämiseen ja valtakunnallisen yhteistyön vauhdittamiseen kyseisellä alueella (Brommels 2005). Puhetta ja suunnitelmia ei konkreettista tietoaineistojen mylläystä tai konseptia miten homma saataisiin integroitua osaksi potilastietojärjestelmää.

3
Kalleushankkeen jatkohankkeena Helsingin terkka käynnisti kaikkia osastojaan koskevan PTH tuotteistushankkeen 2006. Ensimmäiset osahankkeet koskivat pitkäaikaishoitoa, kotihoitoa ja suteho:a (suun terveydenhoitoa). Ei tulosta ainakaan sutehon suhteen.

4
Tässä kohtaa eräs tutkija, joka oli starttailut kohdan 3 hanketta, pyysi minut mukaan tekemään potilasryhmittelijää ja siihen liittyvää algoritmia, jolla mm. hoitojen kustannustietoja voitiin määrittää/ennustaa. Minähän vanhana tuottavuusinsinöörinä innostuin asiasta. Odotettavissa oli mielenkiintoiset vuodet, koska pääosin tämä projekti tehtiin, yllätys – yllätys, OTO -periaateella (oman työn ohella).
Tuotteistushankkeen ohjausryhmä 3/2007 asetti seuraavat tavoitteet:
a) Väline, jonka avulla voidaan arvioida väestön palveluiden tarvetta.
b) Auttaa järjestämään tarpeen mukaiset palvelut voimavaroja tehokkaasti käyttäen.
c) Kuvaa potilastyöhön liittyvät tehtävät.
d) Syntyy rutiinitiedonkeruun avulla.
e) Mahdollistaa objektiivisen vertailun.
f) Väestölähtöinen lähestymistapa, ei toimipaikkalähtöinen.
g) Ydintietojen määrittely ja kirjautuminen käynnin yhteydessä.
h) Perustuu painokertoimeen, joka kuvaa asiaakaan hoidon vaativuutta, aikaa, henkilöstöresuja jne.
i) Voidaan soveltaa myös muiden kuntien PTH tuotteistuksessa.

5
Tein kyseisen potilasryhmittelijän, ajoin tarvittavat testit valituille ryhmittelijän muuttujille, lopullinen ryhmittelijämalli ja ryhmittelyssä käytetyt säännöt luotiin Helsingin, Vantaan ja Espoon potilasaineistojen perusteella. Edellä oleva kuulostaa ja antaa ehkä liian helpon kuvan siitä, miten ko. ryhmittelijään päädyin. Voin sanoa, että iteraatiokierroksia oli tuhansia, ennen kuin varsinainen algoritmi oli hyppysissä. Mallin ja algoritmin testauksen jälkeen julkaisin menetelmäraportin. Konsepti ja toimintamalli oli valmis 2011. Sen avulla voitiin tehdä vertailuja ja ennustaa hoitokustannuksia jne. Mahdoton tehtävä ei ollutkaan mahdoton, vaikka ajallisesti aikaavievä ja yllättävienkin potilastietojärjestelmiin liittyvien haasteiden osalta moni olisi varmaan lyönyt hanskat tiskiin jo alkumetreillä.

Tärkein oppi ja asia, joka tässä ja monessa muussakin jutussa tulisi jokaisen muistaa on periksiantamattomuus. Ei kannata antaa periksi, vaikka ympärilläsi olisi lukematon määrä latistajia ja vähättelijöitä (niitä nimittäin riittää). Sitkeästi vaan eteepäin. Kannattaa myös välillä pysähtyä kuuntelemaan tai vain pelkästään pysähtyä miettimään. Saattaa olla, että joskus joutuu palaamaan alkukuoppaan, mutta loppujen lopuksi pitkäjänteinen ja periksiantamaton työ tuottaa parhaan lopputuloksen.

Linkki sähköiseen versioon loppuraportista.