Ympäristökeskustelusta puuttuu puskurointikyky sietää eriäviä mielipiteitä

Ilmastomuutoshysteriaa

Minuun on yritetty ja tullaan yrittämään jatkossakin muuttamaan kantaani ilmastomuutokseen ja nimenomaan siihen osaan muutoksesta, joka liittyy ihmisen toimintoihin ja sen merkitykseen asiassa, josta emme vieläkään tiedä riittävästi. Mallintaminen vuoteen 2050 on äärimmäisen vaikeaa. Joitakin polkuja pystymme muodostamaan nykyhetkestä tulevaisuuteen, mutta ylipäänsä skenaariohin liittyy huomattava määrä epävarmuustekijöitä, joita parhainkaan tarkastelu ei pysty ottamaan huomioon.

Olkoonkin epäsuoraa tai mitä tahansa vaikuttamista tai vaikuttamiskanavaa hyödyntävää toimintaa, niin ilmoitankin ilmastomuutoshysteerikoille näin blogini välityksellä: kantani tässä asiassa ei tule muuttumaan minkään vaikutusyrityksen tai yritelmän kautta. En edelleenkään pidä todennäköisenä, että ihmisen toiminnan (antropogeenisten) aiheuttamien päästöjen vaikutus on niin suuri, kuin IPCC: n poliitikoille suoltamissa teksteissä annetaan ymmärtää.

Epäsuoraa ja suoraa painostusta

Painostus ei ole välttämättä suoraa, vaan epäsuoraa vähättelyä tai osa näistä toimista on vielä kesken, enkä niitä julkaise siitä syystä tässä vaiheessa. Kovaa tavaraa on joka tapauksessa tulossa. Toivottavasti toimii tulevaisuudessa myös varoittavana esimerkkinä niistä toimijoista, jotka luulevat, että heidän toimintametodinsa eivät tule julkisuuteen tai olisin niistä millään tavoin vaiti.

Päin vastoin. Teen niistä toimista lehdistötiedotteen vaikka joka viikko, että saan sanomani esille julkisuudessa. Samalla pystyn osoittamaan näiden toimijoiden argumentit ohuiksi ja tieteellisesti pätemättömiksi.

Pelon lietsontaa

Haitallisinta pelon lietsonta on herkille lapsille, jotka jo nyt kärsivät stressireaktiosta ilmastomuutoshysterian suhteen, koska heitä pelotellaan monen eri kanavan kautta. Vanhemmilla ja kouluilla on suuri vastuu tässä asiassa.

On aika ihme juttu, että tälläistä toimintaa harjoitetaan tai ylipäänsä sallitaan. Toimintaa, joka voi pilata lasten ja nuorten normaalin kehittymisen ja vaikuttaa jopa oppimiskykyyn tai ylipäänsä kykyyn selviytyä elämän muista paljon konkreettisimmista ongelmista.

Toivon hartaasti, että tämän tyyppinen pelon lietsonta ilmastomuutokseen liittyen saataisin loppumaan.

Päästökuormitustutkijana hyvä-veli organisaatiossa

Tämä nyt käsillä oleva postaukseni on osa sitä kokonaisuutta, jossa olen ollut mukana jo aivan työurani alkuvaiheessa ollessani päästökuormitustutkijana Suomen ympäristökeskuksessa. Tuolloin ”työpaikkakiusaaminen” oli juurtunut käytäntö kyseisessä organisaatiossa vaikuttaa ja savustaa ulos kaikki sellaiset resurssit, joiden mielipiteet eivät miellyttäneet. Tämä kappale on hieman irrallinen osio tämän jutun aihepiiristä, mutta tärkeä seikka, koska kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Toimintatavat ja -metodit, joita ympäristöhallinnossa on vallinnut eivät kovin hyvin istu siihen kuvaan, jonka kyseinen organisaatio luo ihmisten mielikuviin ulkoisen (tai ehkä myös sisäsen) viestinnän kautta. Osaltaan nämä asiat vahvistavat sitä käsitystä, joka minulla on muodostunut henkilökohtaisesti tiettyjen intresspiirien mahdista maassamme ja niihin kytköksissä olevista asioista.

Monessa suhteessa kysymys on ollut myös ns. ympäristöhallinnon ”hyvä veli/sisko -käytännöistä, joissa organisaation avoimeen virkaan nimitetään muodollisesti pätevä pomon tuttu, mutta syystä tai toisesta ansioitunein tutkija sivuutetaan tällä käytännöllä sujuvasti.

Usein kysymys oli myös siitä, että johtotehtävissä olevat saattavat nähdä lahjakkaat tutkijat uhkana omalle urakehitykselleen ja tekevät sitten kaikki mahdolliset temput estääkseen lahjakkuuksien etenemisen.

Työpaikalla helvetti irti

Tästä ympäristöhallinnon harjoittamasta ”työpaikkakiusaamisesta” voisin kirjoitta laajankin raportin, mutta ajattelin jättää sen osaksi omaelämänkertani yhtä lukua.

Tapauksia on lukuisa määrä ja minun osaltani ymmärsin jutun juonen hyvissä ajoin ja poistuin kyseisestä organisaatiosta omatoimisesti. Osa ei tätä kyennyt tuolloin ymmärtämään ja heidän osansa oli terveyden menettäminen ja työkyvyttömyys. Vinkkini uraansa aloitteleville nuorille tutkijoille. Mikäli alat saamaan varoituksia pomoltasi, kun vastaat työpisteesi puhelimeen, niin on syytä nostaa kytkintä. Todellisuus on näet tarua ihmeellisempää.

Nämä asiat tapahtuivat 90-luvulla, mutta vaikutukset ihmisten terveyteen näkyvät vielä tänäkin päivänä. Vakava asia, kun näin jälkeenpäin  asiaa mietin. Toivottavasti näitä henkilöitä ei ole enää missään organisaatioissa vastuullisissa tehtävissä.

Ilmaan kohdistuvista päästöistä

Nyt päästäänkin itse asiaan. Ilmasto muutuu alati riipumatta ihmisen toiminnoista. Tämä on tosiasia, johon eivät tiedemiehet saati poliitikot pysty kovinkaan paljon vaikuttamaan. Se osa, johon pystytään vaikuttamaan riippuu paljolti siitä, kuinka hyvin eri valtiot kykenevät tekemään yhteistyötä ja globaalisti vaikuttavia toimia kaikkien ympäristökuormituskomponenttien suhteen. Juurin niin, nyt en tarkoita pelkästään kasvihuonekaasupäästöjä, vaan kaikkia teollisen tuotannon aiheuttamaa ympäristökuormitusta.

GHG-kaasujen (greenhouse gas) suhteen tulisi pyrkiä toimimaan ja kohdentamaan voimavarat siten, että toimia tehtäisiin yhdessä. Yksi sellainen yhteinen ponnistus olisi saada metsitys käyntiin erämaa- ja aavikkoalueilla. Nämä olisivat sellaisia toimia, joihin voisin itsekin panostaa, koska teen mielelläni asioita, joilla on oikeasti vaikuttavuutta. Ongelmiin saadaan paras ja kustannustehokkain ratkaisu, kun puututaan juurisyihin eikä oireisiin tai mukamas politiikkaan.

Suosittelen tämän asian miettimistä myös Suomen suurimmille kaupungeille, koska nyt näyttää siltä, että ollaan tekemässä peruuttamattomia asioita sellaisilla sektoreilla ja alueilla, joiden vaikuttavuus ja tehokkuus asiantilan parantamiseksi jää marginaaliseksi. On aivan ilmeistä, että vaikutus voi olla jopa negatiivinen, koska yleensä näitä kiireellä tehtyjä päätöksiä joudutaan sitten paikkaamaan jälkikäteen. Ympäristön kannalta poukkoilu johtaa vielä suurempiin päästöihin tai ympäristökuormitukseen. En myöskään voi olla mainitsematta, että poukkoilusta kärsii eniten pienituloiset ja muutenkin enemmän apua tarvitsevat työttömät, eläkeläiset ja vähävaraiset. Onneksi kohta on vaalit ja saadaan tähän poukkoilevaan politiikkaan muutos. Kiitos siitä jo etukäteen äänestäjilleni.

Ihmisen toimet toki lisäävät kuormitusta ilmaan, veteen ja maaperään. Meillä on hyvät tekniset valmiudet toimittaa ymäristöteknologiaa myös kehittymättömiin maihin. Samalla mahdollistamme kehittymättömien maiden olosuhteet sellaiselle tasolle, että ihmiset viihtyvät omalla kotialueellaan, eikä näin ole niin suurta hinkua lähteä vaeltamaan pakolaiseksi muihin maihin.

Luonnon puskurikyky

Nostanpa keskusteluun vielä mielenkiintoisen seikan, josta en ole kuullut vähään aikaan. Ekosysteemin puskurikyky saasteita vastaan on uskomattoman voimakas. Osa tästä puskurikyvystä liittyy happamoittaviin päästöihin ja osa on taas sellaisia, joiden toimintaperiaatteista emme aivan tarkkaan tiedä vielä kaikkea. Luonnossa on siis luonnostaan mekanisimeja, jotka korjaavat ja poistavat orgaaniselle eliöstölle haitallisia yhdisteitä. Asiaan liittyy vahvasti kolme muuttujaa: lämpötila (itse asiassa lämpötilaerot), ilmanpaine (ilmanpaine-erot) ja ilmankosteus (delta vaikutus tässäkin). Veden olomuotojen välinen kaasujen koostumus ja osuudet vaikuttavat näiden parametrien kautta vesiin, kaasukehään sekä maaperään.

Sirontailmiöstä

Kasvihuonekaasupäästöjen osalta asiaan vaikuttaa ilmafysiikan- ja kemian kannalta lukuisa määrä muuttujia, joiden syy-seuraussuhteista ei meillä ole vielä riittävää ymmärrystä. Hyvä esimerkki tästä tietämättömyydestä on ilmiö, joka liittyy ilmakehään äkillisesti purkautuneista hiukkasista. Näiden suhteen valon sirontailmiö johtaa tilanteeseen, jossa kasvien yhteyttämisprosessi kiihtyy ja sitä kautta hiilidioksidimäärä ilmakehässä vähenee ja happimäärä kasvaa. Tämä pätee siis olemassa olevaan ekosysteemiin, mutta paras ja tehokkain tapa olisi kasvattaa kasvillisuuden ja metsien määrää, jotta aavikoituminen saataisin pysähtymään.

Suomessa on jo nyt BAT -tekniikat käytössä useimilla teollisuussektoreilla

Suomessa on päästöjen rajoitustekniikoiden suhteen asiat hyvällä mallilla. BAT (best available technology) eli paras käytettävissä oleva teknologiaa on lukuisissa toiminnoissa jo nyt käytössä. Esimerkiksi 90-luvulla asennettiin suurimpaan osaan hiilivoimalaitoksia rikkidioksidipesuereita ja polttimiksi asennettiin ns. low-nox -polttimia. Näillä poltinratkaisuilla saatiin palamisen typenoksidipäästöt hallintaan. Hiukkaspäästöjen osalta suurimmissa yksiköissä on käytössään sähkösuodattimet ja riippuen installaatiosta, niin osa hiukkaspäästöistä saadaan kuriin myös pesureilla, joita on asennettu kattilan ja savupiipun väliseen tilaan.

Teollisuuden ympäristönsuojelun osalta olemme myös kaikin puolin mallimaa, joten siinäkin mielessä ajateltuna meillä on paljon sellaista osaamista ja teknologiaa, jota voisimme viedä maihin, joissa vastaavaa teknologiaa ei ole käytettävissä. Tiedollinen osaaminen on huipussaan samoin teknisten laitteiden ja ratkaisujen suhteen ympäristönsuojeluteknologian suhteen meillä olisi valtava potentiaali tuottaa merkittävää lisäarvoa kansantaloudellemme panostamalla sellaisten toimijoiden toimintaympäristön vahvistamiseen, jotka harjoittavat vientitoimintaa ympäristöteknologiaan liittyen.

Palaminen tuottaa aina myös muita yhdisteitä, joista ei suuri yleisö niin paljon tiedä, koska niitä ei nosteta esiin. Syytä nimittäin olisi. Palamattomat hiilivedyt, sekä muut näihin yhdisteryhmiin liittyvät päästökomponentit ovat osa hyvinkin vaikeasti hallittavia ja vaarallisia yhdisteitä. Näitä ovat mm. VOC (haihtuvat hiilivedyt) ja tietyt PAH (polyaromaattiset hiilivedyt). Moni ei tule ajatelleeksi sitä, että raskasmetallipäästöistä vaikein hallittava komponentti on esimerkiksi elohopea (Hg), koska sitä palamisen jälkeen esiintyy myös kaasumaisessa olomuodossa. Näin on laita myös muiden vaarallisten raskasmetallien osalta.

Ilmapäästöarviot pielessä

Olen tehnyt työkseni yli kymmenen vuoden ajan ilmaan kohdistuvien päästöen arviointeja. Huom. painotus sanalla arviointi. Näitä arvioita sitten käytetään virallisina päästöinventaarituloksina maakohtaisissa vertailuissa. Miksi tuon tämän asian esille? Siksi, että hysteerikoille tulee tehdä selväksi, että minun kanssani ei kannata lähteä väittelemään asiasta, jonka tiedän todeksi, koska olen itse ollut kehittämässä päästöinventaarilaskentaa Suomessa. Tiedän siis aika tarkkaan, mistä tässä asiassa on kysymys. Mikäli jollain taholla on jotain asiassa epäselvää niin pyydän tuomaan faktatietoja esille, jotta asioista voidaan keskustella niillä argumenteilla, jotka asiaan kuuluvat. Asiaan kuulumattomat höpö-puheisiin en viitsi edes ottaa kantaa. Tällä asialla viittaan suurusluokista ja faktatiedoista piittaamattomia toimittajia ja ylipäänsä kaikkia, jotka nyt sitten ilmastouskossaan alkavat asioista saarnaamaan ja yleensä asiasta, joka on heille tuotu esille vaikka itse ei ole viitsitty selvittää pitääköhän väitteet ihan paikkansa. Tämä on vakava asia, koska tässä humpuukitouhussa tuntuvat olevan varsin monet sellaiset henkilöt, joilla luulisi olevan kriittinen suhtautumistapa asioihin. Yleensä kriittisyys ja asioista selville ottaminen kuuluvat yhteen ja sehän mielletään hyvään tieteelliseen toimintametodiin ihan luonnostaan. Näin ainakin luulisi.

Mitä epävarmuustekijöitä päästöarviohin liittyy?

1 Aktiviteettidata

Ensinnäkin inventaarien tekemiseen tarvitaan ns. aktiviteettidataa (A), jotta ylipäänsä niistä voidaan laskea päästötietoja. Aktiviteettidata on yksinkertaisesti lukumääriä, tuotantomääriä, energian kulutustietoja tai mitä tahansa ihmisen toiminnan määrällistä tietoa halutun päästösektorin aktiviteeteista. Kansallisesti meillä on laadukasta dataa käyttetävissä ja tämän suhteen ei ole mitään ongelmaa. Ongelma esiintyykin EU-laajuisissa tarkasteluissa, joissa on tarvetta vertailla eri maihden päästölaskentatuloksia keskenään. Tiedän kyllä, että arviot perustuvat aktiviteettitietojen osalta eri maiden virallisiin tilastotietoihin jne. Ongelma tässä onkin juuri se, että eri maissa on vain yksinkertaisesti erilaiset laatukriteerit tuottaa tämän kaltaista tietoa.

2 Päästökertoimet

Toisena päästöinventaarilaskennan peruskomponenttina tarvitaan tietoja näiden aktiviteettien tai toiminteiden päästökertoimista (k). Päästökertoimien määritykset voivat perustua laajoihin mittauksiin tai muulla tavoin todettuihin kerrointietoihin, kuten lähdekirjallisuudesta saataviin ominaispäästötietoihin. Päästökertoimien ja aktiviteettitietojen keruuseen ja määrittämiseen liittyy yllättävän paljon epävarmuustekijöitä. Tämä epävarmuuskomponentti on se asia, johon viittaan ja en voi yksinkertaisesti pitää kovinkaan luotettavana tiettyjä päästölaskentaan liittyviä oletuksia, joita tehdään väkisinkin eri tutkimuslaitoksissa.

3 Laskentametodit ja -menetelmät

Kolmantena komponenttina tässä kokonaisuudessa ovat laskentaan liityvät epävarmuustekijät. Näitä esiintyy yleensä yhtä monta, kuin on päästöinventaarien tekijöitäkin. Eri maissa on erilainen tapa kerätä ja tuottaa aktiviteettidataa. Näin on myös päästökertoimien suhteen. Eri maissa voi olla käytössä erilaiset päästökertoimet tai muulla tavoin tietyllä tavalla maakohtaisia yleisesti niissä olosuhteissa hyväksyttäviä kertoimia.

UN-ECE organisoi 90-luvulla yhtenäisiä ohjeistuksia inventaarilaskentaan liittyen. Samoin EEA (Euroopan ympäristökeskus). Näiden suhteen olen ollut itsekin luomassa joidenkin päästökomponenttien laskentasuosituksia ja tältä osin siis tiedän tähän liittyvät vahvuudet ja heikkoudet.

Yhdysvalloissa vastaavanlainen organisaatio on US EPA, joka tekee vastaavaa työtä, kuin EEA.

Päästölaskenna ylätason laskentakaava on edellä olevin merkinnöin

P (päästöt) = A (aktiviteetti) x k (päästökerroin ) 

Edellä esitetty kaava on yksinkertaistettu esitys, jonka mukaan laskentaa tehdään. Epävarmuustekijät tai sanotaanko epävarmuus eri osioiden suhteen tulevat sitten kokonaispäästölaskentaan mukaan molemmista kaavan komponenteista (A+k).

Mitä tästä asiasta nyt sitten pitää huomioida ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota? Ensinnäkin näiden edellä esitettyjen komponenttien vaikutus on hyvin maakohtainen ja näin ollen epävarmuus, joka näihin inventaareihin liittyy voi olla tiettyjen komponenttien suhteen hyvinkin suuri. Voidaan sanoa, että vaihteluväli on joidenkin komponenttien suhteen niin suuri, että pelkästään tekemällä johtopäätöksiä tai poliittiikkapäätöksiä laskennan suhteen, niin ollaan jo lähtökohtaisesti metsässä. IPCC-malleista puhumattakaan.

Itse asiassa ollaan niin paljon metsässä, että en ainakaan itse lähtisi tekemään maakohtaisen inventaarilaskennan pohjalta kovinkaan suuria tai kauaskantoisia päätöksiä.

Miten tilanne olisi korjattavissa tai miten voisimme parantaa päästölaskennan laatua maakohtaisesti?

Pitäisi olla täysin riippumaton organisaatio, joka tekisi annettujen aktiviteettitietojen pohjalta riippumattoman arvion eri maiden päästöistä. Nyt vastuu on laskijalla ja sitä kautta myös mahdollisuus tuottaa tarkoituksellisesti sellaisia inventaareja, jotka saadaan tietyillä laskentaparametrivalinnoilla näyttämään paremmilta tai huonommilta aivan sen mukaan mikä on kulloisenkin politiikkatoiminnan kannalta edullisinta.

IPCC toimijana käyttää käyttää malleissaan näitä valtioiden tuottamia ”virallisia” päästötietoja. Nyt sitten näiden epävarmuustietojen vallitessa teemme EU:n ja Suomen osalta sitoumuksia ja sellaisia päätöksiä, joiden

a) Vaikuttavuudesta ei ole varmuuta.

b) IPCC ei ole organisaatiotan vastuussa tekemistään vääristä mallilaskelmista (kts. epävarmuustekstini yllä).

c) Mallit ja IPCC:n toiminta on niin vakiintunut, että organisaationa se ei kykene enää korjaamaan tai myöntämään tekemiään virheitä.

d) Järkevään keskusteluun tai yrityksiä siihen suuntaan ei ole enää mahdollista käydä, koska totuus, joka perustuu vääriin tai suurta epävarmuutta sisältäviin mallitarkasteluihin on viety sellaiselle politiikkatasolle, että eivät tältäkään pohjalta lähde enää korjaamaan tekemiään arvioita tai suoranaisia virheellisyyksiä johtopäätöksissään.