Yli 50 vuotiaiden pitkäaikaistyöttömien makuuttaminen tulee kalliiksi

Tilastokeskuksen mukaan työttömiä oli keskimäärin 278 000 vuonna 2025. Yli 55-vuotiaiden osalta OECD-sarja näyttää, että 55–64-vuotiaiden työttömyysaste oli vuonna 2024 noin 7,7 %, ja vuoden 2025 kolme ensimmäistä neljännestä olivat noin 8,0 %, 8,3 % ja 8,5 %. Näin vuoden 2025 karkea taso asettuu noin 8,3 prosenttiin.

1) Karkea vuosilaskelma 55–64-vuotiaista työttömistä Suomessa

Seuraavat luvut kuvaavat nimenomaan 55–64-vuotiaiden työvoimaa ja työttömiä, eli tarkastelu kohdistuu samaan ikäryhmään.

55–64-vuotiaiden työvoima ja työttömät:

2015: työvoima 477 750, työttömät 38 500
2016: 484 500, työttömät 36 750
2017: 492 750, työttömät 39 000
2018: 508 000, työttömät 35 250
2019: 515 000, työttömät 34 250
2020: 523 500, työttömät 39 000
2021: 534 000, työttömät 39 675
2022: 553 350, työttömät 40 425
2023: 556 275, työttömät 40 275
2024: 556 625, työttömät 42 800
2025: karkea arvio noin 558 855 työvoimassa ja noin 46 200 työttömänä

Tarkastelujaksolla 2015–2025 55–64-vuotiaita työttömiä on ollut vuosittain noin 34 000–46 000. Koko jakson yhteenlaskettu työttömyys vastaa noin 432 000 henkilövuotta tässä ikäryhmässä.

2) Kuinka moni tästä joukosta on edelleen työkykyinen?

Tutkimusten perusteella työttömien työkyky heikkenee ajan myötä, erityisesti pitkäaikaistyöttömyydessä. Lyhytaikaistyöttömistä noin 70 % kokee työkykynsä hyväksi, pitkäaikaistyöttömistä noin puolet.

Kun huomioidaan pitkäaikaistyöttömyyden suuri osuus tässä ikäryhmässä, voidaan karkeasti arvioida, että:

noin 60 % 55–64-vuotiaista työttömistä on edelleen työkykyisiä ainakin jollakin tasolla.

Tämä tarkoittaa käytännössä noin 20 000–30 000 työkykyistä työtöntä vuosittain.

3) Paluu työelämään pitkän työttömyyden jälkeen

Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että työkyky heikkenee jo muutaman vuoden työttömyyden jälkeen. Karkeana arviona voidaan pitää, että:

viiden työttömyysvuoden jälkeen vain noin 25–35 % pystyy palaamaan normaaliin kokopäivätyöhön ilman merkittävää tukea tai uudelleenkoulutusta.

4) Menetetyt verot ja julkiset kustannukset

Keskimääräinen palkansaaja tuottaa julkiselle sektorille veroina ja maksuina noin 20 000–24 000 euroa vuodessa. Käytetään arviota 22 000 €/vuosi.

Pelkästään työkykyisten työttömien osalta tämä tarkoittaa:

noin 0,5–0,6 miljardin euron vuosittaista menetystä veroina ja maksuina.

Kun mukaan lasketaan työttömyysturva, asumistuki ja muut julkiset menot, kokonaisvaikutus julkiseen talouteen on suuruusluokaltaan:

noin 1 miljardi euroa vuodessa.

5) Vaikutus kansantalouteen ja yrityksiin

Työssä oleva henkilö tuottaa keskimäärin merkittävää arvonlisää kansantalouteen.

Arvioiden perusteella:

• menetetty arvonlisä on noin 2 miljardia euroa vuodessa

• yrityksiltä jää syntymättä noin 4–5 miljardin euron liikevaihto

Huomioitavaa on, että näitä lukuja ei voi suoraan laskea yhteen, koska ne kuvaavat eri asioita taloudessa.

Miksi lukuja ei voi laskea yhteen?

Julkistalouden menetys, arvonlisä ja liikevaihto kuvaavat taloutta eri näkökulmista, eikä niitä voi summata keskenään ilman päällekkäisyyttä.

• Arvonlisä (noin 2 mrd €) tarkoittaa taloudessa syntyvää lisäarvoa – käytännössä sama asia kuin BKT. Se sisältää palkat, voitot ja osan veroista.

• Liikevaihto (noin 4–5 mrd €) on yritysten kokonaismyynti. Siihen sisältyy myös arvonlisä, mutta lisäksi paljon muuta, kuten alihankinnat ja raaka-aineet.

• Julkistalouden vaikutus (noin 1 mrd €) koostuu menetetyistä veroista ja maksuista sekä maksetuista etuuksista.

6) Johtopäätös

Pelkästään 55–64-vuotiaiden työkykyisten työttömyys tarkoittaa arviolta:

• noin 1 miljardin euron vuosittaista menetystä julkiselle taloudelle

• noin 2 miljardin euron menetettyä arvonlisää kansantaloudessa

Toisin sanoen:

yli 55-vuotiaiden työkykyisten työttömyys maksaa Suomelle useita miljardeja euroja vuodessa.

Ja tämä on vasta osa yli 50-vuotiaiden kokonaisvaikutuksesta.

Jos Suomi pääsisi esimerkiksi Ruotsin tasolle yli 55-vuotiaiden työllisyydessä, kansantalous kasvaisi arviolta 3–4 miljardia euroa vuodessa.

7) Loppulauselma

Työelämän suurin ongelma ei ole pelkästään työttömyys.

Se on pitkäaikaistyöttömyys yli 50-vuotiailla, joiden osaaminen jää käyttämättä ja joiden työkyky heikkenee vuosi vuodelta.

Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa tähän.