Huoltovarmuuden ja energiaomavaraisuuden suhteen päätösten tulee olla kestävällä pohjalla

Valtakunnan energiapolitiikan osalta, turpeen energiakäyttöä tulee jatkaa.

Turve on uusiutuvaa polttoainetta, mutta uusiutuu hyvin hitaasti. Suomen maapinta-alasta kolmasosa on turvemaita. Suomen maapinta-alasta on soita ja turvemaita 9,08 miljoonaa hehtaaria. Turvemaita on kaikkialla Suomessa, eniten Pohjois-Suomen läänissä ja vähiten Ahvenanmaalla. Turvetuotannossa turvemaista on 0,8 prosenttia eli 0,07 miljoonaa hehtaaria. Suomen soissa on turvetta 69,3 miljardia suo-m3. (Lähde: Turveinfo.fi)

Turpeen energiakäyttö aiheuttaa ilmastovaikutuksia, kuten kaikkien muidenkin polttoaineiden käyttö. Turvetta poltettaessa vapautuu hiilidioksidia 106,0 grammaa jokaista poltettua megajoulea (MJ) kohti. Se on enemmän kuin esimerkiksi maakaasun (56,1 g) tai raskaan polttoöljyn (77,4 g) poltto aiheuttaa ja määrä on jopa vähän enemmän kuin syntyy kivihiiltä poltettaessa (94,6 g). (Lähde: Turveinfo.fi)

Turvetuotannosta vapautuvat maa-alueet alkavat toimia hiilinieluina, kun niillä kasvaa puustoa, sammalta tai muuta biomassaa. Suomen humidissa ilmastossa suokasvien luontainen sukkessio huolehtii turpeen kasvun alkamisesta painanteissa ja ojituksen rappeutuessa. (Lähde: Turveinfo.fi)

Turpeen energiakäytön todellisia vaikutuksia on selvitetty niin sanotulla elinkaarianalyysillä, jossa tarkastellaan ilmastovaikutuksia koko turpeen tuotantoketjun ja käytön ajalta. Elinkaarianalyysejä on tehty 2000-luvulla kolme Suomessa ja Ruotsissa. Vuonna 2009 Suomen ympäristökeskus (SYKE) teki näistä kolmesta kriittisen arvioinnin. (Lähde: Turveinfo.fi)

Arviointi osoitti, että ojitetuilta turvemailta tuotetun turpeen ilmastovaikutukset ovat pienemmät kuin hiilellä sadan vuoden tarkastelujaksolla. Arvioinnin mukaan turpeen energiakäytön ilmastovaikutuksia voidaan hieman vähentää kohdentamalla turvetuotanto hylätyille turvepelloille ja ravinteikkaille metsätalouskäytössä oleville ojitetuille soille sekä ottamalla käyttöön uudenlaisia turvetuotantomenetelmiä.(Lähde: Turveinfo.fi)

Fossiilisten eli erilaisten maalajien tai vesimassojen peittämien öljy-, kivihiili- tai maakaasuesiintymien ”kasvattaminen” uudelleen samalle paikalle esiintymän hyödyntämisen jälkeen on mahdoton ajatus. Suomessa käytettävä turve on keskimäärin 3000 vuotta vanhaa. Kivihiili 300 000 000 vuotta vanhaa. Suobiomassa hajoaa pääosin pintakerroksestaan, mutta myös koko paksuudeltaan hiljalleen metaaniksi ja vedeksi. Turvekerrostuma on siis voinut syntyä, kehittyä ja tuhoutua 100 000 kertaa kivihiilen muodostumisajankohdasta lähtien (Lähde: Turveinfo.fi)

Turve on viime vuosikymmeninä ollut olennainen osa Suomen energiahuoltoa. Parhaimmillaan miljoonan suomalaisen kotia, koulua tai työpaikkaa on lämmitetty turpeella. Energiaturve on kotimainen polttoaine, joka on korvannut ennen kaikkea hiiltä. Turpeen merkitystä on lisännyt se, että turve mahdollistaa seospoltossa muiden vaikeammin hyödynnettävien polttoaineiden, kuten metsähakkeen ja peltobiomassojen, käyttöä. (Lähde: Turveinfo.fi)

Turpeen osuus kaukolämmön tuotannossa on viime vuosina ollut 10-15 prosenttia ja monissa maakunnissa sen osuus on edelleen lähes neljännes. Kaikesta Suomen polttoaineiden käytöstä turpeen osuus on ollut viime vuosina 3-4 prosenttia. Yhteensä turvetta on käytetty energiantuotannossa 2010-luvulla keskimäärin noin 16 terawattituntia (TWh) vuodessa.(Lähde: Turveinfo.fi)

Määrä vastaa lähes 2 miljoonaa tonnia öljyä. Mikäli ulkomailta ostetaan kivihiiltä turpeen energiamäärän verran, joudutaan siitä maksamaan noin 200 miljoonaa euroa, kun kivihiilen hinta on 8–12 euroa/MWh.(Lähde: Turveinfo.fi)

Energiantuotantoon käytetään pitkälle maatuneita, suuren lämpöarvon sisältäviä turpeita. Ne soveltuvat energiantuotantoon korkean hiilipitoisuuden vuoksi.(Lähde: Turveinfo.fi)

Viime vuosina turpeen energiakäyttö on vähentynyt päästöoikeuden hinnan ja kotimaisten politiikkatoimien vuoksi. Energiaturpeella on kuitenkin edelleen merkitystä huolto- ja toimitusvarmuuspolttoaineena sekä monien laitosten biopolttoaineiden käytön kasvun turvaajana. (Lähde: Turveinfo.fi)

Poltettaessa biopolttoainejakeita (metsähaketta, pellettejä) tarvitaan polttoturvetta tietty prosenttiosuus, jotta palaminen on optimaalista. Yhdessä ne palavat puhtaammin ja säästävät kattilaa, koska turve estää puun syövyttävät vaikutukset kattilassa ja puupolttoaine sitoo turpeen rikkiä. Puujakeen poltto pelkästään ykköspolttoaineena on riskipeliä, koska sisäänsyötettävän polttoaineen tulisi olla tasalaatuista kaikilta palamiseen liittyvien parametrien osalta. Näin ei ole biojakeiden osalta ja siksi turvetta tarvitaan tuki- ja varapolttoaineeksi turvaamaan sähkön- ja lämmöntuotantoa keskeytyksittä. Turve sitoo myös puupolttoaineissa ja peltoenergiassa olevaa klooria. Suomessa tämän merkitys korostuu, koska yhdistetyssä sähkön ja lämmön tuotannossa pyritään mahdollisimman suureen sähköntuotantoon. Tästä syystä voimalaitosten kattilat on mitoitettu korkealle höyryn lämpötilalle ja paineelle. Siksi klooria sisältävää polttoainetta (metsähake, energiakasvit, jätteet ja lietteet) käytettäessä tarvitaan rikkiä sisältävää polttoainetta, kuten turvetta, jottei korroosiota aiheuttavia kerrostumia ei synny lämmönsiirtopinnoille.

Turpeen käyttö on perusteltua niillä alueilla, joissa käyttökohteet ovat riittävän lähellä, jotta polttoturpeen kuljetuskulut saadaan minimoitua. Helsingin lähellä ei ole turvesoita, joten polttoaineena se ei ole ratkaisu Helsingin lähitulevaisuudessa häämöttävään lämmöntuotantovajeeseen. Tulevaisuudessa pyrolyysiteknologioiden kehittyessä biopolttoaineista saadaan jalostettua nestemäisiä polttoainejakeita, joiden siirto kulutuskohteisiin on teknisesti ja taloudellisesti järkevämpää. Suomessa energiaturpeen varat ovat mittaamattoman suuret. Huoltovarmuuden ja omavaraisuuden näkökulmasta turpeen poisjäänti energiapaletistamme olisi hullun hommaa. En hyväksy päätöksiä, jotka ovat vahingollisia Suomen energiahuollolle ja huoltovarmuudelle nyt, enkä tulevaisuudessa. #Helsinki#energianmuunto#kaukolämpö#yhdistettytuotanto#P2X2P#marko2021#vaalit2021