Suomi 2035: Halpa energia, turvallisuus ja työ ratkaisevat Euroopan kilpailukyvyn
*SEO-kuvaus:* Euroopan energiaturvallisuus ei ratkea vain sillä, että sähköä ja polttoaineita on saatavilla. Ratkaisevia ovat myös hinta, teollinen kilpailukyky, huoltovarmuus ja investointien muuttuminen työksi Suomessa.
Eurooppa on viime vuosina onnistunut vähentämään riippuvuuttaan Venäjän energiasta. LNG-terminaaleja on rakennettu, hankintaa on hajautettu ja uusiutuvaa tuotantoa lisätty. Samalla on kuitenkin syntynyt uusi strateginen ongelma: energiaa voidaan saada, mutta niin korkealla hinnalla, että teollisuus, investoinnit ja työpaikat siirtyvät muualle.
Reutersin tuoreen analyysin mukaan energian kohtuuhintaisuudesta on tullut Euroopan suurin energia- ja ilmastoturvallisuuden riski. Energiaintensiivinen teollisuus on jo menettänyt työpaikkoja etenkin Saksassa. Samaan aikaan tekoäly, datakeskukset, puolijohteet, sähköistyminen ja puolustusteollisuus tarvitsevat valtavia määriä vakaata ja puhdasta sähköä. Energiaturvallisuus on myös taloudellista turvallisuutta
Perinteisesti energiaturvallisuutta on arvioitu kysymällä, riittääkö sähkö ja saadaanko polttoainetta kriisin aikana. Tämä ei enää riitä. Järjestelmä ei ole aidosti turvallinen, jos tuotanto kyllä toimii mutta kotitaloudet, liikenne ja yritykset eivät pysty maksamaan energiasta.
Suomen energiapolitiikkaa pitäisi arvioida neljällä yhtä tärkeällä mittarilla:
– toimitusvarmuus ja kriisinkestävyys, – hinta kotitalouksille ja teollisuudelle, – päästöt ja riippuvuus tuontipolttoaineista, – Suomessa syntyvä tuotanto, työ ja osaaminen.
Suomella on tässä kilpailussa vahvuuksia. Ydinvoima, tuulivoima, bioenergia, kaukolämpö, vahva sähköverkko ja tekninen osaaminen muodostavat yhdistelmän, jota monella Euroopan maalla ei ole. Etu ei kuitenkaan toteudu automaattisesti. Tarvitsemme lisää verkkoinvestointeja, säätövoimaa, energian varastointia, kysyntäjoustoa ja nopeampaa luvitusta. Talven varautuminen on kokonainen palveluketju
EU:n öljykoordinaatioryhmä on arvioinut, ettei Euroopassa ole tällä hetkellä välitöntä öljyn saatavuusongelmaa. Kaupalliset varastot ja vaihtoehtoiset toimitusreitit riittävät toistaiseksi. Lähi-idän konfliktin pitkittyminen voisi silti kiristää markkinoita nopeasti.
Varautuminen ei tarkoita vain sitä, kuinka monta tonnia polttoainetta varastossa on. Tarvitaan toimivat satamat, terminaalit, kuljetuskalusto, sähköverkot, varaosat, tietojärjestelmät ja henkilöstö, joka pystyy korjaamaan ja ylläpitämään kriittisiä järjestelmiä. Huoltovarmuus on fyysisen infrastruktuurin ja osaavan työn liitto. Puolustus- ja energiainvestoinnit on muutettava työksi
EU lisää puolustusteollisuuden rahoitusta ja tukee yhteisiä hankkeita esimerkiksi drooneissa, ilmatorjunnassa, avaruudessa sekä meri- ja merenpohjaturvallisuudessa. Samalla vihreän siirtymän ohjelmissa korostetaan sähköverkkoja, akkuja, sähköistämistä ja teollista tuotantoa.
Suomen pitää päästä näihin arvoketjuihin tekijänä eikä vain ostajana. Mahdollisuuksia on sensoreissa, ohjelmistoissa, kyberturvallisuudessa, logistiikassa, kunnossapidossa, varautumisessa ja vaativien olosuhteiden teknologiassa. Jokaisesta suuresta julkisesti tuetusta hankkeesta pitäisi julkaista arvio siitä, kuinka paljon Suomeen jää työtä, verotuloja, huoltokykyä ja pitkäaikaista osaamista.
Tämä on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa Suomessa on yli 300 000 työtöntä työnhakijaa ja avoimien työpaikkojen määrä on vähentynyt. Ongelmana ei ole vain osaamisen ja työpaikkojen kohtaanto. Tarvitsemme myös enemmän todellista kysyntää, yritysten tilauksia ja investointeja. Suomi 2035: energian, työn ja turvallisuuden sopimus
Suomi 2035 -kirjan jatkokehitykseen sopii luku nimeltä *Energiaetu työksi*. Sen lähtökohtana olisi kansallinen sopimus, jossa energia-, puolustus- ja infrastruktuuri-investoinnit sidotaan kolmeen tavoitteeseen:
1. Suomen kriisinkestävyys vahvistuu. 2. Yritykset saavat kohtuuhintaista ja ennakoitavaa energiaa. 3. Investoinneista syntyy mitattavasti työtä, koulutusta ja tuotantoa Suomeen.
Tähän liittyisi avoin turvallisuus- ja investointitilikirja. Siinä raportoitaisiin hankkeen elinkaarikustannukset, ulkomaiset riippuvuudet, kotimainen huolto, Suomessa tehdyt työtunnit, alihankinnat ja syntynyt osaaminen. Johtopäätös
Euroopan tulevaisuutta ei ratkaista vain Brysselin säädöksillä tai kansallisilla tukipaketeilla. Se ratkaistaan siinä, pystymmekö tuottamaan puhdasta ja kohtuuhintaista energiaa, ylläpitämään kriittistä infrastruktuuria ja muuttamaan investoinnit työksi.
*Suomen tavoitteen pitää olla selkeä: energiasta on tehtävä kilpailuetu, huoltovarmuudesta osaamista ja turvallisuusmenoista pitkäaikaista kotimaista toimintakykyä.* Toimintakehotus
Pitäisikö jokaisesta suuresta energia- ja turvallisuushankkeesta julkaista arvio sen vaikutuksista sähkön hintaan, huoltovarmuuteen ja Suomessa syntyviin työpaikkoihin? Jaa näkemyksesi ja osallistu Suomi 2035 -keskusteluun.
*Marko Ekqvist*
*SEO-kuvaus:* Euroopan energiaturvallisuus ei ratkea vain sillä, että sähköä ja polttoaineita on saatavilla. Ratkaisevia ovat myös hinta, teollinen kilpailukyky, huoltovarmuus ja investointien muuttuminen työksi Suomessa.
Eurooppa on viime vuosina onnistunut vähentämään riippuvuuttaan Venäjän energiasta. LNG-terminaaleja on rakennettu, hankintaa on hajautettu ja uusiutuvaa tuotantoa lisätty. Samalla on kuitenkin syntynyt uusi strateginen ongelma: energiaa voidaan saada, mutta niin korkealla hinnalla, että teollisuus, investoinnit ja työpaikat siirtyvät muualle.
Reutersin tuoreen analyysin mukaan energian kohtuuhintaisuudesta on tullut Euroopan suurin energia- ja ilmastoturvallisuuden riski. Energiaintensiivinen teollisuus on jo menettänyt työpaikkoja etenkin Saksassa. Samaan aikaan tekoäly, datakeskukset, puolijohteet, sähköistyminen ja puolustusteollisuus tarvitsevat valtavia määriä vakaata ja puhdasta sähköä. Energiaturvallisuus on myös taloudellista turvallisuutta
Perinteisesti energiaturvallisuutta on arvioitu kysymällä, riittääkö sähkö ja saadaanko polttoainetta kriisin aikana. Tämä ei enää riitä. Järjestelmä ei ole aidosti turvallinen, jos tuotanto kyllä toimii mutta kotitaloudet, liikenne ja yritykset eivät pysty maksamaan energiasta.
Suomen energiapolitiikkaa pitäisi arvioida neljällä yhtä tärkeällä mittarilla:
– toimitusvarmuus ja kriisinkestävyys, – hinta kotitalouksille ja teollisuudelle, – päästöt ja riippuvuus tuontipolttoaineista, – Suomessa syntyvä tuotanto, työ ja osaaminen.
Suomella on tässä kilpailussa vahvuuksia. Ydinvoima, tuulivoima, bioenergia, kaukolämpö, vahva sähköverkko ja tekninen osaaminen muodostavat yhdistelmän, jota monella Euroopan maalla ei ole. Etu ei kuitenkaan toteudu automaattisesti. Tarvitsemme lisää verkkoinvestointeja, säätövoimaa, energian varastointia, kysyntäjoustoa ja nopeampaa luvitusta. Talven varautuminen on kokonainen palveluketju
EU:n öljykoordinaatioryhmä on arvioinut, ettei Euroopassa ole tällä hetkellä välitöntä öljyn saatavuusongelmaa. Kaupalliset varastot ja vaihtoehtoiset toimitusreitit riittävät toistaiseksi. Lähi-idän konfliktin pitkittyminen voisi silti kiristää markkinoita nopeasti.
Varautuminen ei tarkoita vain sitä, kuinka monta tonnia polttoainetta varastossa on. Tarvitaan toimivat satamat, terminaalit, kuljetuskalusto, sähköverkot, varaosat, tietojärjestelmät ja henkilöstö, joka pystyy korjaamaan ja ylläpitämään kriittisiä järjestelmiä. Huoltovarmuus on fyysisen infrastruktuurin ja osaavan työn liitto. Puolustus- ja energiainvestoinnit on muutettava työksi
EU lisää puolustusteollisuuden rahoitusta ja tukee yhteisiä hankkeita esimerkiksi drooneissa, ilmatorjunnassa, avaruudessa sekä meri- ja merenpohjaturvallisuudessa. Samalla vihreän siirtymän ohjelmissa korostetaan sähköverkkoja, akkuja, sähköistämistä ja teollista tuotantoa.
Suomen pitää päästä näihin arvoketjuihin tekijänä eikä vain ostajana. Mahdollisuuksia on sensoreissa, ohjelmistoissa, kyberturvallisuudessa, logistiikassa, kunnossapidossa, varautumisessa ja vaativien olosuhteiden teknologiassa. Jokaisesta suuresta julkisesti tuetusta hankkeesta pitäisi julkaista arvio siitä, kuinka paljon Suomeen jää työtä, verotuloja, huoltokykyä ja pitkäaikaista osaamista.
Tämä on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa Suomessa on yli 300 000 työtöntä työnhakijaa ja avoimien työpaikkojen määrä on vähentynyt. Ongelmana ei ole vain osaamisen ja työpaikkojen kohtaanto. Tarvitsemme myös enemmän todellista kysyntää, yritysten tilauksia ja investointeja. Suomi 2035: energian, työn ja turvallisuuden sopimus
Suomi 2035 -kirjan jatkokehitykseen sopii luku nimeltä *Energiaetu työksi*. Sen lähtökohtana olisi kansallinen sopimus, jossa energia-, puolustus- ja infrastruktuuri-investoinnit sidotaan kolmeen tavoitteeseen:
1. Suomen kriisinkestävyys vahvistuu. 2. Yritykset saavat kohtuuhintaista ja ennakoitavaa energiaa. 3. Investoinneista syntyy mitattavasti työtä, koulutusta ja tuotantoa Suomeen.
Tähän liittyisi avoin turvallisuus- ja investointitilikirja. Siinä raportoitaisiin hankkeen elinkaarikustannukset, ulkomaiset riippuvuudet, kotimainen huolto, Suomessa tehdyt työtunnit, alihankinnat ja syntynyt osaaminen. Johtopäätös
Euroopan tulevaisuutta ei ratkaista vain Brysselin säädöksillä tai kansallisilla tukipaketeilla. Se ratkaistaan siinä, pystymmekö tuottamaan puhdasta ja kohtuuhintaista energiaa, ylläpitämään kriittistä infrastruktuuria ja muuttamaan investoinnit työksi.
*Suomen tavoitteen pitää olla selkeä: energiasta on tehtävä kilpailuetu, huoltovarmuudesta osaamista ja turvallisuusmenoista pitkäaikaista kotimaista toimintakykyä.* Toimintakehotus
Pitäisikö jokaisesta suuresta energia- ja turvallisuushankkeesta julkaista arvio sen vaikutuksista sähkön hintaan, huoltovarmuuteen ja Suomessa syntyviin työpaikkoihin? Jaa näkemyksesi ja osallistu Suomi 2035 -keskusteluun.
*Marko Ekqvist*
Visit Today : 34
Visit Yesterday : 235
Hits Today : 46