Suomi 2035: Energiaturvallisuus ratkaisee myös Euroopan työpaikat – 30.7.2026

Julkaistu: 8.8.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist
Euroopan energiakeskustelu on muuttunut. Vuoden 2022 jälkeen päähuoli oli energian saatavuus. Nyt yhä suurempi kysymys on hinta: pystyykö Eurooppa tuottamaan riittävästi kohtuuhintaista energiaa teollisuudelle, datakeskuksille, liikenteelle ja kotitalouksille ilman uusia strategisia riippuvuuksia?
Tuore Reutersin analyysi nostaa energian hinnan Euroopan keskeiseksi talous- ja turvallisuusriskiksi. Vaikka EU on hajauttanut kaasun hankintaa ja rakentanut uutta LNG-infrastruktuuria, eurooppalaisen teollisuuden energiakustannukset ovat edelleen korkeita. Tämä heikentää kilpailukykyä juuri silloin, kun Yhdysvallat ja Kiina investoivat voimakkaasti omaan tuotantoonsa, teknologiaansa ja energiaansa.

Saatavuudesta kilpailukykyyn

Energiaturvallisuus ei tarkoita vain sitä, että sähköä tai polttoainetta on saatavilla kriisitilanteessa. Järjestelmän pitää myös olla taloudellisesti kestävä. Jos energiaa saadaan, mutta niin kalliilla, että tehtaat sulkeutuvat ja investoinnit siirtyvät muualle, turvallisuus on vain näennäistä.
Euroopan etuna on monipuolinen energiantuotanto. Suomessa yhdistyvät ydinvoima, uusiutuva energia, vahvat sähköverkot ja suhteellisen vähäinen riippuvuus fossiilisista polttoaineista. Tämä voi olla meille suuri kilpailuetu, mutta vain jos verkkoja, säätövoimaa, varastointia ja kysyntäjoustoa kehitetään riittävän nopeasti.

Talveen varaudutaan jo kesällä

Euroopan kaasuvarastot ovat ajankohtaan nähden matalalla tasolla. Myös dieselmarkkinoilla on niukkuutta. Välitöntä toimituskriisiä ei EU:n mukaan ole, mutta kylmä talvi, uusi geopoliittinen häiriö tai kuljetusreittien ongelma voisi kiristää tilannetta nopeasti.
Varautumisen ei siksi pidä perustua vain varastoihin. Tarvitaan vaihtoehtoisia toimitusreittejä, kotimaista tuotantoa, toimivia satamia, vahvoja sähköverkkoja sekä riittävästi korjaus- ja huolto-osaamista. Energiaturvallisuus on käytännössä kokonainen tuotanto- ja palveluketju.

Turvallisuusinvestoinneista työpaikkoja

EU:n puolustus- ja turvallisuusrahoitus kasvaa samaan aikaan nopeasti. Euroopan innovaationeuvoston uusi puolustusteknologian rahoitushaku voi tarjota yrityksille jopa 30 miljoonan euron suoria pääomasijoituksia. Kohteina ovat muun muassa ilmatorjunta, ohjustorjunta, droonit ja niiden torjunta sekä muut kriittiset teknologiat.
Suomen ei pidä olla tässä kehityksessä vain laitteiden ostaja. Meillä on osaamista tietoliikenteessä, kyberturvallisuudessa, sensoreissa, energiatekniikassa, logistiikassa ja vaativien olosuhteiden ratkaisuissa. Jokaisesta suuresta turvallisuus- ja energiainvestoinnista pitäisi arvioida myös se, kuinka paljon tuotantoa, huoltoa, osaamista ja työpaikkoja jää Suomeen.

Työmarkkinoiden ristiriita

Suomessa työttömyys on edelleen korkealla. Kesäkuun työllisyysasteen trendi oli 75,2 prosenttia, ja pitkäaikaistyöttömyys on noussut. Samaan aikaan yritykset ja julkiset toimijat tarvitsevat energia-, teknologia-, data-, logistiikka- ja kunnossapito-osaajia.
Tämä kertoo kohtaanto-ongelmasta. Työllisyyspalvelujen pitäisi lähteä aidosta työstä ja toimeksiannosta: ensin tunnistetaan työnantajan tarve, sitten etsitään sopiva osaaja ja järjestetään vain tarvittava täsmäkoulutus. Työllisyyspolitiikan tulosta pitäisi mitata syntyneillä työpäivillä, palkkatuloilla ja työsuhteiden kestolla.
Suomi 2035: Energiaturvallisuus ratkaisee myös Euroopan työpaikat – 30.7.2026
Kategoriat: elinkeinopolitiikka, energiantuotanto, liikennepolitiikka, liiketoiminta, Suomi 2035, teollisuus, teollisuuspolitiikka, turvallisuuspolitiikka, Yleinen | Jätä kommentti

Suomi 2035: Tekoäly, energia ja työ ratkaisevat Euroopan toimintakyvyn – 1.8.2026

Julkaistu: 8.8.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist
Suomi 2035: Tekoäly, energia ja työ ratkaisevat Euroopan toimintakyvyn
Euroopan kilpailukykyä, turvallisuutta ja työmarkkinoita ei voida enää käsitellä erillisinä politiikan lohkoina. Elokuun alun tilannekuva osoittaa, että tekoälyn sääntely, kyberturvallisuus, energiajärjestelmän uudistaminen, pankkien kriisinkestävyys ja työllisyys muodostavat saman kokonaisuuden.
Suomen kannalta kysymys kuuluu: jäämmekö uusien sääntöjen, teknologioiden ja investointien käyttäjäksi vai rakennammeko niistä omaa tuotantoa, osaamista ja työtä? EU:n tekoälysääntely siirtyy käytäntöön
EU:n tekoälysääntelyn keskeinen vaihe alkaa elokuun alussa. Uusi valvontakokonaisuus kohdistuu erityisesti yleiskäyttöisiin ja suuren riskin tekoälyjärjestelmiin, tekoälyllä tuotettujen sisältöjen merkitsemiseen sekä kyberhyökkäysten, manipuloinnin ja perusoikeusriskien torjuntaan.
Tämä on tärkeä askel, mutta sääntelyn onnistumista ei ratkaista asetustekstissä. Ratkaisevaa on käytännön valvonta: kuka tunnistaa vaarallisen järjestelmän, miten poikkeamat ilmoitetaan ja miten yrityksille syntyy ennakoitava toimintaympäristö?
Suomella on tässä mahdollisuus. Meillä on vahvaa julkishallinnon dataosaamista, kyberturvallisuutta, tutkimusta ja kokemusta eurooppalaisesta sääntelystä. Tarvitsemme kansallisen mallin, jossa tekoälyn valvonta ei ole vain kieltoja ja tarkastuksia, vaan myös yritysten neuvontaa, turvallista testausta ja osaamisen kehittämistä.
Energiajärjestelmästä teollinen kilpailuetu
Eurooppa suunnittelee valtavaa sähköistymiseen perustuvaa teollista uudistusta. Taustalla on yksinkertainen tosiasia: tuontifossiileihin perustuva talous on kallis ja geopoliittisesti haavoittuva. Samalla Euroopan energia maksaa edelleen enemmän kuin monilla keskeisillä kilpailijoilla.
Tulevien vuosien investoinnit sähköverkkoihin, uusiutuvaan energiaan, varastointiin ja teollisuuden sähköistämiseen ovat mittaluokaltaan valtavia. Onnistuminen voisi vähentää energiariippuvuutta ja rakentaa tekoälylle, datakeskuksille ja puhtaalle teollisuudelle vakaan perustan.
Suomen vahvuuksia ovat ydinvoima, kasvava tuulivoima, kaukolämpöjärjestelmät, tekninen osaaminen ja vakaa yhteiskunta. Etu ei kuitenkaan muutu automaattisesti työpaikoiksi. Tarvitsemme verkkoinvestointeja, nopeampaa luvitusta, säätövoimaa, varastointia ja selkeän periaatteen: suurista energia- ja datakeskusinvestoinneista pitää jäädä Suomeen myös alihankintaa, ylläpitoa, osaamista ja verotuloja.
Kyberhyökkäykset ja sodat testaavat myös pankkeja
Euroopan keskuspankin stressitarkastelu osoittaa, että sodat, toimitusketjuhäiriöt ja kyberhyökkäykset voivat heikentää pankkien valuuttamääräistä maksuvalmiutta. Useimmat pankit täyttävät vähimmäisvaatimukset, mutta riskien arvioinnissa ja suunnitelluissa vastatoimissa on puutteita.
Tämä on huoltovarmuuskysymys. Maksuliikenne, yritysten käyttöpääoma ja kansainvälinen kauppa eivät saa pysähtyä kriisin aikana. Suomessa pankkien, viranomaisten, energiayhtiöiden, satamien ja tietoliikenneoperaattoreiden varautumista pitäisi harjoitella yhtenä järjestelmänä.
Suomi 2035 -mallissa kriittisten palvelujen stressitesti ei tarkastelisi vain yhden organisaation selviytymistä. Se testaisi samanaikaisen kyberhyökkäyksen, energiahäiriön ja kansainvälisen maksuliikenteen vaikeutumisen yhteisvaikutusta.
Työttömyys on edelleen Suomen vakavin käyttämätön voimavara
Suomessa oli kesäkuussa 297 000 työtöntä, ja työttömyysasteen trendi oli 10,5 prosenttia. Työllisiä oli vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Kyse ei ole vain työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaannosta, sillä myös työvoiman kysyntä on heikkoa.
Samaan aikaan Euroopassa rakennetaan uusia tekoäly-, energia-, turvallisuus- ja infrastruktuurijärjestelmiä. Suomen pitäisi liittää jokaiseen suureen investointiin osaamis- ja työllisyyssuunnitelma. Siinä määriteltäisiin, millaisia tehtäviä syntyy, mitä osaamista ne vaativat ja miten työttömät sekä alanvaihtajat koulutetaan juuri näihin tehtäviin.
Erityisesti kokeneiden yli 50-vuotiaiden osaaminen on alihyödynnetty voimavara. Tekniset, hallinnolliset, logistiset ja valvontaan liittyvät tehtävät eivät kaikki vaadi vuosien uutta tutkintoa. Usein tarvitaan lyhyt täsmäkoulutus, perehdytys ja ensimmäinen toimeksianto.
Suomen tulevaisuus ei ratkea yhdellä teknologialla tai yksittäisellä investoinnilla. Ratkaisevaa on, pystymmekö yhdistämään turvallisen tekoälyn, kohtuuhintaisen energian, toimivan rahoitusjärjestelmän ja työkykyiset ihmiset samaksi kansalliseksi strategiaksi.
Suomi 2035 -kirjan uusi luku voisi olla nimeltään *Toimintakykyvaltio*. Sen ydinajatus olisi, että kilpailukykyä mitataan myös sillä, kuinka hyvin yhteiskunta toimii häiriöissä, kuinka nopeasti se ottaa uutta teknologiaa turvallisesti käyttöön ja kuinka moni ihminen pääsee mukaan syntyvään työhön.
Jokaisesta suuresta tekoäly-, energia- tai turvallisuusinvestoinnista pitäisi julkaista neljä tulosta:
1. miten se vahvistaa kriisinkestävyyttä, 2. mitä riippuvuuksia se vähentää tai synnyttää, 3. kuinka paljon osaamista ja työtä jää Suomeen, 4. miten tuloksia seurataan viiden ja kymmenen vuoden kuluttua.

Suomen hallituksen, kaupunkien ja suurten yritysten pitäisi käynnistää yhteinen *tekoälyn, energian ja työn toimintakykyohjelma*. Sen ensimmäinen tavoite olisi tunnistaa tulevien investointien 20 tärkeintä osaamistarvetta ja rakentaa niihin työnantajalähtöiset koulutus- ja työllistymisreitit.
Kysymys ei ole vain siitä, mitä teknologiaa Suomi ostaa. Kysymys on siitä, mitä Suomi osaa itse rakentaa, valvoa, huoltaa ja kehittää vuonna 2035.

Suomi 2035: Tekoäly, energia ja työ ratkaisevat Euroopan toimintakyvyn – 1.8.2026
Kategoriat: Suomi 2035, Yleinen | Jätä kommentti

Suomi 2035: Halpa energia, turvallisuus ja työ ratkaisevat Euroopan kilpailukyvyn – 31.7.2026

Julkaistu: 8.8.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist
Euroopan energiaturvallisuus ei ratkea vain sillä, että sähköä ja polttoaineita on saatavilla. Ratkaisevia ovat myös hinta, teollinen kilpailukyky, huoltovarmuus ja investointien muuttuminen työksi Suomessa.
Eurooppa on viime vuosina onnistunut vähentämään riippuvuuttaan Venäjän energiasta. LNG-terminaaleja on rakennettu, hankintaa on hajautettu ja uusiutuvaa tuotantoa lisätty. Samalla on kuitenkin syntynyt uusi strateginen ongelma: energiaa voidaan saada, mutta niin korkealla hinnalla, että teollisuus, investoinnit ja työpaikat siirtyvät muualle.
Reutersin tuoreen analyysin mukaan energian kohtuuhintaisuudesta on tullut Euroopan suurin energia- ja ilmastoturvallisuuden riski. Energiaintensiivinen teollisuus on jo menettänyt työpaikkoja etenkin Saksassa. Samaan aikaan tekoäly, datakeskukset, puolijohteet, sähköistyminen ja puolustusteollisuus tarvitsevat valtavia määriä vakaata ja puhdasta sähköä. Energiaturvallisuus on myös taloudellista turvallisuutta
Perinteisesti energiaturvallisuutta on arvioitu kysymällä, riittääkö sähkö ja saadaanko polttoainetta kriisin aikana. Tämä ei enää riitä. Järjestelmä ei ole aidosti turvallinen, jos tuotanto kyllä toimii mutta kotitaloudet, liikenne ja yritykset eivät pysty maksamaan energiasta.
Suomen energiapolitiikkaa pitäisi arvioida neljällä yhtä tärkeällä mittarilla:
– toimitusvarmuus ja kriisinkestävyys,
– hinta kotitalouksille ja teollisuudelle,
– päästöt ja riippuvuus tuontipolttoaineista,
– Suomessa syntyvä tuotanto, työ ja osaaminen.
Suomella on tässä kilpailussa vahvuuksia. Ydinvoima, tuulivoima, bioenergia, kaukolämpö, vahva sähköverkko ja tekninen osaaminen muodostavat yhdistelmän, jota monella Euroopan maalla ei ole. Etu ei kuitenkaan toteudu automaattisesti. Tarvitsemme lisää verkkoinvestointeja, säätövoimaa, energian varastointia, kysyntäjoustoa ja nopeampaa luvitusta.
EU:n öljykoordinaatioryhmä on arvioinut, ettei Euroopassa ole tällä hetkellä välitöntä öljyn saatavuusongelmaa. Kaupalliset varastot ja vaihtoehtoiset toimitusreitit riittävät toistaiseksi. Lähi-idän konfliktin pitkittyminen voisi silti kiristää markkinoita nopeasti.
Varautuminen ei tarkoita vain sitä, kuinka monta tonnia polttoainetta varastossa on. Tarvitaan toimivat satamat, terminaalit, kuljetuskalusto, sähköverkot, varaosat, tietojärjestelmät ja henkilöstö, joka pystyy korjaamaan ja ylläpitämään kriittisiä järjestelmiä. Huoltovarmuus on fyysisen infrastruktuurin ja osaavan työn liitto.

Puolustus- ja energiainvestoinnit on muutettava työksi

EU lisää puolustusteollisuuden rahoitusta ja tukee yhteisiä hankkeita esimerkiksi drooneissa, ilmatorjunnassa, avaruudessa sekä meri- ja merenpohjaturvallisuudessa. Samalla vihreän siirtymän ohjelmissa korostetaan sähköverkkoja, akkuja, sähköistämistä ja teollista tuotantoa.
Suomen pitää päästä näihin arvoketjuihin tekijänä eikä vain ostajana. Mahdollisuuksia on sensoreissa, ohjelmistoissa, kyberturvallisuudessa, logistiikassa, kunnossapidossa, varautumisessa ja vaativien olosuhteiden teknologiassa. Jokaisesta suuresta julkisesti tuetusta hankkeesta pitäisi julkaista arvio siitä, kuinka paljon Suomeen jää työtä, verotuloja, huoltokykyä ja pitkäaikaista osaamista.
Tämä on erityisen tärkeää tilanteessa, jossa Suomessa on yli 300 000 työtöntä työnhakijaa ja avoimien työpaikkojen määrä on vähentynyt. Ongelmana ei ole vain osaamisen ja työpaikkojen kohtaanto. Tarvitsemme myös enemmän todellista kysyntää, yritysten tilauksia ja investointeja.
Sen lähtökohtana olisi kansallinen sopimus, jossa energia-, puolustus- ja infrastruktuuri-investoinnit sidotaan kolmeen tavoitteeseen:
1. Suomen kriisinkestävyys vahvistuu.
2. Yritykset saavat kohtuuhintaista ja ennakoitavaa energiaa.
3. Investoinneista syntyy mitattavasti työtä, koulutusta ja tuotantoa Suomeen.
Tähän liittyisi avoin turvallisuus- ja investointitilikirja. Siinä raportoitaisiin hankkeen elinkaarikustannukset, ulkomaiset riippuvuudet, kotimainen huolto, Suomessa tehdyt työtunnit, alihankinnat ja syntynyt osaaminen. Johtopäätös
Euroopan tulevaisuutta ei ratkaista vain Brysselin säädöksillä tai kansallisilla tukipaketeilla. Se ratkaistaan siinä, pystymmekö tuottamaan puhdasta ja kohtuuhintaista energiaa, ylläpitämään kriittistä infrastruktuuria ja muuttamaan investoinnit työksi.
Suomi 2035: Halpa energia, turvallisuus ja työ ratkaisevat Euroopan kilpailukyvyn – 31.7.2026
Kategoriat: elinkeinopolitiikka, Suomi 2035, teollisuuspolitiikka, tuottavuus, turvallisuuspolitiikka, työttömyys, vientiteollisuus, Yleinen | Jätä kommentti

Turvallisuus tarvitsee verkkoja, teollisuutta ja työtä

Julkaistu: 21.7.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist
Euroopan turvallisuudesta puhutaan usein puolustusmenojen ja asejärjestelmien kautta. Se on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Toimiva yhteiskunta tarvitsee myös sähköverkkoja, satamia, logistiikkaa, energiaa, dataa, tuotantoa ja osaavia työntekijöitä.
Portugalin ja Marokon suunnitelma uudesta sähköyhteydestä osoittaa, kuinka energia- ja turvallisuuspolitiikka kietoutuvat toisiinsa. Iberian niemimaan heikot sähköyhteydet muuhun Eurooppaan ovat muodostaneet riskin, ja uusi merikaapeli voisi parantaa toimitusvarmuutta sekä sähkön saatavuutta. Sama periaate koskee Suomea: kansallisen tuotannon rinnalla tarvitsemme vahvoja siirtoyhteyksiä, varastointia ja kykyä toimia häiriötilanteissa.
Myös Ranskan ja Saksan syvenevä puolustusyhteistyö kertoo Euroopan suunnanmuutoksesta. Puolustus ei ole enää vain kansallinen menoerä, vaan yhä selvemmin teollisuus-, teknologia- ja työllisyyspolitiikkaa. Yhteiset hankkeet tarvitsevat ohjelmistoja, sensoreita, tietoliikennettä, kunnossapitoa, logistiikkaa ja tuotantoa. Suomen on oltava mukana näissä toimitusketjuissa tekijänä, ei pelkästään valmiiden järjestelmien ostajana.
Suomessa energiajärjestelmää kehitetään myös uusilla ratkaisuilla. Kuopion Energia selvittää pienydinvoimalan mahdollisuuksia, ja hankkeen ympäristövaikutusten arviointi etenee. Pienreaktorit voivat tulevaisuudessa tarjota vakaata kaukolämpöä ja vähentää tuontipolttoaineiden tarvetta. Teknologiaan liittyy vielä ratkaistavia kysymyksiä kustannuksista, turvallisuudesta, luvituksesta ja jätehuollosta, mutta Suomen kannattaa olla mukana kehityksen eturintamassa.
Samaan aikaan työmarkkinoilla on vakava ristiriita. Tilastokeskuksen viimeisin julkaistu trendiluku osoittaa työttömyysasteen olevan 10,8 prosenttia. Suomessa puhutaan osaajapulasta, vaikka suuri määrä työkykyisiä ja kokeneita ihmisiä on vailla työtä. Investoinnit eivät ole onnistuneita, elleivät ne muutu kotimaiseksi tuotannoksi, alihankinnaksi, koulutukseksi ja palkkatuloiksi.
Erityisesti yli 40- ja 50-vuotiaiden osaajien kokemus pitäisi saada paremmin käyttöön energia-, turvallisuus-, logistiikka- ja teollisuushankkeissa. Tarvitsemme lyhyitä täsmäkoulutuksia, työnantajan palkkaamisriskin pienentämistä ja osaamisen tunnistamista. Työllisyyspalvelun todellinen tulos ei ole palveluun osallistuminen, vaan syntynyt työ, palkkatulo ja kestävämpi veropohja.
Myös Helsingin suuret infrastruktuuri-investoinnit ja paikalliset peruskorjaukset tarjoavat mahdollisuuksia. Kaupungin hankinnat on toteutettava niin, että myös pienet yritykset voivat osallistua työmaiden logistiikkaan, kunnossapitoon, rakentamiseen ja tukipalveluihin.
Suomi 2035 tarvitsee yhden vahvan ketjun: energia mahdollistaa tuotannon, tuotanto luo työtä, työ vahvistaa veropohjaa ja veropohja ylläpitää turvallista yhteiskuntaa. Turvallisuutta ei siis rakenneta vain aseilla. Se rakennetaan myös verkoilla, teollisuudella, osaamisella ja työllä.
Marko Ekqvist
#MarkoEkqvist #Suomi2035 #Turvallisuus #Energia #Työllisyys #Huoltovarmuus #EU
———————————— Marko Ekqvist M.Sc.(eng.) Phone: +358 45 1200 944 sporttimania.ekqvist.fi ————————————
Turvallisuus tarvitsee verkkoja, teollisuutta ja työtä
Kategoriat: energiantuotanto, energiapolitiikka, energiatekniikka, Yleinen | Jätä kommentti

Päivän blogi – Turvallisuus, energia ja työ ovat sama ketju

Julkaistu: 14.7.2026 | Kirjoittanut: Marko "The Rock" Ekqvist

Turvallisuus, energia ja työ ovat sama ketju

Euroopan turvallisuusympäristö muuttuu nopeasti. Viime päivien uutiset osoittavat, että puolustus, energia, logistiikka ja talous eivät ole enää erillisiä politiikan lohkoja, vaan ne muodostavat yhden kokonaisuuden.
EU lisää panostuksiaan turvallisuuteen ja puolustusyhteistyöhön. Samalla energiaomavaraisuudesta on tullut sekä kilpailukyvyn että huoltovarmuuden perusta. Suomelle tämä avaa mahdollisuuksia, mutta vain jos onnistumme muuttamaan investoinnit kotimaiseksi tuotannoksi, osaamiseksi ja työpaikoiksi.
Suomen suurin käyttämätön voimavara ovat työkykyiset ihmiset. Talouskasvu on tervetullutta, mutta se ei yksin riitä. Kasvu on onnistunutta vasta silloin, kun se näkyy uusina työpaikkoina, vahvempana yritystoimintana ja parempana julkisena taloutena.
Siksi meidän pitäisi arvioida investointeja myös sillä, kuinka paljon ne synnyttävät suomalaista osaamista, alihankintaa ja pysyvää työllisyyttä. Turvallisuus ei synny vain aseista. Se syntyy myös energiasta, satamista, logistiikasta, datasta, teollisuudesta, osaamisesta ja työstä.
Malminkartanossa 14.7.2026
Marko Ekqvist
Päivän blogi – Turvallisuus, energia ja työ ovat sama ketju
Kategoriat: Suomi 2035, teollisuus, teollisuuspolitiikka, Yleinen | Jätä kommentti