Marko Ekqvist – Blogi

Julkaisin alla olevan tiivistelmän heinäkuussa 2018 Fb-sivuillani. Viittasin tuossa kirjoituksessani vuonna 2014 julkaistuun raporttiin Paperittomien terveyspalvelut Suomessa, jossa käsiteltiin mm. ilman oleskelulupaa olevien lukumääriä Suomessa ja eräissä muissa Eu-maissa. Tarkastaluaika tässä selvityksessä oli 2012 – 2014 välinen aika. Raportissa esitetyt luvut antavat kuitenkin jonkinlaisen suuruusluokan ennen vuoden 2015 rynnistystä. Maakohtaisessa tarkastelussa tuossa esityksessä oli otettu mukaan Ruotsi, Norja, Tanska, Hollanti ja Espanja. Jään mielenkiinnolla odottamaan päivitystä tähän raporttiin, jossa tarkasteltaisiin tilannetta vuosijaksolla 2015-2017.

Laittomaisti maassaolijat muodostavat pikkuhiljaa yhä laajenevan uhan maan sisäiselle turvallisuudelle ja käytänteet, jotka ovat johtaneet tämän tyyppiseen ”heitetään passit jorpakkoon ja lähdetään Eurooppaan” -tyyliselle vapaamatkustelulle tulisi hyvin nopealla aikataululla tehdä stoppi. Yhtenä esimerkkinä esim. väestöennusteiden mukaan Afrikan väkiluku tulee tuplaantumaan vuoteen 2050 mennessä noin 2.5 miljardiin, joten paine väestömuutoille ei tule lähivuosikymmeninä helpottamaan. Ainoa järkevä lähestymistapa olisi pyrkiä saaman paikalliset elinolosuhteet sellaiseen kuntoon, että tarvetta muutolle ei olisi. Tämä se onkin varsinainen pähkinä purtavaksi. Kirjoittelen tästä aiheesta lisää, kun saan tuoreimmat tilastotiedot käsiini. Ao luvut on napattu vuonna 2014 julkistetusta raportista. Jostain syystä ja mielenkiintoinen yksityiskohta on, että STM.n sivuille on jäänyt lukumääräksi Suomen osalta 3500 laittomaisti maassaolijaa (juuri sama lukumäärä joka on esitetty tässä vuodelta 2014 peräisin olevassa raportissa). Jotta oltaisiin oikealla hehtaarilla, tulisi tuo lukuarvo kertoa kolmella, niin oltaisiin ehkä lähempänä totuuttta.

Arviot laittomasti maassaolijoista 2013 (raportissa mainittuja lukuja)
Suomi 1 700 – 6 900
Ruotsi 10 000 – 35 000
Tanska 1 000 – 5 000
Norja 12 000 – 18 000
Hollanti 75 000 – 185 000
Espanja ?

—raportin tekstilainaus alkaa tästä—–

Suomessa ilman oleskelulupaa oleskelevien määräksi on yleensä arvioitu noin
3500 henkilöä. Arvio perustuu ulkomaalaisvalvontaan osallistuvien eri viranomaisten toiminnassaan tapaamien maassa ilman oleskeluoikeutta oleskelevien henkilöiden
lukumäärään. Arvio on likimääräinen eikä sitä ole tarkennettu muutamaan vuoteen.

Viime vuosina Suomessa on tavattu vuosittain 1 700-6 900 luvatta maassa oleskelevaa henkilöä. Vuonna 2012 viranomaisten tietoon tuli 3 623 ulkomaalaista, jotka oleskelivat Suomessa ilman vaadittavaa oleskeluoikeutta. Noin 40 % tapauksista tuli viranomaisten tietoon näiden omien valvontatoimien tuloksena. Noin 40 % viranomaisten tietoon tulleista henkilöistä epäiltiin ulkomaalaisrikkomuksesta.

Valtaosan luvatta maassa tavatuiksi ilmoitetuista muodostavat henkilöt, jotka ovat tulleet Suomeen hakeakseen turvapaikkaa ja ilmoittautuvat viipymättä maahan saavuttuaan viranomaisille. Tällöin henkilön oleskelu Suomessa ei ole luvatonta eikä häntä voida pitää paperittomana henkilönä,

Paperittomien tai paperittomien kaltaisessa tilanteessa olevien henkilöiden terveyspalvelujen käytöstä tai palvelujen kustannuksista ei ole mahdollista saada suoraa tietoa. Terveydenhuollon tietojärjestelmät eivät mahdollista näiden henkilöiden palvelujen käytön tunnistamista potilasrekistereistä ja paperittomien käytön erottelua muiden vailla kotikuntamerkintää olevien henkilöiden kuten matkailijoiden palvelujen käytöstä.

Helsingin sosiaali- ja terveysviraston terveydenhuollon tietojärjestelmän mukaan vuonna 2013 ilman Suomalaista kotikuntaa olevilla henkilöillä oli yhteensä noin 10 200 rekisteröintitapahtumaa, joista noin 70 % oli avohoitokäyntejä ja noin 15 % psykiatrisia avohoitokäyntejä. Hoidon laskennallinen kokonaiskustannus oli yhteensä noin 1,2 miljoonaa euroa. Valtaosa potilaista, joilta puuttui kotikuntamerkintä, oli muita kuin tässä selvityksessä tarkasteltuja paperittomia henkilöitä. Ryhmään kuului muun muassa muiden EU- ja Eta-maiden kansalaisia, henkilöitä maista, joiden kanssa Suomella on sosiaaliturvasopimus, sekä Suomen kansalaisia, joilla ei ole esimerkiksi ulkomailla asumisen takia kotikuntamerkintää. Suppeamman rajauksen mukaan tietojärjestelmästä oli vuonna 2013 mahdollista tarkastella ns. muita ulkomaalaisia, jotka ovat maasta, jolla ei ole sosiaaliturvasopimusta Suomen kanssa. Tässä ryhmässä oli rekisteritapahtumia 963 ja laskennalliset kokonaiskustannukset olivat noin 124 000 euroa. Ryhmään kuitenkin kuuluu myös EU- ja Eta-maiden ulkopuolelta tulevia henkilöitä, jotka ovat Suomessa turisteina. Vuonna 2013 tietojärjestelmän tietosisältöjen perusteella ei voitu eritellä Helsingin terveydenhuollossa sellaisia ulkomaalaisten kiireelliseen hoitoon kuuluvia tapahtumia, jotka vuoden 2014 alussa voimaan tulleen rajat ylittävää terveydenhuoltoa käsittelevän
lain mukaan korvataan kunnille valtion varoista.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä (HUS) ulkomaalaisten potilaiden hoidon kokonaislaskutus oli vuonna 2012 noin 6,7 miljoonaa euroa. Kokonaislaskutuksesta noin 2 miljoonaa euroa aiheutui potilaista, jotka olivat EU- ja Eta-maista sekä maista, joiden kanssa Suomella on sosiaaliturvasopimus. Laskutuksesta noin 4,5 miljoonaa euroa aiheutui potilaista, jotka tulivat toisesta EU-maasta ja jotka olivat saaneet asuinmaastaan maksusitoumuksen hoidosta, sekä potilaista, jotka tulivat maista, joiden kanssa Suomella ei ole sosiaaliturvasopimusta. Sellaisten potilaiden, joilta puuttuu osoitetieto ja jotka mahdollisesti ovat paperittomia, osalta kokonaislaskutus oli noin 200 000 euroa. Tämän ryhmän sisällä ei sairaanhoitopiirin tietojärjestelmän perusteella voida erotella kiireellistä ja kiireetöntä hoito eikä hoitoa, joka on annettu luvatta maassa oleskeleville henkilöille, EU- tai Eta-maiden kansalaisille, joilta puuttuu terveysvakuutus, tai henkilöille, jotka eivät ole muusta syystä antaneet osoitetietojaan. Sairaanhoitopiirissä valitsevan käsityksen mukaan valtaosa tästä potilasryhmästä oli tullut Suomeen Bulgariasta ja Romaniasta.

RUOTSI
Ruotsissa ilman virallista oleskelulupaa tai muuta laillista perustetta. Näitä henkilöitä kutsutaan paperittomiksi (papperslösa) ja he ovat esimerkiksi henkilöitä, jotka ovat tulleet maahan luvatta eivätkä ole hakeneet turvapaikkaa.
Kyseessä voi myös olla henkilö, jonka turvapaikkahakemus on evätty, tai henkilö, joka on saanut käännytyspäätöksen, mutta ei ole poistunut maasta. Ruotsissa on arvioitu olevan 10 000-35 000 yllä mainittujen kriteerien mukaista paperitonta ulkomaalaista.

Ruotsissa on arvioitu, että paperittomista ulkomaalaisista noin
22 500 henkilöä tarvitsisi vuosittain terveyspalveluja ja että uuden lain mukainen hoito lisäisi maakäräjien kustannuksia vuosittain noin 210 – 300 miljoonalla kruunulla (23 – 33 miljoonaa euroa). Tämä perustuu laskelmaan, jonka mukaan paperittomien henkilöiden todennäköisyys hakeutua hoitoon on noin 10 – 15 % alhaisempi kuin turvapaikanhakijoilla. Vuoden 2014 alussa paperittomien henkilöiden hoidosta maakäräjille aiheutuneista kustannuksista ei ole saatavana vielä tarkempia
laskelmia.

NORJA
Norjassa arvioidaan olevan noin 12 000- 18 000 paperitonta ulkomaalaista. He ovat usein henkilöitä, joilta on evätty turvapaikka-anomus, mutta jotka ovat kuitenkin jääneet maahan. Viime vuosien aikana ihmiskaupan uhreista on muodostunut kasvava paperittomien ulkomaalaisten ryhmä Norjassa.

Norjan lainsäädännön mukaan kaikilla Norjassa oleskelevilla, myös paperittomilla henkilöillä on oikeus kiireelliseen hoitoon valtion omistamissa erikoissairaanhoidon yksiköissä tai kunnallisessa perusterveydenhuollossa. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan paperittomien henkilöiden osalta henkeä uhkaavan tilan edellyttämää akuuttia hoitoa. Kiireellisen hoidon lisäksi paperittomat voivat hakea välttämätöntä hoitoa terveyskeskuksista. Välttämättömän hoidon tarpeen määrittelee viimekädessä hoitava lääkäri. On kuitenkin huomioitava, että paperittomilla ulkomaalaisilla ei ole oikeutta erikoissairaanhoitoon muussa kuin henkeä uhkaavissa tilanteissa. Alle 15 -vuotiaat lapset ovat kuitenkin oikeutettuja samoihin terveydenhuollon palveluihin
kuin maassa pysyvästi asuvat lapset.

TANSKA
Arvio Tanskassa oleskelevien paperittomien ulkomaalaisten määrästä on 1 000 – 5 000 henkilöä. Suurimpia paperittomien henkilöiden ryhmiä ovat turvapaikanhakijat, jotka ovat saaneet kielteisen turvapaikkapäätöksen, sekä vähäisemmässä määrin Tanskassa ilman työlupaa työskentelevät ulkomaalaiset.
Tanskassa paperittomilla ulkomaalaisilla on oikeus kiireelliseen hoitoon. Kiireellisellä hoidolla tarkoitetaan äkillisen sairastumisen, synnytyksien ja kroonisten tautien tilan vaikeutumisen takia annettua hoitoa.

Paperittomilla henkilöillä on kuitenkin mahdollisuus hakea tarvitsemaansa hoitoa Tanskan maahanmuuttoviraston kautta. Käytännössä tätä mahdollisuutta hyödynnetään harvoin, koska maahanmuuttovirastolla on velvollisuus ilmoittaa
henkilöstä poliisille.

Paperittomilla lapsilla on oikeus ennalta ehkäiseviin palveluihin, jotka sisältävät terveydenhuollon, rokotusohjelman mukaiset rokotukset sekä kouluterveydenhuollon
ja hammashoidon palvelut.

Kiireellisestä hoidosta aiheutuneet kustannukset korvataan valtion varoista palvelujen tuottajalle, mikäli paperittoman siirtolaisen asuinpaikka on tiedossa. Muussa tapauksessa henkilö on itse velvollinen korvaamaan hoidosta aiheutuneet kulut. Muiden kuin kiireellisen hoidon kustannukset korvaa paperiton siirtolainen itse täysimääräisenä.

HOLLANTI
Hollannin terveydenhuoltojärjestelmä on valtion säätelemä ja sen rahoitus perustuu pakollisiin, mutta yksityisten terveysvakuuttajien hallinnoimiin terveysvakuutuksiin. Jokaisen maassa pysyvästi asuvan aikuisen ja lapsen tulee ottaa lakisääteinen terveysvakuutus, joka maksaa noin 1100 euroa vuodessa.

Myös pysyvän oleskeluluvan saaneiden maahanmuuttajien
tulee hankkia terveysvakuutus. Sen sijaan paperittomilla ulkomaalaisilla ei ole oikeutta hankkia vakuutusta. Terveysvakuutusta hankkiessaan asiakas voi valita
vakuutusyhtiön, mutta vakuutusyhtiöt eivät voi valita asiakkaitaan. Lakisääteiset terveysvakuutukset ovat kaikille vakuutetuille yhdenmukaisia vakuutusyhtiöstä tai palveluntuottajasta riippumatta. Kuntien vastuulla on kansanterveystyö ja ehkäisevä toiminta, jotka vastaavat noin viittä prosenttia kaikista terveydenhuoltomenoista. Kunnat rahoittavat kansanterveystyön verorahoilla sekä järjestävät ja osin myös tuottavat sen.

Hollannissa on arvioitu olevan 75 000-185 000 paperitonta henkilöä, joista noin puolet on naisia. Suurin paperittomien ulkomaalaisten ryhmä Hollannissa on ”luvattomat” työnhakijat. Paperittomien joukossa on myös turvapaikanhakijoita, joiden turvapaikkahakemus on evätty, ja henkilöitä, jotka ovat saaneet karkotuspäätöksen, mutta eivät ole syystä tai toisesta poistuneet maasta. Paperittomien henkilöiden terveyspalvelujen järjestämisestä on keskusteltu Hollannissa jo pitkään ja palvelujen järjestämiseksi on kokeiltu useita erilaisia malleja. Ennen vuotta 1998 kaikilla paperittomilla ulkomaalaisilla oli yhtäläinen oikeus terveyspalveluihin maan kansalaisten kanssa. Vuonna 1999 lakia muutettiin siten, että ainoastaan lääketieteellisesti perusteltu välttämätön hoito sekä kansanterveyden näkökulmasta yleisvaaralliset taudit hoidettiin.

Valtio korvaa paperittomien henkilöiden hoidon kustannukset palveluntuottajalle, mikäli palveluntuottaja on ensin yrittänyt periä hoidon kustannukset potilaalta.
Tämän osoittamiseksi palveluntuottajan on muun muassa lähetettävä lasku potilaalle sekä selvitettävä potilaan varattomuus. Valtio korvaa hoitokuluista 80 % ja loppuosaa voidaan ja tuleekin edelleen periä potilaalta, mutta käytännössä useimmiten 20 % hoidon kuluista jää palveluntuottajan maksettavaksi. Osa palveluntuottajista on kieltäytynyt hoitamasta paperittomia henkilöitä, mikäli ne eivät saa täyttä korvausta antamastaan hoidosta. Raskauteen ja synnytykseen liittyvän hoidon kustannukset korvataan täysimääräisesti palveluntuottajille.
Terveysvakuutusvirasto (College voor Zorgverzekeingen, CVZ) korvasi paperittomien henkilöiden hoitokuluista sairaaloille ja lääkäreille 22 221 000 euroa vuonna 2011 ja 21 596 000 euroa vuonna 2012. Vuonna 2013 korvaussuman arvioidaan olevan 24 562 000 euroa, mikä vastaa vuodessa 130 – 330 euroa henkeä kohden suhteessa arvioituun paperittomien henkilöiden lukumäärään

ESPANJA
Vuoden 2012 puoliväliin asti Espanjan terveydenhuolto perustui universaaliin järjestelmään, jossa kaikki maassa olevat henkilöt mukaan lukien paperittomat ulkomaalaiset olivat oikeutettuja terveyspalveluihin. Palvelut olivat käyttäjille maksuttomia kattaen osin myös lääkärin määräämät lääkkeet.Vuonna 2012 syyskuussa lainsäädäntöä muutettiin siten, että paperittomilta ulkomaalaisilta poistettiin palveluiden vapaa saatavuus sekä perusterveyden- että erikoissairaanhoidon palveluissa. Ainoastaan ensiapu ja kiireellinen hoito annetaan kaikille. Muutoksen yhteydessä otettiin käyttöön terveysvakuutuskortti”, jolla henkilö voi osoittaa olevansa oikeutettu käyttämään terveyspalveluita. Terveysvakuutuskortin saamiseksi henkilön tulee olla töissä, aktiivinen työnhakija tai aiemmin Espanjassa työskennellyt eläkeläinen tai kuulua tällaisen henkilön perheeseen.

Lähde: Paperittomien terveyspalvelut Suomessa;
Keskimäki, Ilmo; Nykänen, Eeva; Kuusio, Hannamaria (2014).