Malminkartanon elojuhlilla 25.8.2019

Aloituspuheeni MalminkartanoAreenassa 2019. Ohjelma alkaa tänään klo 11. MalminkartanoAreena -keskustelut aloitamme klo 11.30. Tervetuloa aurinkoiseen Malminkartanoon.

MalminkartanoAreena on rohkeiden tekijöiden ja ajattelijoiden keskustelutilaisuus, jossa politiikan, tieteen ja taiteen tekijät kohtaavat yhteisöllisyyden voiman aivan samoin kuin entisaikojen elojuhlissa.

Historiallisesti elojuhlia vietettiin kyläkunnittain aina kun saatiin sato korjattua ja valmistauduttu tulevan talven koitoksiin.

Aivan kuten tänäkin päivänä meidän tulee valmistautua itsekukin tulevaisuuteen ja sen tuomiin haasteisiin. 

Kaupunkimme on suurten mullistusten edessä. Muutos aikaisempaan tapaan tehdä ja kokea asioita tulee mullistumaan uusien tekniikoiden ja teknologian myötä. Tekoälyyn ja koneoppimiseen liittyvät sovellukset tai laitteisiin sisäänrakennetut älykkäät ratkaisut mahdollistavat aiva uuden  tavan tehdä ja toteuttaa asioita. Helsinki näyttänee tässäkin suhteessa edelläkävijän roolia.

Yhdessä tekemällä ja tukien tunnistamme ja ratkaisemme yhteiskunnan suuria haasteita ja rakennamme innovatiivista tulevaisuutta. Toivottavasti Mistä saamekaan voimamme kohdata vaikeudet ja ratkaista ongelmat?  

Aivan kuten entisaikojen elonkorjuujuhlissa yhteiösöllisyys näytti voimansa, niin tänäkin päivän olemme yhdessä paljon voimakkaampia kohtaamaan tulevaisuuden haasteet. Yhdessä toimien, avoimesti keskustellen uskon ainakin itse, että ratkaisut löytyvät vaikeimpiinkin kysymyksiin. 

Tänään meillä on mahdollisuus kuulla päättäjiemme ajatuksia Helsingistä ja helsingin päätöksenteosta nyt ja tulevaisuudessa. 

Hyvä yleisö ja arvoisat kuntapäättäjät. Toivotan kaikki paikalle ehättäneet lämpimpästi tervetulleeksi MalminkartanoAreenaan.

MALMINKARTANON ELOJUHLAT 2019

MALMINKARTANOAREENAN -OHJELMA JA AIKATAULUT

klo 11.15 – 11.30 MalminkartanoAreenan avaus
klo 11.15 – 11.18 FiBOn aluealtistus (Laura Kajander, alttoviulu & Lea Pekkala, sello)
n. klo 11.18 – 11.30 Areenan avauspuheenvuoro Anni Sinnemäki
(maisema-auditoriossa ja tallien välinen alue)

klo 11.30 – 12.00 Kaupunkiympäristö
klo 11.30 – 11.33 FiBOn aluealtistus (Laura Kajander, alttoviulu & Lea Pekkala, sello)
n. klo 11.33 – 11.40 Avauspuheenvuoro: Anni Sinnemäki (tilanteen mukaan voidaan edetä suoraan myös keskusteluun/yleisökysymyksiin).
n. klo 11.40- 12.00 Paneeliin/keskustelun osallistujat:
Outi Alanen (vas) pelastuslautakunnan jäsen,
Jaana Ylitalo (sd), kaupunkiympäristölautakunnan varajäsen.

klo 12.00 – 12.30 Kulttuuri ja vapaa-aika
klo 12.00 – 12.05 FiBOn aluealtistus (Laura Kajander, alttoviulu & Lea Pekkala, sello)
n. klo 12:05 – 12.30 Paneeliin/keskusteluun osallistujat:
Outi Alanen (vas) pelastuslautakunnan jäsen,
Niilo Toivonen (sd), kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan jäsen.

klo 12.30 – 13.00 Kasvatus ja koulutus
klo 12.30 – 12.33 FiBOn aluealtistus (Laura Kajander, alttoviulu & Lea Pekkala, sello)
n. klo 12.33 – 12.40 Avauspuheenvuoro: Pia Pakarinen, apulaispormestari
n. klo 12.40 – 13.00 Paneeliin osallistujat:
Pia Pakarinen (kok) apulaispormestari,
Eevi Kirjasniemi (sd), kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielinen jaoston varajäsen.

klo 13.00 – 13.30 Sosiaali- ja terveystoimi
n. klo 13.00 – 13.20 Paneeliin/keskusteluun osallistujat:
Karita Toijonen (sd), sosiaali- ja terveyslautakunnan varapuheenjohtaja,
Seija Muurinen (kok) sosiaali ja terveyslautakunnan jäsen.
klo 13.20 – 13.30FiBOn aluealtistus (Laura Kajander, alttoviulu & Lea Pekkala, sello)

Tallennettu kategorioihin Helsinki | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Malminkartanon elojuhlilla 25.8.2019

Tietämyksenhallintaa ja koneoppimisalgoritmeja – potilasryhmittelijän kehittäminen suun terveydenhuoltoon

Olin luomassa ensimmäisten joukossa Suomessa suun terveydenhuollon potilasryhmittelijää suun terveydenhuollon käyttöön. Tässä alunperin tuotteistusprojektina alkaneessa hankkeessa luotiin ODRG-ryhmittelijän toimintaperiaate ja malli, jonka avulla oli myös mahdollista luokitella potilastietojärjestelmän dataa on-line -järjestelmissä. Työn tuloksena syntyi potilasryhmittelijä ja sen ohessa ennustemalli potilaiden hoitokustannusten ennustamiseksi hammastarkastustietojen perusteella. Olin tätä työtä tehdessäni vähän alle 40-vuotias. Tämä työ innoitti minua suuresti ja osittain tämän työn johdosta käytän nykyisin ammattinimikeenäni tekoälytutkija -nimikettä. Kuten kaikki hyvät keksinnöt, niin myös tässäkin itse ryhmittelijän periaate on varsin yksinkertainen.

Mennäänpä ajassa taaksepäin ja katsotaan mitä kaikkea oli tapahtunut ennen kuin itse astuin kuvioihin mukaan.

Tähän asiaan on laitettu nimittäin paukkuja vuosien aikana rutkasti. Voidaan siis hyvällä syyllä sanoa, että kysymyksessä on ollut ns. mission impossible -tyyppinen asiakokonaisuus.

1
Vuonna 1995 yritelmä oli osa Suomen Kuntaliiton ja 27 kuntatoimijan TUOTE-yhteishanketta ja tavoitteena oli löytää koko perusterveydenhuollon kattavat tuotteet. Tekstiä ja puhetta, sinänsä arvokasta ja perustietämystä lisäävää pohdintaa. Tietääkseni ryhmittelijästä tai potilaiden luokitteluautomatiikasta ei vielä tässä vaiheessa ollut tietoakaan.

2
No tästä muutama vuosi eteenpäin Helsinki osallistui 2002-2004 Kalleus-hankkeeseen. Tämän hankkeen loppuraportissa suositeltiin Helsingin terveyskeskukselle panostamista tuotteistukseen perustuvan kustannuslaskennan kehittämiseen ja valtakunnallisen yhteistyön vauhdittamiseen kyseisellä alueella (Brommels 2005). Puhetta ja suunnitelmia ei konkreettista tietoaineistojen mylläystä tai konseptia miten homma saataisiin integroitua osaksi potilastietojärjestelmää.

3
Kalleushankkeen jatkohankkeena Helsingin terkka käynnisti kaikkia osastojaan koskevan PTH tuotteistushankkeen 2006. Ensimmäiset osahankkeet koskivat pitkäaikaishoitoa, kotihoitoa ja suteho:a (suun terveydenhoitoa). Ei tulosta ainakaan sutehon suhteen.

4
Tässä kohtaa eräs tutkija, joka oli starttailut kohdan 3 hanketta, pyysi minut mukaan tekemään potilasryhmittelijää ja siihen liittyvää algoritmia, jolla mm. hoitojen kustannustietoja voitiin määrittää/ennustaa. Minähän vanhana tuottavuusinsinöörinä innostuin asiasta. Odotettavissa oli mielenkiintoiset vuodet, koska pääosin tämä projekti tehtiin, yllätys – yllätys, OTO -periaateella (oman työn ohella).
Tuotteistushankkeen ohjausryhmä 3/2007 asetti seuraavat tavoitteet:
a) Väline, jonka avulla voidaan arvioida väestön palveluiden tarvetta.
b) Auttaa järjestämään tarpeen mukaiset palvelut voimavaroja tehokkaasti käyttäen.
c) Kuvaa potilastyöhön liittyvät tehtävät.
d) Syntyy rutiinitiedonkeruun avulla.
e) Mahdollistaa objektiivisen vertailun.
f) Väestölähtöinen lähestymistapa, ei toimipaikkalähtöinen.
g) Ydintietojen määrittely ja kirjautuminen käynnin yhteydessä.
h) Perustuu painokertoimeen, joka kuvaa asiaakaan hoidon vaativuutta, aikaa, henkilöstöresuja jne.
i) Voidaan soveltaa myös muiden kuntien PTH tuotteistuksessa.

5
Tein kyseisen potilasryhmittelijän, ajoin tarvittavat testit valituille ryhmittelijän muuttujille, lopullinen ryhmittelijämalli ja ryhmittelyssä käytetyt säännöt luotiin Helsingin, Vantaan ja Espoon potilasaineistojen perusteella. Edellä oleva kuulostaa ja antaa ehkä liian helpon kuvan siitä, miten ko. ryhmittelijään päädyin. Voin sanoa, että iteraatiokierroksia oli tuhansia, ennen kuin varsinainen algoritmi oli hyppysissä. Mallin ja algoritmin testauksen jälkeen julkaisin menetelmäraportin. Konsepti ja toimintamalli oli valmis 2011. Sen avulla voitiin tehdä vertailuja ja ennustaa hoitokustannuksia jne. Mahdoton tehtävä ei ollutkaan mahdoton, vaikka ajallisesti aikaavievä ja yllättävienkin potilastietojärjestelmiin liittyvien haasteiden osalta moni olisi varmaan lyönyt hanskat tiskiin jo alkumetreillä.

Potilasryhmittelyn periaatekaavio.

Tärkein oppi ja asia, joka tässä ja monessa muussakin jutussa tulisi jokaisen muistaa on periksiantamattomuus. Ei kannata antaa periksi, vaikka ympärilläsi olisi lukematon määrä latistajia ja vähättelijöitä (niitä nimittäin riittää). Sitkeästi vaan eteepäin. Kannattaa myös välillä pysähtyä kuuntelemaan tai vain pelkästään pysähtyä miettimään. Saattaa olla, että joskus joutuu palaamaan alkukuoppaan, mutta loppujen lopuksi pitkäjänteinen ja periksiantamaton työ tuottaa parhaan lopputuloksen.

Ryhmittelijään syötetyn aineistokäsittelyn päävaiheet.
Ryhmittelijän tuottama tulos Mindmap -kaaviona.

Linkki sähköiseen versioon loppuraportista.

Tallennettu kategorioihin Helsinki, potilasryhmittelijä, suun terveydenhuolto, tuottavuus, tuotteistus | Kommentit pois päältä artikkelissa Tietämyksenhallintaa ja koneoppimisalgoritmeja – potilasryhmittelijän kehittäminen suun terveydenhuoltoon

Raskasmetallien ilmapäästöt Suomessa 1990-luvulla: päästökertoimien ja vuosipäästöjen tarkennus

Vähän alle kolmekymppisenä tein töikseni laskentamalleja ilmaan kohdistuvien ympäristökuormitusten osalta. Lähinnä olin perehtynyt päästöjen laskennasta, mallinnuksesta ja jossain määrin myös skenaariotarkasteluista. Ympäristöministeriön aloitteesta minut kutsuttiin mukaan työryhmään, jossa pääsin pykäämään päivitettyä versiota raskasmetallipäästömääristä 90-luvulla. Työn tavoitteena oli määrittää Suomen raskasmetallien päästöt kaikkien päästösektoreiden osalta vuodesta 1990 vuoteen 1997.

Krematorioiden elohopeapäästöt olivat tässä selvityksessä myös mukana. Aiemmin hammaspaikkamateriaalina käytettiin amalgaamia ja sehän on metalliseos, joka sisältää lähes 45% elohopeaa ja loppuosa hopeaa, sinkkiä, kuparia ja tinaa. Nykyisin paikkamateriaalina käytetään lähes pelkästään muovipohjaisia materiaaleja.

Työn esipuheessa hanketta kuvattiin seuraavasti: ”Ympäristöministeriö osoitti 6.3.1998 Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) käyttöön määrärahan tutkimukseen ”Raskasmetallien ilmapäästöt Suomessa 1990-luvulla: päästökertoimien ja vuosipäästöjen tarkennus.” Hankkeen tavoitteena oli tarkentaa Suomen raskasmetallipäästöarvioita erityisesti vuodelle 1990, joka on asetettu yhdeksi mahdolliseksi perusvuodeksi ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan YK:n Euroopan talouskomission (ECE) yleissopimuksen raskasmetallipöytäkirjassa .”

Tämän työn kautta meillä oli ensikertaa käytössämme ajantasainen silloiseen tietämykseen perustuva raskasmetallipäästöarvio, jossa myös kansalliset mittauksiin perustuvat päästökertoimet saatiin päiviettyä laskentajärjestelmään. VTT:n tutkijoista tähän mittavaan päästökertoimien päivitystyöhön osallistuivat Leena Aunela-Tapola ja Tuomo Salmikangas.

Raskasmetallien kokonaispäästölaskennan arviointimalli vuokaavioesityksenä.
Tallennettu kategorioihin energiatekniikka, energiaturve, ilmapäästöt, päästöarviot, päästöt ilmaan, pistelähteet, raskasmetallipäästöt | Avainsanoina | Kommentit pois päältä artikkelissa Raskasmetallien ilmapäästöt Suomessa 1990-luvulla: päästökertoimien ja vuosipäästöjen tarkennus

Hiekkalaatikkoleikkejä vai pelletouhuja – henkilöriippumattomuus, vastuullisuus ja avoin viestintäkulttuuri vastatuulessa

Olen toiminut erilaisissa organisaatioissa ja toimijoiden projekteissa, joissa on yhteisesti sovittu tietyistä toimintaperiaatteista ja vastuun kannosta. Kun jotain on sovittu, niin yleensä näistä sopimuksista pidetään kiinni. Olen kuitenkin tämä vuoden aikana törmännyt tilanteisiin, joissa vastuullinen toiminta tai yhteiset pelisäännöt eivät sitten käytännössä merkitse mitään. Riippuu varmaan asioiden esittelijästä tai toimeksiantajasta miten tietyt tahot sitten syystä tai toisesta määrittävät itse miten asiat hoidetaan ohi virallisen organisaation tai päätöksenteon. Itsekäästi ja muista tekijöistä välittämättä.

Itse olen kaikissa toimissani ja viestinnässä pyrkinyt noudattamaan laajaa ja läpinäkyvää viestintästrategiaa, joka tukee organisaation toimivaa ja joustavaa tapaa tehdä tuloksellista työtä. Todellisuus ei ole sitten kuitenkaan näin kirkas, vaan aina esiintyy toimijoita, jotka ovat päättäneet olla itsekkäitä ja viestivät vain yhdensuuntaisesti tai mikä pahinta viestivät ohi virallisen kanavan siten, että aikaansaavat toimivassa organisaatiossa ja toimijoiden kesken epäselvyyttä ja usein jälkeenpäin työlästä selvittämistä siitä mitä on tehty tai jätetty tekemättä.

Hyvään hallintotapaan liittyy oleellisesti vastuullisuus myös siitä miten suhtaudutaan, kun nämä itsekkäät toimijat lähtevät keräämään ajatuksilleen kannattajia ja syöttävät muunneltua totuutta usein sellaisille henkilöille, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta tai historiatietämystä toiminnassa mukana olevista henkilöistä tai niistä saavutuksista tai uhrauksista, joita mustamaalauksen kohteena olevat ovat tehneet koko organisaation eteen. Itsekkäät pyrkyrit pystyvät näin agitoimaan puolelleen myös toimijoita, joiden tarkoitusperät ja motivaatio ovat aivan muuta, kuin mihin sitten nämä hiekkalaatikkopellet ovat alunperin itsekkäissä pyrkimyksissään tavoitelleet.

Kokonaisuuden ja pitkäjänteisen toimintojen kehittämisen kannalta demokratian toteuttamiseen liittyy vaaratekijöitä, jotka tulisi tunnistaa riittävän ajoissa ja tarpeen mukaan lisätä avointa vuoropuhelua, jotta vältyttäisiin toimintojen radikaaleilta alasajoilta. Mikäli joku tai jotkut eivät huonon itsetunnon johdosta kestä sitä, että saavat ohjeita itseään vanhemmilta henkilöiltä, niin siinä tapauksessa on liian myöhäistä syyttää edes kotikasvatusta. Yksinkertaisesti mitään ei ole enää tehtävissä, koska arvot ja toisten työn arvostus lähtee varsin pitkälle niistä periaatteista ja arvoista, joita henkilö on saanut kotikasvatuksensa yhteydessä.

Lyhytjänteinen toisten henkilöiden saavutusten mitätöinti ja arvostamaton toiminta yhdistettynä pikavoittopolitiikkaan johtaa kaikissa toiminnoissa huonoon lopputulokseen. Tämä siis seikka, joka itsekkäiden pyrkyreidenkin tulisi muistaa tehdessään hiekkalaatikkoleikkejään.

Tallennettu kategorioihin hyvä hallintotapa | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Hiekkalaatikkoleikkejä vai pelletouhuja – henkilöriippumattomuus, vastuullisuus ja avoin viestintäkulttuuri vastatuulessa

Viiva- ja pistelähteet: menetelmien ja laskentamallien kehittämistä 1990-luvulla

Mitä tulikaan tehtyä 25-vuotiaana -haasteen tarkoitus on kuvata saavutuksia tai projekteja, joita on ollut tekemässä tai tuottamassa tuon ikäisenä. Sallittaneen +/- viisi vuotta suuntaansa, koska usein mittavat projektit ovat pitkäkestoisia eikä yhden vuoden läpileikkaus anna välttämättä oikeaa kuvaa.
Vuosien 1995 – 2000 välisenä aikana tein uraa uurtavaa työtä ilmaan kohdistuvien päästöjen laskentaan liittyen ja määritin työkseni piste- ja viivakuormituslähteiden arvioita happamoittavien-, raskasmetallien ja ghg-kaasujen osalta mm. paikkatietoina tai sellaisina ryhmittelyinä, kuin niitä tarvitsevat tahot olivat tietopyynnöissään määritelleet. Merkittävä vuotuinen aineistotoimitus tehtiin ns. EMEP-ruuduille. Sen tuottamiseksi tarvittiin tietoja pistelähteiden sijainneista karttakoordinaateissa ja osittain postinumerotarkkuus oli riittävä riippuen tietenkin pistelähteen merkittävyydestä. Piipunpääpäästöarvioiden avulla kaukokulkeutuma- ja laskeumamallit saivat tarvitsemansa tiedon, kun esimerkiksi maaperään kohdistuvaa todellista kuormitusvaikutusta arvioitiin. Mallinnusta tehtiin koko Pohjois-Euroopan alueesta. Itse en osallistunut mallinnuslaskentaan, mutta tuotin dataa mallien käyttöön kokoamalla energianmuunnon (energiantuotanto), teollisuuden sekä liikenteen päästötietoja. Osa tiedoista saatiin suoraan ympäristöhallinnon rekistereistä ja osa sitten oli sellaista dataa, joka tuli laskea enemmän ja vähemmän luotettavien päästökertoimien kautta näiden mallilaskelmien käyttöön. Liikenteen päästöt sain lähestulkoon sellaisenaan käyttööni VTT:n lipastomallista.

Työryhmä, joka Suomessa toimi näiden asioiden suhteen oli huipputiimi ja hyvin perehtynyt mallinnuksiin niin kansallisesti, kuin kansainvälisestikin. Henkilö, jota saan kiittää siitä, että ylipäänsä jouduin tekemisiin näiden asioiden suhteen on nyt jo eläkkeellä oleva ympäristöneuvos Heikki Latostenmaa. Kutsun häntä ”suojavyöhykeinsinööriksi”, koska hän oli se henkilö, joka aikoinaan teki merkittävää työtä maatalouden typpiravinnepäästöjen vähentämiseksi. VYH:n teollisuustoimiston toimistopäällikkönä toimi tuohon aikaan DI Seppo Ruonala ja hänen toimestaan tai pitäisikö sanoa käskystään perehdyin VAHTI-nimiseen rekisteriin. Siitä se sitten alkoi.

VAHTI -rekisteriin oli luvan saaneiden toimijoiden toimesta tallennettu pistekuormituslähteiden päästömääriä. Silloisten määräysten ja lainsäädännön mukaisesti. Päästötietoja alettiin ensin keräämään rekisteriin vesistökuormituksen osalta. Vasta myöhemmin mukaan tuli päästökuormitus ilmaan. Hajakuormituslähteistä ei juurikaan ollut tietoja tai jos oli niin niiden keruu tai koostaminen oli vasta alkamassa tuohon aikaan systemaattisemmin. Huomautettakoon tässä yhteydessä (hajakuormitus), että tuolloin ei ollut kunnollista ohjeistusta esim. nastarenkaiden kulumisesta aiheutuvasta ympäristökuormituksesta. Määrät raskasmetallien suhteen ovat tämän lähteen osalta merkittävät ja siksi suuresti ihmettelen miksi Helsingin kaupunki kippaa tätä merieliöstön kannalta vaarallista raskasmetallipölyä keväisin lumen seassa mereen. Lumi, jota kasataan lumenkaatopaikoille sisältää paljon muutakin epäpuhtautta, mutta siitä asiasta kirjoittelen lisää myöhemin täällä blogissani.

Mennäänpää takaisin viiva- ja pistelähteiden maailmaan. Sinänsä varmaan mielenkiintoista ensikertaa asiasta kuulevalle, että ilmapäästöissä käsiteltiin pistelähteiden lisäksi viivalähteitä. Yksinkertaistaen viivalähteillä tarkoitettiin päästölähteitä liikennesektorilla. (vesi-, raide, tie- ja ilmaliikenne). Jossain vaiheessa keskutelu ja mielenkiinto heräsi mm. VOC -päästöjen laskentaan, joka sinänsä on aivan oma maailmansa, koska päästölähteenä voi olla kokonainen pinta tai sitten pistelähdejoukko. Esimerkiksi metsä- ja luontoähteiden osalta nimenomana arvioita tehtiin silloisten olemassa olevien kerrointaulukoiden osalta ja hyvin monessa tapauksessa kertoimet puuttuivat juuri niistä lähteistä, joita olisimme tarvinneet laskentaan Suomelle ominaisten päästölähteiden osalta. Mikäli kerrointietoja löytyi, niin useimmiten ne oli määritelty EPAn tai ECE:n käyttötarkoituksiin ja alueellisesti siis hyvin erilaisiin ympäristöihin soveltuviksi. Toki teimme koonteja ja yhteenvetoja yhdessä VTT:n kanssa, mutta monin osin isojenkin tutkimushankkeiden osalta kerrointietoa ei löytynyt strukturoidussa muodossa, jotta se olisi ollut helposti hyödynnettävissä. Otin osaa SIHTI nimisen projektin johtoryhmätyöhön ja siellä totesimme myös tämän huomattavan puutteen, joka tulisi pikimiten korjata (tämä keskustelu käytiin siis vuosina 1998-2000).

Hyvin paljon riippuu laskenta-asetelman valitsemisesta minkälaisia tuloksia moisista arvioista saadaan. Kirjoitin näistä epävarmuustekijöistä aiemmin keväällä ja kooste siitä löytyy tämän jutun lopusta.

Kokonaisuuden kasasin SIPS -nimiseen laskentajärjestelmään, joka oli puhtaasti tietokantapohjainen järjestelmä. Käytin laskennassa Suomen ilmapäästöt ja skenaariot -nimisen hankkeen aikana luotua kuntakohtaista inventaaritietoa (SIPS). Tämän hankkeen raportti on ladattavissa täältä.

Kuntakohtaiset päästöt ajettiin ruutukohtaisiksi päästösummiksi eri päästökomponenttien osalta 150x150km tai 50x50km ruutuihin. Muistaakseni vuodesta 1997 eteenpäin siirryttiin käyttämään pienempää mallinnusruudukkoa. Malliajoja tehtiin ainakin Norjassa ja Itävallassa. Ruudutuksista löytyy lisätietoja täältä.

Ruudutukset tehtiin kaikille päästökomponenteille ja omaa käsialaani on Suomen raskasmetallipäästöjen viralliset arviot 90-luvulta ja tuon työn tuloksena sitten myöhemmin tehtiin lukuisa joukko julkaisuja eri julkaisusarjoihin. Yksi näistä kansainvälisestikin merkittävimpiä ja eniten viittauksia saaneista julkaisuista julkaistiin Science of the total environment -julkaisusarjassa yhdessä Arun Mukherjeen kanssa. Viitetieto löytyy täältä.

Alla aikaismmin julkaisemani artikkeli ilmapäästöarvioihin liittyvistä epävarmuuksista.

Ilmapäästöarviot pielessä
Olen tehnyt työkseni yli kymmenen vuoden ajan ilmaan kohdistuvien päästöen arviointeja. Huom. painotus sanalla arviointi. Näitä arvioita sitten käytetään virallisina päästöinventaarituloksina maakohtaisissa vertailuissa. Miksi tuon tämän asian esille? Siksi, että hysteerikoille tulee tehdä selväksi, että minun kanssani ei kannata lähteä väittelemään asiasta, jonka tiedän todeksi, koska olen itse ollut kehittämässä päästöinventaarilaskentaa Suomessa. Tiedän siis aika tarkkaan, mistä tässä asiassa on kysymys. Mikäli jollain taholla on jotain asiassa epäselvää niin pyydän tuomaan faktatietoja esille, jotta asioista voidaan keskustella niillä argumenteilla, jotka asiaan kuuluvat. Asiaan kuulumattomat höpö-puheisiin en viitsi edes ottaa kantaa. Tällä asialla viittaan suurusluokista ja faktatiedoista piittaamattomia toimittajia ja ylipäänsä kaikkia, jotka nyt sitten ilmastouskossaan alkavat asioista saarnaamaan ja yleensä asiasta, joka on heille tuotu esille vaikka itse ei ole viitsitty selvittää pitääköhän väitteet ihan paikkansa. Tämä on vakava asia, koska tässä humpuukitouhussa tuntuvat olevan varsin monet sellaiset henkilöt, joilla luulisi olevan kriittinen suhtautumistapa asioihin. Yleensä kriittisyys ja asioista selville ottaminen kuuluvat yhteen ja sehän mielletään hyvään tieteelliseen toimintametodiin ihan luonnostaan. Näin ainakin luulisi.


Mitä epävarmuustekijöitä päästöarviohin liittyy?


1 Aktiviteettidata
Ensinnäkin inventaarien tekemiseen tarvitaan ns. aktiviteettidataa (A), jotta ylipäänsä niistä voidaan laskea päästötietoja. Aktiviteettidata on yksinkertaisesti lukumääriä, tuotantomääriä, energian kulutustietoja tai mitä tahansa ihmisen toiminnan määrällistä tietoa halutun päästösektorin aktiviteeteista. Kansallisesti meillä on laadukasta dataa käyttetävissä ja tämän suhteen ei ole mitään ongelmaa. Ongelma esiintyykin EU-laajuisissa tarkasteluissa, joissa on tarvetta vertailla eri maihden päästölaskentatuloksia keskenään. Tiedän kyllä, että arviot perustuvat aktiviteettitietojen osalta eri maiden virallisiin tilastotietoihin jne. Ongelma tässä onkin juuri se, että eri maissa on vain yksinkertaisesti erilaiset laatukriteerit tuottaa tämän kaltaista tietoa.


2 Päästökertoimet
Toisena päästöinventaarilaskennan peruskomponenttina tarvitaan tietoja näiden aktiviteettien tai toiminteiden päästökertoimista (k). Päästökertoimien määritykset voivat perustua laajoihin mittauksiin tai muulla tavoin todettuihin kerrointietoihin, kuten lähdekirjallisuudesta saataviin ominaispäästötietoihin. Päästökertoimien ja aktiviteettitietojen keruuseen ja määrittämiseen liittyy yllättävän paljon epävarmuustekijöitä. Tämä epävarmuuskomponentti on se asia, johon viittaan ja en voi yksinkertaisesti pitää kovinkaan luotettavana tiettyjä päästölaskentaan liittyviä oletuksia, joita tehdään väkisinkin eri tutkimuslaitoksissa.


3 Laskentametodit ja -menetelmät
Kolmantena komponenttina tässä kokonaisuudessa ovat laskentaan liityvät epävarmuustekijät. Näitä esiintyy yleensä yhtä monta, kuin on päästöinventaarien tekijöitäkin. Eri maissa on erilainen tapa kerätä ja tuottaa aktiviteettidataa. Näin on myös päästökertoimien suhteen. Eri maissa voi olla käytössä erilaiset päästökertoimet tai muulla tavoin tietyllä tavalla maakohtaisia yleisesti niissä olosuhteissa hyväksyttäviä kertoimia.
UN-ECE organisoi 90-luvulla yhtenäisiä ohjeistuksia inventaarilaskentaan liittyen. Samoin EEA (Euroopan ympäristökeskus). Näiden suhteen olen ollut itsekin luomassa joidenkin päästökomponenttien laskentasuosituksia ja tältä osin siis tiedän tähän liittyvät vahvuudet ja heikkoudet.
Yhdysvalloissa vastaavanlainen organisaatio on US EPA, joka tekee vastaavaa työtä, kuin EEA.
Päästölaskenna ylätason laskentakaava on edellä olevin merkinnöin


P (päästöt) = A (aktiviteetti) x k (päästökerroin )


Edellä esitetty kaava on yksinkertaistettu esitys, jonka mukaan laskentaa tehdään. Epävarmuustekijät tai sanotaanko epävarmuus eri osioiden suhteen tulevat sitten kokonaispäästölaskentaan mukaan molemmista kaavan komponenteista (A+k).
Mitä tästä asiasta nyt sitten pitää huomioida ja mihin kannattaa kiinnittää huomiota? Ensinnäkin näiden edellä esitettyjen komponenttien vaikutus on hyvin maakohtainen ja näin ollen epävarmuus, joka näihin inventaareihin liittyy voi olla tiettyjen komponenttien suhteen hyvinkin suuri. Voidaan sanoa, että vaihteluväli on joidenkin komponenttien suhteen niin suuri, että pelkästään tekemällä johtopäätöksiä tai poliittiikkapäätöksiä laskennan suhteen, niin ollaan jo lähtökohtaisesti metsässä. IPCC-malleista puhumattakaan.
Itse asiassa ollaan niin paljon metsässä, että en ainakaan itse lähtisi tekemään maakohtaisen inventaarilaskennan pohjalta kovinkaan suuria tai kauaskantoisia päätöksiä.
Miten tilanne olisi korjattavissa tai miten voisimme parantaa päästölaskennan laatua maakohtaisesti?
Pitäisi olla täysin riippumaton organisaatio, joka tekisi annettujen aktiviteettitietojen pohjalta riippumattoman arvion eri maiden päästöistä. Nyt vastuu on laskijalla ja sitä kautta myös mahdollisuus tuottaa tarkoituksellisesti sellaisia inventaareja, jotka saadaan tietyillä laskentaparametrivalinnoilla näyttämään paremmilta tai huonommilta aivan sen mukaan mikä on kulloisenkin politiikkatoiminnan kannalta edullisinta.


IPCC toimijana käyttää malleissaan näitä valtioiden tuottamia ”virallisia” päästötietoja. Nyt sitten näiden epävarmuustietojen vallitessa teemme EU:n ja Suomen osalta sitoumuksia ja sellaisia päätöksiä, joiden
a) Vaikuttavuudesta ei ole varmuuta.
b) IPCC ei ole organisaationa vastuussa tekemistään vääristä mallilaskelmista (kts. epävarmuustekstini yllä).
c) Mallit ja IPCC:n toiminta on niin vakiintunut, että organisaationa se ei kykene enää korjaamaan tai myöntämään tekemiään virheitä.
d) Järkevään keskusteluun tai yrityksiä siihen suuntaan ei ole enää mahdollista käydä, koska ”totuus”, joka perustuu vääriin tai suurta epävarmuutta sisältäviin mallitarkasteluihin on viety sellaiselle politiikkatasolle, että eivät tältäkään pohjalta lähde enää korjaamaan tekemiään arvioita tai suoranaisia virheellisyyksiä johtopäätöksissään.

Tallennettu kategorioihin Helsinki, ilmapäästöt, kasvihuonekaasupäästöt, laskentamallit, NMVOC, päästöarviot, pistelähteet, POP, raskasmetallipäästöt, viivalähteet, VOC | Avainsanoina , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Viiva- ja pistelähteet: menetelmien ja laskentamallien kehittämistä 1990-luvulla