Autetaan ajoissa!

Asunnottomien yötä vietettiin maanantaina 17.10.2016. Asunnottomuus ja siihen johtaneita syitä on varmaan yhtä monta kuin on tapauksiakin. Asunnottomuuteen ja niihin moninaisiin tekijöihin, jotka asiaan vaikuttavat, tulisi voimakkaasti pyrkiä estämään. Asian tilaan voidaan vaikuttaa eri tasoilla ja ennaltaehkäisevästi, mikäli vaan tahtoa löytyy.

Sairaudet ja vaikeudet elämässä saattavat kohdata meitä jokaista. Vaikeimmassa asemassa olevat ovat myös monessa suhteessa voimattomia hakemaan apua riittävän ajoissa. Nykyinen järjestelmä uuvuttaa myös terveemmät, puhumattakaan vaikeuksia kohdanneet. Useimmiten ja pääsääntöisesti työttömien, vähäosaisten ja sairaiden ihmisten asioista päättävät sellaiset ihmiset, jotka eivät itse ole kohdanneet vastaavia asioita. Hassua sinänsä, koska tällöin asioiden suhteuttamisen yksi ulottuvuus jää ohueksi päätöksenteon vaikuttavuuden näkökulmasta.

Voisiko sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmämme jotenkin ennaltaehkäistä tilanteita (asunnottomuutta ja muita ongelmatilanteita) nykyistä paremmin? Mielestäni voisi. Maalaisjärjen käyttäminen ja asiakkaan kokonaistilanteen hahmottaminen ovat avainasemassa. Etenkin sosiaalitoimen työntekijöiltä näitä ominaisuuksia soisi olevan enemmänkin. Katsotaan ehkä liikaakin siitä omasta kapeasta näkökulmasta asiakkaan tilannetta, eikä ymmärretä esimerkiksi, että joillakin asiakkailla lääkityksen ja säännöllisen ravinnonsaannin on oltava katkeamatonta.

Aivan ilmeistä on, että sosiaalihuollon ja terveydenhuollon välillä on edelleen “raja-aita”, joka toivottavasti madaltuu sote-uudistuksen myötä. Vaativaahan tuo työ on ja kiire painaa päälle. Niin se on varmaan monen sosiaalihuollon asiakkaankin kannalta kiire saada apua. Tuskin kukaan huvikseen sitä hakee.

Ennaltaehkäisevän toimintamallin jalkautus voisi olla yksi ratkaisu sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kolmannen sektorin toimijoilta voisi ottaa tässäkin suhteessa oppia. Auttamalla ajoissa saavutetaan pitkällä aikavälillä säästöjä. Asiakkaan kokonaisvaltainen asioiden huomioiminen tulisi olla itsestäänselvyys. Harkintaa voi käyttää myös tilanteissa, joissa vaakakupissa on perussairaan ihmisen lääkkeiden saannin turvaaminen, muusta toimeentulosta puhumattakaan. Selväähän se on, että sosiaalihuollon työntekijät eivät voi tietää kaikkien asiakkaidensa terveyteen liittyvistä asioista. Tällöin tuleekin ottaa käyttöön moniammatillinen tiimityöskentely, joka kykenee tarkastelemaan hädässä olevan asiakkaan kokonaistilannetta.

Maalaisjärjen käyttökin on sallittu – myös sosiaalitoimessa.

Tapausseloste: Asiakas tarvitsee säännöllistä lääkitystä ja lääkkeitä ei voi ottaa tyhjään vatsaan. Potilaan perheen tulotietoja ei ole ehditty selvittää.  Asiakkaalta saadun selvityksen mukaan tilanne on jatkunut nyt kuudetta viikkoa. Vuokrat maksamatta ja rahaa päivittäisiin elintarvikkeisiin ei ole. Ratkaisu: Hylätään kriisiapupyyntö, eikä sovelleta harkinnanvaraistakaan apua, koska tulotietoja ei ole voitu luotettavasti selvittää. Ei anneta maksusitoumusta reseptilääkkeisiin/ruokakauppaan.

Todellisuus on tarua ihmeellisempää. Tapauksen ratkaisu edustaa käsittämätöntä lyhytnäköisyyttä. Oma ratkaisuehdotukseni olisi ollut antaa maksusitoumus edes lääkkeisiin, siksi aikaa, että perheen maksukyky paranee. Usein kysymyksessä on muutamista päivistä tai korkeintaan viikoista. Tietyissä tilanteissa avun saanti juuri tietyllä hetkellä on ratkaisevan tärkeää asiakkaan selviytymisen kannalta. Lääkityksen puuttuminen voi johtaa asiakkaan kannalta tilanteeseen, jota kyseisen päätöksen tehnyt “virkamies” ei osaa edes kuvitella. Takaisinperinnän mahdollisuus on aina käytettävissä ja sitä tulisi myös soveltaa.

Autetaan ajoissa. Autetaanhan?

Malminkartanossa 19.10.2016

Marko Ekqvist

#marko2017