Hiilivoimasta luopuminen tulee kalliiksi

Hanasaaren voimalaitoksen osalta sen viimeinen käyttövuosi tulee olemaan näillä näkymin 2023. Neljän vuoden päästä kaupunkimme energiantuotannosta tipahtaa yksi euroopan tehokkaimmista ja parhaiten kunnossapidetyistä laitosyksiköistä. Miksi näin kova kiire?

Fakta on, että voimalaitosten aiemman ajosuunnitelman mukaisesti toimien olisimme saaneet riittävästi aikaa (n. 2030-20135 asti) miettiä muitakin vaihtoehtoja. Nyt tuo ajallinen etu menetetään ja tehdään ratkaisuja liian kiireellä. Osa nyt päätetyistä ratkaisuista ovat lisäksi kesken ja itseasiassa aivan tarkkaa tietoa ei ole, millä lämmöntarvevaje tuotetaan. Eihän näin mikään vastuullinen toimija toimi.

Yhtiön (Helenin) johdossa myöntävät toki, että ei se Hanasaaren voimala voi siinä maailman tappiin asti olla. Näin ollen oikea vaihtoehto olisi ollut rakentaa suurempi yksikkö Vuosaareen, kuten vaihtoehtotarkasteluissakin oli tämä vaihtoehtokin ollut esillä. Kustannuslaskenta ja ympäristötekijät, jotka tässä tapauksessa määrittivät hyvin pitkälle sen tosiasian, että nykyisillä sähkön hinnan tasoilla kyseistä monipolttoainetta käyttävää vastapainevoimalaitosta ei ollut kannattavaa rakentaa (ainkaan siinä vaiheessa).

Hiilivoimaloiden suhteen on tulossa paljonkin parannuksia, joihin kuuluu mm. hyötysuhteen nostaminen siirtymällä käyttämään eri lämpötilatasoja ja materiaalien kehittymisen myötä tämä on jo mahdollista. Pelkästään sähköntuotannon hyötysuhteen nostaminen 30–> 40% on mahdollista nykytekniikalla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että lämmön ja sähköntuotantoon tarvittava hiilimäärä vähenee, mikäli vain näitä uusia tekniikoita alettaisiin hyödyntämään. Vastaavasti tasonosto on mahdollista myös vastapainevoimalaitoskonsepteissa.

Hulluinta on kokonaisuuden kannalta, että seuraavaksi kielletään turve.
Vielä hulluinta on, että toimijat ovat tehneet voimalaitoksiin investointeja ja yht’äkkiä tulee tämä hiilen kielto. Korvausvastuu? Juridisesti saattaa tulla aika mielenkiintoisia tapauksia, koska yksittäiset toimijat eivät ole voineet varautua kivihiilen käytön kieltoon jo tehdyissä investointipäätöksissään.

Puupolttoaineilla on tyypilistä, että biomassa poltetaan lähellä tuotantopaikkoja. Tuotantoketjut pitäisi olla kunnossa. Tämä ja toimijoiden epävarmana pitäminen nykyisen hallituksen toimista johtuen johtaa tilanteeseen, että olisimme tässä mittakaavassa biomassan tuonnista riippuvaisia.

Päästökaupan suhteen tosiasia on, että jos yksittäinen valtio omilla päästökaupasta erillisillä toimilla alentaa päästöjään päästökauppasektorilla voidaan muualla vastaavalla määrällä lisätä päästöjä. –> vaikutus kokonaisuuteen nolla. Tälläinen mukamas politiikaa ei ole sellaista toimintaa, jota voisin millään tavoin kannattaa. Päästöjä voidaan alentaa ja energiatehokkuuksia nostaa mielestäni ilman, että niitä kytketään aina ilmastomuutokseen. Ilmasto on muuttunut suurelta osin aivan oman syklinsä kautta jo tuhansia vuosia. Ihmisen toiminnan vaikutus globaaliin hiilidioksiditaseeseen on mitätön jo pelkästään, jos sitä verrataan valtameriin absorboituneeseen hiilidioksidimäärään.

Teknisesti paradoksaalista on, että useimmat nykyiset korkeiden höyryarvojen monipolttoainevoimalaitokset (CHP) tarvitsevat toimiakseen kivihiiltä tai turvetta erityisesti kun puun polttoa halutaan lisätä. Uusimmissa tekniikoissa ei tätä ongelmaa niinkään esiinny.

Summa summarum. Puuta ei riitä poltettavaksi tässä mittakaavassa ts. tässä vaiheessa päätöksentekoa tulisi jo siirtyä miettimään kestävämpiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Jahkaaminen ja toimiminen kansallisen edun vastaisesti ei ole millään verukkein perusteltua. Vähiten ilmastomuutoksella pelottelulla. Tärkeämpää on nähdäkseni Suomalaisten hyvinvointi ja teollisuuden kilpailykyvyn nosto suhteessa muihin maihin.

Kivihiilen kielto ei ole järkevää tulevinakaan vuosina seuraavista näkökulmista katsottuna.
1. Puututaan jo entuudestaan hyvin toimiviin sähkömarkkinoihin.
2. Päästöoikeuksien kaupan toimivuus häiriintyy.
3. Valtion mahdolliset korvaukset kariutuneista jo tehdyistä investointipäätöksistä kaatuvat veronmaksajien maksettavaksi.
4. Sähköjärjestelmän mahdollinen tehovaje kylminä talvina. Valitettavasti tämä on arkipäivää jo nykyisen järjestelmän alasajon johdosta.
5. Polttoainemarkkinoiden toimivuus häiriintyy.
6. Huoltovarmuus kriisitilanteissa heikkenee.
7. Suomen energiajärjestelmän kokonaistaloudellinen toimivuus häiriintyy ja johtaa ratkaisuihin, jotka eivät millään tavoin palvele kansantalouttamme.

Koska nyt näyttää siltä, että nykyisen hallituksen tavoitteena on ajaa muita, kuin Suomalaisten etuja, niin vaadin, että vastuussa oleva ministeri eroaa ja kevään vaalien jälkeen Suomeen perustetaan Teknologiaministeriö, jossa nämä asiat laitetaan koordinoidusti kuntoon.

Suomen ja suomalaisen energiajärjestelmän puolesta
Marko Ekqvist
energiatalouden ja ympäristötekniikan diplomi-insinööri, tohtorikoulutettava,
eduskuntavaaliehdokas Helsingin Malminkartanosta