Pohditaan niitä asiakokonaisuuksia, jotka vaikuttavat äänestyspäätökseen nyt kuntavaaleissa 9.4.2017. Helpointa lienee varmaan arvioida niitä päätöksentekokriteereitä, joita itse käyttäisin, mikäli en olisi ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon.
Ensimmäisenä kriteerinä pitäisin asioiden tärkeysjärjestystä. Omasta mielestäni tärkeitä asioita, jotka ajavat kaiken muun edelle ovat: asuminen, toimeentulo, ravinnon hankinta, terveyteen liittyvät asiat ja työn tekeminen. Näiden pääotsakkeiden alta löytyy sitten koko joukko sellaisia asioita, joihin tulisi mielestäni ensin keskittyä.
Ehdokas, joka painottaa näitä asioita on jo aika vahvoilla minun mittakaavassani. Tässä kohtaa totean, että ehdokas, joka ajaa epärealistisia elitistisiä hankkeita juuri tässä ajassa ei ole minun ehdokkaani ja putoaa auttamattomasti kyydistä jo tässä vaiheessa. Esimerkkejä löytyy tämän nykyisen valtuuston päätöksistä jo yllin kyllin. Otanpa yhden esimerkin: Jostain syystä kaikki näyttää tämän nykyvaltuuston suhteen kietoutuvan yleiskaavapäätökseen vuodelta 2016. Tuossa kaavapäätöksessähän valtuutetuille myytiin kokonaisuus, joka perustui väärään väestöennusteeseen. Uskomatonta. Näin tapahtui, koska Helsingin kaupungin tietokeskus oli tämän väärän ennusteen tuottanut. Nähtäväksi jää vai jääkö, kenen toimeksiannosta näin pääsi käymään.
Palataanpa tuohon arjen asioiden hoitamiseen ja siihen liittyvään päätöksentekoon. Kaikkien päätösten taustalla (huom. jo ennen päätöstä), tulisi tehdä laaja vaikuttavuusarvio, jossa päätökset eri variaatioineen arvioitaisiin, niin työllisyyden, asukkaiden kuin ympäristönkin kannalta. Näin ei istuva valtuusto ole mielestäni tehnyt ja siitä tekemättömyydestä kärsii vain ja ainoastaan arjen askareissa ja ongelmissa pyöriskelevä tavallinen helsinkiläinen. Yksinhuoltajat, eläkeläiset, sairaseläkeläiset, työttömät ja muut pienituloiset asukkaat.
Uudet valtuutetut paneutuvat tähänkin asiaan tarmokkaasti ja elleivät, niin pidän itse huolta, että näin tapahtuu.
Turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyvien asioiden hoitaminen tulisi asettaa kaiken muun edelle. Asiat tärkeysjärjestykseen ja nimenomaan oman maan ja kaupungin asiat kärkeen.
Laittomasti maassa oleville ei palveluita. Maahanmuuttajien tulee hyväksyä suomalaisen yhteiskunnan tärkeimmät arvot ja elää niiden mukaisesti.
Leirien pystyttäminen kaupungin keskustaan kielletään tulevan valtuuston toimesta. Teen tästä aloitteen, ellei sitten joku ryhmäläisistäni ennätä ennen minua. Helsingin päätökset vaikuttavat koko maan turvallisuuteen ja tästä asiasta en tingi. Laittomasti maassaolevilla ei ole mitään perustetta perustaa telttaleirejä pääkaupunkiimme.
Ihminen edellä
Suomessa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla eriarvoistuminen korostuu. Ihmisillä tuntuu menevän niin hyvin, että eivät havaitse ympäristössään niitä asioita, joita nimenomaan tulisi havaita. Hyväosaisia ilmeisesti liikuttaa vasta siinä vaiheessa, kun asioita sattuu tai tapahtuu omalle kohdalle. Näin ei pitäisi olla.
Syrjäytymisen ehkäiseminen on haaste ja sen ennaltaehkäisyyn on otettava mukaan järeätkin aseet.
Helsingin kaupunginvaltuutettujen tärkein tehtävä tulevalla kaudella on syrjäytymisen ehkäiseminen. Meillä ei ole yhtään varaa menettää nuoria aikuisia, joille tulee tarjota mahdollisuus harrastuksille perheen tulotasosta riippumatta.
Naapuriltakin voisi joskus kysyä: Mitä sinulle kuuluu? Valtuutettuna tulen tekemään ensitöikseni aloitteen ”Hei mitä sinulle kuuluu” –päivistä, jossa eri väestöryhmien yksinäisyyteen puututaan voimakkaasti lähiöissä. Muitakin keinoja on tämän asiakokonaisuuden ratkaisemiseksi.
Omaishoitajille riittävä tuki ja turva. Tärkeän työn tekijöille, oikeille arjen jättiläisille kaikki heille kuuluva tuki.
Asuntotuotanto
Järkevä oikeisiin lähtöarvoihin perustuva asuntotuotanto on perusteltua. Malmin lentokentälle ei tarvitse rakentaa asuntoja. Keskuspuistoon ei tarvitse koskea, koska emme tarvitse sisääntuloväylien bulevardisointia. Viheralueiden suojelun on oltava jokaisen tulevan kaupunginvaltuutetun tärkeimpiä tehtäviä. Säilytetään Keskuspuisto myös tuleville sukupolville.
Helsinki ei tarvitse suurmoskeijaa eikä Guggenheimia. Helsinki tarvitsee järkevää kaavoitusta ja asuntopolitiikkaa.
Leipäjonoille ja asunnottomuudellekin löytyy ratkaisu. Valtuutettuna teen ensitöikseni tähän liittyvä toimenpiteet asioiden ratkaisemiseksi. Keinoja löytyy.
Koulut ja päiväkodit
Kiusaamiselle täyskielto ja näihin asioihin on puututtava heti, kun ongelmia ilmenee. Lähikoulut on turvattava, pien- ja tasoryhmät palautettava.
Maahanmuuttajilta on edellytettävä kielen ja kulttuurin tuntemusta sekä oppimisen taitoja ennen tavallisille luokille integrointia.
Lasten tulee kunnioittaa opettajaansa.
Perheillä tulee olla valinnanvapaus siitä, miten ja missä lapset hoidetaan.
Kirjastojen toimintaa tulee tukea, samoin kuin kansalaisopistoille riittävät toimintaedellytykset.
Arjesta se alkaa. Arjen jättiläisten avuksi, sinä päätät!
Marko Ekqvist, 48v, diplomi-insinööri Malminkartanosta
Ehdolla Helsingin kaupunginvaltuustoon numerolla 755.