Ruotsi ja Suomi syventävät puolustusyhteistyötään konkreettisella tavalla. Ruotsi osallistuu Suomen alueellisen koskemattomuuden valvontaan JAS 39 Gripen -hävittäjillä ja Visby-luokan korvetilla ainakin vuoden 2026 loppuun. Yhteistyön painopisteenä on erityisesti droonien havaitseminen ja torjunta. Samalla Suomi hankkii Saabillta RBS 70 NG -ilmatorjuntajärjestelmää.
Tämä on enemmän kuin yksittäinen sotilaallinen järjestely. Pohjoismaiden turvallisuudessa siirrytään vaiheeseen, jossa toimintakykyä rakennetaan yhteisillä sensoreilla, ilmavalvonnalla, merivoimilla, logistiikalla, tiedolla ja huollolla. Suomen kannalta tärkein kysymys kuuluu: kuinka paljon tästä yhteistyöstä jää pysyvästi kotimaiseen osaamiseen, tuotantoon ja huoltokykyyn?
Turvallisuusinvestointi on onnistunut vasta silloin, kun järjestelmä voidaan havaita, käyttää, korjata ja täydentää myös kriisissä. Tämä on Suomi 2035 -ajattelun ydintä. Työmarkkinoilla käänne ei ole vielä tapahtunut
Tilastokeskuksen heinäkuun työvoimatutkimus kertoo karun mutta selkeän tilanteen. Työllisiä oli 2,637 miljoonaa eli saman verran kuin vuotta aikaisemmin. Työttömiä oli 289 000, mikä on 20 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömyysasteen trendi pysyi 10,5 prosentissa ja työllisyysasteen trendi nousi vain hieman 75,4 prosenttiin.
Tilastokeskuksen heinäkuun työvoimatutkimus kertoo karun mutta selkeän tilanteen. Työllisiä oli 2,637 miljoonaa eli saman verran kuin vuotta aikaisemmin. Työttömiä oli 289 000, mikä on 20 000 enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömyysasteen trendi pysyi 10,5 prosentissa ja työllisyysasteen trendi nousi vain hieman 75,4 prosenttiin.
Suomen suurin työmarkkinaongelma ei ole pelkästään kohtaanto. Meillä on samaan aikaan paljon käyttämätöntä työkykyä ja nopeasti muuttuvia osaamistarpeita energia-, puolustus-, data-, rakennus- ja logistiikkahankkeissa.
Siksi työllisyyspolitiikan pitäisi alkaa nykyistä useammin tulevasta työtehtävästä:
investointi → työtehtävä → osaamisvaje → täsmäkoulutus → palkkatyö.
Jokaisesta yli 100 miljoonan euron strategisesta investoinnista pitäisi julkaista myös osaamis- ja työllisyysarvio. Kuinka monta sähkö-, automaatio-, logistiikka-, data- tai huoltoalan osaajaa tarvitaan? Kuinka moni voidaan kouluttaa nykyisestä työvoimareservistä? Kuinka paljon palkkatuloja ja veropohjaa jää Suomeen?
Euroopan teollisuuspolitiikka kiristyy – myös lähimmät kumppanit huolestuvat
EU:n uusi teollisuuspolitiikka painottaa yhä selvemmin eurooppalaista tuotantoa, strategista autonomiaa ja Made in Europe -ehtoja. Tämä on ymmärrettävä vastaus Kiinan ja Yhdysvaltojen teollisuustukiin, mutta samalla Norja, Sveitsi ja muut läheiset kumppanit ovat alkaneet varoittaa eurooppalaisten toimitusketjujen pirstoutumisesta.
Suomen kannalta kysymys on tärkeä. Pohjoismaista teollisuutta, energiaa ja puolustusta ei kannata jakaa keinotekoisesti EU:n sisä- ja ulkopuolisiin osiin, jos yhteiset toimitusketjut ovat turvallisuuden kannalta vahvempia. Strategisen autonomian pitäisi tarkoittaa vaihtoehtojen omistamista – ei protektionismia itseisarvona.
Suomen pitää ajaa mallia, jossa eurooppalaiset hankintakriteerit vahvistavat oman maanosan tuotantokykyä mutta säilyttävät pohjoismaiset ja muut luotettavat kumppanit osana samaa strategista markkinaa.
Hormuz osoittaa, miksi riippuvuuksien hinta pitää laskea etukäteen
Lähi-idän kriisi jatkuu jo kuudetta kuukautta. Hormuzinsalmen liikenne on edelleen selvästi normaalia vähäisempää, ja Persianlahden maat kiihdyttävät investointeja satamiin, putkiin ja vaihtoehtoisiin vientireitteihin. Tavoite on selvä: yhden pullonkaulan merkitystä on vähennettävä ennen seuraavaa kriisiä.
Sama periaate koskee Suomea. Huoltovarmuus ei ole vain varastoja. Se on vaihtoehtoisia satamia, sähkön tuotantotapoja, tietoliikenneyhteyksiä, varaosia, logistiikkareittejä ja osaavia ihmisiä.
Suomen pitäisi tehdä kriittisille järjestelmille riippuvuustase: mikä yksi ulkomainen toimittaja, komponentti tai kuljetusreitti voi pysäyttää toiminnan? Kuinka nopeasti vaihtoehto löytyy? Mitä riippuvuuden pienentäminen maksaisi verrattuna kriisin kustannukseen?
Euroopan parlamentissa syyskuu ratkaisee rahan ja sääntelyn suunnan
Euroopan parlamentin valiokunnat palaavat ensi viikolla töihin. ITRE:ssa edessä ovat Digital Omnibus ja European Competitiveness Fund. Ensimmäisessä ratkaistaan, kuinka paljon digitaalista sääntelyä voidaan yksinkertaistaa vaarantamatta tietosuojaa ja kyberturvallisuutta. Kilpailukykyrahastossa puolestaan ratkaistaan, kuinka EU:n tutkimus-, teknologia-, energia- ja puolustusrahoitusta keskitetään seuraavalla rahoituskaudella.
ENVI jatkaa EU:n päästökaupan Market Stability Reserve -uudistusta. Kiista koskee sitä, kuinka tiukaksi päästöoikeusmarkkina rakennetaan tilanteessa, jossa eurooppalaisen teollisuuden energiakustannukset ovat jo korkeat.
EMPL palaa työllisyyteen, harjoittelijoiden oikeuksiin ja vuoden 2027 budjetin työmarkkinavaikutuksiin. BUDG valmistautuu vuosien 2028–2034 monivuotiseen rahoituskehykseen ja uusien EU-tulojen malliin.
CONT:n pöydällä ovat ALV-petosten torjunta, vuoden 2024 vastuuvapaus ja kasvavan EU-budjetin valvonta.
Suomen kannalta viesti on yksinkertainen: meidän pitää olla mukana päättämässä paitsi siitä, kuinka paljon EU käyttää rahaa, myös siitä, mihin raha menee ja kuinka paljon siitä muuttuu suomalaiseksi työksi, tutkimukseksi ja tuotannoksi.
Suomen kannalta viesti on yksinkertainen: meidän pitää olla mukana päättämässä paitsi siitä, kuinka paljon EU käyttää rahaa, myös siitä, mihin raha menee ja kuinka paljon siitä muuttuu suomalaiseksi työksi, tutkimukseksi ja tuotannoksi.
#Suomi2035 #Turvallisuus #Työllisyys #Energia #EU #Huoltovarmuus #Puolustus #MarkoEkqvist
Visit Today : 22
Visit Yesterday : 183
Hits Today : 33