Vaikuttavaa tuottavuustarkastelua: Case Heka

Hekan tunnuslukuja tarkasteltaessa huomio kiinnittyy joihinkin mielenkiintoisiin lukuihin liittyen talouteen ja asumisen kustannuksiin. Tarkastellaanpa asiaa hieman tarkemmin.

Helsingin kaupunki omistaa 47 000 Ara-vuokra-asuntoa. Keskimääräinen neliövuokra oli 11,06 euroa kuukaudessa vuonna 2015. Vuokrien vaihteluväli eri yhtiöiden välillä oli  9,81 – 12,33. Muutos keskimäärin edellisvuoteen verrattuna oli 2,9 %. Kohtuullisen alhainen vuokrataso siis, mikäli vertaa vapaarahoitteisiin kohteisiin.

Vapaarahoitteisten vuokra-asuntojen keskivuokra oli tilastokeskuksen mukaan 18,37e ja vastaavasti muutos edellisvuoteen verrattuna 4.2 %.

Hekan alueyhtiöissä keskimääräinen hoitovuokra  (5,80 e/m2) jakaantuu seuraavasti: korjaukset 29%, lämmitys 16%, käyttö ja huolto 13%, hallinto 9%, vesi- ja jätevesimaksut 9%, siivous 6%, sähkö 4%, jätehuolto 4%, kiinteistövero 3%, ulkoilualueet 3%, muut menot 4%.

Vuokrista saatava yhteenlaskettu tulosumma oli 350 milj. euroa vuonna 2015.

Heka:n asunnoissa asuu reilu 86 000 asukasta. Huoneistoissa asuu keskimäärin 1,9 asukasta. Keskimääräinen huoneistokoko on noin 60 neliötä.

 

Talous

Heka:lla oli vuoden 2015 lopussa velkaa yhteensä 2.14 mrd. e. Asukasta kohden velkamäärä on noin 25 000 e ja vastaavasti asuntoa kohden 48 000 e. Kiinteistömassan tasearvo on tällä hetkellä n. 2.2 mrd. euroa.

 

Vedenkulutus

Vedenkulutus Heka:ssa asukasta kohden oli keskimäärin  noin 151 litraa. Vesikalusteiden kunto on tärkeää, koska jo pelkästään yhdessä huoneistossa oleva WC:n jatkuva vuoto aiheuttaa vuositasolla noin 9000 e:n lisäkustannuksen.  Parhaiten vuotavat vesilaitteet voi havaita seuraamalla vedenkulutusta aamuyön tunteina, jolloin vedenkulutus on minimissään tai ei ollenkaan. Tähän havainnointiin huoneistokohtainen vesimittari olisikin oiva väline. Tätä Hekan asukkaat saavat vielä odottaa. Kaikkien 21 alueyhtiön vedenkulutuksen suuruusluokkaa vuositasolla on 4.7 milj. kuutiota. Tämä määrä vastaa noin 800:aan uimastadionin kokoista täyspitkää uima-allasta. Asuntoja kohden vedenkulutus on keskimäärin 100 000 litraa vuodessa. Vedenkäyttöön 21 yhtiön osalta kuluu rahaa vuositasolla n. 15.8 milj. e.

 

Sähkö

Hekan sähkönkulutus (56 GWh) on noin 1,3 prosenttia koko Helsingin vuotuisesta (4 400 GWh) sähkön kulutuksesta. Sähköä ja tässä tapauksessa kiinteistösähköä kuluu keskimäärin 660 kWh/asukas. Erot eri alueyhtiöiden suhteen ovat melko suuret.

Sähkölaskua näistä kertyy 7.5 milj. e. Sähkön hinnaksi saadaan keskimäärin 13,3 senttiä/ kWh. Asukasta kohden kiinteistösähköön kuluu 87 euroa vuodessa.

Kovin suuria muutoksia sähkölaskun pienentämiseksi ei tarvitsisi tehdä peruskorjausten yhteydessä ja esim. poistoilmapuhaltimien modernisointi, lämmöntalteenoton tehostaminen ja säätöön liittyvät parannukset toisivat jo huomattavia säästöjä tässä mittakaavassa ja niillä voisi olla vaikutusta jopa joka vuotiseen vuokrankorotustarpeeseen.

Näillä em. tempuilla sähkölasku voisi olla hyvinkin 0,8 milj. e. pienempi.

 

Lämmitys

Lämmityksen suhteen kaukolämpöä kuluu keskimäärin 48,9 kWh / m3. Tämä luku on normeerattu, jotta olisi vertailukelpoinen eri paikkakuntien vastaavaan  ominaiskulutuslukuun.  Lämmitykseen palaa n. 29 milj. e. Vuodessa asukasta kohden lämmitykseen uppoaa 342 e.

Lämmityskustannusten suhteen olisi paljonkin tehtävissä. Saattaa toki olla että muutoksia ei jostain syystä haluta tehdä. Tosin jos muutoksia olisi alettu tekemään systemaattisesti jo vuonna 2006, niin karkeasti arvioiden tänä päivänä oltaisiin tilanteessa, jossa lämmitykseen kuluisi noin  23 milj. e. vuositasolla. Ottaen huomioon edellä mainittu sähkönsäästö ja tämä lämmityksen potentiaalinen säästömäärä puhutaan suuruusluokasta 6-8 milj e. vuodessa.

Uusilla energianmuunto- ja energiatehokkuustempuilla päästäisiin vieläkin huomattavasti suurimpiin säästöihin. Tosin näiden tekniikoiden käyttöönotto lienee aika haastavaa niin poliittisesti kuin Helsingin energiantuotannon nykyisen infrastruktuurin kannalta.

 

Jätehuolto

Jätettä kertyy huomattavat määrät ja tämän osaltakin eri yhtiöiden välillä on suuriakin eroja. Jätejakeita pyritään erottamaan jo huoneistotasolla, mutta kuten tässäkin asiassa täydellisyyttä kohti ollaan vasta  menossa. Jätehuollon hintalappu kaikkien alueyhtiöiden osalta on n. 7,5 milj. e. vuonna 2015.

 

Siivous, huolto ja kunnossapito

Heka resurssoi kiinteistöhuoltoon n. 26 milj. e. (300 eur/asukas/vuosi)  ja siivoukseenkin kuluu lähes 12 milj. e (140 eur/asukas/vuosi).

 

Energiansäästötoimenpiteiden vaikutus asumiskustannuksiin

Edellä jo sivusin ostoenergiaan liittyviin tunnuslukuihin. Vaihtoehto, jossa tehdään muutoksia poistoilmanvaihtoon ja lisätään lämmöntalteenottoyksiköt talokohtaisesti, sekä edistyksellistä sensoritekniikkaa huoneistokohtaisesti voidaan saavuttaa helpostikin kymmenen prosenttiyksikön säästöt, enemmänkin.  Asukkaan kannalta tämä tarkoittaisi keskimäärin 7 euroa /kk alempaa kuukausivuokraa. Yhtiön kannalta selvää säästöä ostoenergian suhteen saataisiin vuositasolla n. 4 milj. euroa.

Hieman vielä kehittyneemmässä vaihtoehdossa, jossa taloryhmäkohtaisesti edellä esitetyn ykkösvaihtoehdon lisäksi  käyttöönotetaan aurinkokeräimet, sekä edistyksellistä lämmöntalteenottotekniikkaa, niin jäteveden, kuin käyttövedenkin osalta saavutettaisiin helposti koko Hekan osalta n. 7 milj. euron säästöt nykytilanteeseen verrattuna.

Kuukausivuokria voitaisiin näillä tempuilla laskea keskimäärin 14 eur/m2.

Kolmannessa vaihtoehdossa käyttöön otettaisiin kaikki edellä mainitut teknologiat lisättynä geotermisen energian hyödyntävillä lämpöpumpputekniikoilla voidaan sitten saavuttaa lähes energiaomavaraisuus, mitä tulee ainakin lämpöenergian suhteen. Tässä tapauksessa vertailuajankohtaan verrattuna energiakustannuksia voidaan säästää n. 20 milj. euron edestä. Laskennallisesti hoitovuokraa voitaisiin tiputtaa näillä tekniikoilla keskimääräisestä lukuarvosta 5,78 eur/m2 lukuarvoon 5,00 eur/m2. Keskimääräiseksi kokonaisvuokraksi saadaan näin ollen 10,37 eur/m2.

Vuokranmaksussa tämä vaihtoehto tuntuisi vuokralaiselle n. 42 eur/kk alhaisempana vuokrana. Yhtiönkin kannalta tämä vaihtoehto maksaisi itsensä takaisin kohtuullisessa ajassa ja vaikutus ostettavan energian määrään on dramaattinen. Se miten tai kenen toimesta tuo geoterminen lämpöenergia tuotetaan  vuokranmääritysyksiköihin en ota tässä vaiheessa kantaa enkä siihen millä vuosikymmenellä sen laajamittainen käyttö voisi toteutua.

 

Tuottavuudesta ja tehokkuudesta

Edellä esitettyjä tunnuslukuja hyödyntäen ja kaikilta osin Vuosiraportista 2015 kerättyjen tietojen avulla tein tuottavuusmallin, jossa ensimmäisessä tarkasteltiin kaikkien panos- ja resurssienkäyttömuuttujien ryhmittelyä. Muodostin 6 ryhmää ja näiden ryhmien kokoonpanossa havaittiin ainakin seuraavien yhtiöiden osalta samankaltaisuuksia (klusterointimentelmä). Ryhmä1: Malmi, Roihuvuori, Malminkartano, Vesala ja Vuosaari. Ryhmä 2: Myllypuro ja Pikku-Huopalahti. Ryhmä 3: Kannelmäki, Pohjois-Haaga, Kantakaupunki ja Puotila. Ryhmä 4: Tässä ryhmässä ypöyksin Siilitie. Ryhmä 5: Kontula, Maunula, Pihlajisto ja Vallila. Ryhmä 6: Kansanasunnot, Suutarila, Jakomäki, Kumpula ja Laajasalo. Näissä siis ilmeni jokin sellainen yhteinen tekijä, jonka vain k-means-menetelmä tunnistaa. Se voi olla jokin yhteinen tekijä panosmuuttujissa tai vaikkapa energiankäytön samankaltaisuus. Voi se liittyä huoltoon ja kunnossapitoonkin. Kaikki vuosiraportin muuttujat ajettiin tämän myllyn läpi. Mene ja tiedä mikä lie tämä yhteinen tekijä.

 

Malliasetelma 1

Ensin tarkasteltiin syötemuuttujina vuokratuloja yhtiöittäin ja vastaavasti lämmityskustannuksia. Kulutusmuuttujiksi valittiin ominaislämmönkulutus, huoneistoala ja käyttöaste -muuttujat. Tällöin keskimääräiseksi tehokkuudeksi saatiin 0,817. Tehokkaita yksiköitä löytyi tällä tavoin tarkasteltuna 6 kappaletta. Parhaiten tässä vertailussa pärjäsivät Kansanasunnot, Laajasalo, Malminkartano, Maunula, Puotila, Siilitie ja Suutarila.

 

Malliasetelma 2

Seuraavaksi tarkasteltiin panosmuuttujina mm. korjauksiin, hoitokuluihin, isännöintiin, huoltoon ja siivoukseen liittyvät panostukset. Näitä tarkasteltiin vasten energiankulutustietoja (vesi, sähkö ja lämpö). Mukaan otettiin myös lämmönominaiskulutustiedot, sekä käyttöaste. Tässä vertailussa kaikki yhtiöt yhtä lukuun ottamatta saivat täydet pisteet.

 

Malliasetelma 3

Viimeiseksi tarkasteltiin vuokrakertymää, yksikkövuokria sekä veden, jäteveden, että sähköenergian ostoja. Lisäksi mukaan otettiin jätehuollon kustannukset.  Näitä tarkasteltiin vasten energiankulutustietoja (vesi, sähkö ja lämpö), kuten edellisessäkin mallissa. Tällä yhdistelmällä parannettavaa löytyy ainakin Haagasta, Jakomäestä, Laajasalosta, Malminkartanosta ja Vallilasta. Keskimääräinen tehokkuusluku tässä kategoriassa oli 0,995.

 

Loppulause

Tuottavuuden ja tehokkuuden mittarointi vaatii yhdenmukaisen tavan raportoida ja jalostaa tuotettua tietoa. Hekan vuosikertomuksessa oli kohta, jossa tuottavuuden yleiseksi mittariksi oli määritetty asuntojen määrän kasvu, suhteessa henkilöstön määrään. Lisäksi oli maininta lyhytaikaisten sairauspoissaolojen suhteesta henkilöstömäärään. Nämä ovat varmaan ihan käypiä mittareita, kun tarkastellaan asiaa yhdestä näkökulmasta. Useimmissa tapauksissa kuitenkin tuottavuuteen ja sitä edeltävään tehokkuuteen kaikissa toiminnoissa vaikuttavat varsin monet sellaiset tekijät, joita ei osata jostain syystä ottaa huomioon tuottavuustarkasteluissa. Resurssien käytön lisäksi tarkasteluissa tulisi aina huomioida vaikutukset mm. energiatehokkuuteen ja vaikuttavuuteen ylipäänsä, jotta tämän tyyppisellä arvioinnilla olisi oikeasti merkitystä toiminnan kehittämisen kannalta. Tärkeää on myös verrata omaa toimintaa tehokkaimpiin yksiköihin ja löytää sitä kautta toiminnan kannalta oleelliset parannuskohteet omasta yksiköstä tai yhtiöstä.

 

Marko Ekqvist

Vaikuttavaa tuottavuustarkastelua: Case Heka
Kategoriat: asuminen, energiatehokkuus, Heka, Helsinki, kustannustehokkuus, tehokkuus, tuottavuus | Avainsanoina , , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Vaikuttavaa tuottavuustarkastelua: Case Heka

Malminkartanon täyttömäen huipulle suunnitteilla savusauna

Ensikosketukseni Malminkartanon täyttömäkeen tapahtui joskus 90-luvun alussa. Pyöräilin siitä tuolloin ohi ja ihmettelin, mikä ihmeen ”tunturi” se tuossa Vihdintien varrella kohoaa. Vuodet vierähtivät ja muutin asumaan lähelle tuota keinotekoista mäkeä 90-luvun lopussa. Vieläkään ei napannut tämä täyttömäki, kunnes sitten vuoden 2009 tienoilla kuntoiluharrastus johdatti minut portaiden juurelle.

Palataanpa hieman ajassa taaksepäin.

Miten kaikki sitten sai alkunsa? Nimensä mukaisesti täyttömäki tai jätemäki koostuu rakennusjätteestä, poistomaasta ja betonista.

Täyttömäen kasaaminen aloitettiin vuonna 1976. Mäkeen kipattiin rakennustyömaiden jättömaata oikein urakalla ja 90-luvun puoleenväliin mennessä sinne oli kipattu noin 8 miljoonaa kuutiometriä edellä mainittuja jätejakeita. Mäki kohoaa lähes 90 metriä merenpinnasta, ollen näin Helsingin kaupungin korkein maamerkki. Tuolloin täytössä mukana olleiden kuorma-autoilijoiden kertomusten mukaan oli ollut aika haastava tehtävä, ainakin talviaikaan.

Moni ei tätä tiedä tai muista, mutta 80-luvulla mäessä oli hiihtohissi. Kahvilakin sieltä tuolloin löytyi. Sittemmin nuo toiminnot jouduttiin lopettamaan kannattamattomina. Ilmeisesti kaupungin panostuksella toimintaa olisi voitu jatkaa, mutta syystä tai toisesta näin ei tehty.

Nykyisin paikka on erittäin suosittu harjoittelualue. Itse aloitin käymään siellä muutama vuosi sitten, kun treenailin Tough Viking -kisoihin. Kerrassaan erinomainen treenipaikka ja sen ovat huomanneet monet muutkin porrastreenin ystävät. Alueen kehittämiselle olisi siis tilausta.

Mäellä harrastetaan myös alamäkipyöräilyä ja onpa siellä nähty varjoliitoharrastajiakin. Honkasuon ja Malminkartanon alueen kokonaisuuden kannalta olisi aika saada vetovoimaa lisää tai edes pyrkiä säilyttämään alue nykyisenkaltaisena suosittuna harrasteympäristönä.

Olipa se syy mikä tahansa, mikä mäkeen vetää porukkaa, niin luulisi trendin kiinnostavan myös aluesuunnittelijoitamme. Viimeiset pari vuotta mäen vetovoima on vain kasvanut. Vuodenajasta riippumatta täyttömäen parkkialue on ääriään myöten täynnä autoja, myös arkipäivisin.

Malminkartanon täyttömäen parkkipaikka näyttää tältä arkipäivisin. (Kuva: Marko Ekqvist, toukokuussa 2016.)

Malminkartanon täyttömäen parkkipaikka toukokuussa 2016. Kuva: Marko Ekqvist.

Olisihan se siistiä, että paikalle rakennettaisiin tilat, joissa voisi säilyttää ja vaihtaa vaatteet. Kahvilallekin olisi jälleen tilausta. Luksusta tietenkin olisi, jos täyttömäellä olisi sauna- ja suihkutilat. Sauna se on, mikä vetää porukkaa ja luo vetovoimaa. Turistitkin paikan löytäisivät. Kahvilan (Café 426) ja saunan (Huippusauna)  sijainti tulisi ehdottomasti olla siellä mäen huipulla.

Kävijöitä varmaan riittäisi. Siinä vaiheessa Helsingin pisimpiin portaisiin kannattaisi jo asentaa valaistuskin.

Saunakulttuuri elää parhaillaan kasvun ja kukoistuksen aikaa Helsingin niemellä. Miksei täällä meillä Malminkartanossakin tehtäisi asian eteen jotain?

Viimeisimpien tietojeni mukaan alueelle ei ole suunnitteilla mitään edellä mainittuja toimintoja. Ei ainakaan tämän valtuustokauden aikana.

Ota kantaa ja kerro oma mielipiteesi osallistumalla kyselyyni. Vastausaika päättyy 10.7.2016 mennessä.

Malminkartanon täyttömäen huipulle suunnitteilla savusauna
Kategoriat: Helsinki, jätemäki, Malminkartano, täyttömäki | Avainsanoina , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Malminkartanon täyttömäen huipulle suunnitteilla savusauna

Kaupunkisuunnittelun lähtötiedot hataralla pohjalla

Eipä löydy kovin tyytyväisiä kannanottoja nykyiseen Helsingin kaavoituspolitiikkaan ja sen vihreään ilmentymismuotoon. Vihreää se on siksi, että suunniteltu rakentaminen keskittyy pääosin puisto- ja virkistysalueille. Eipä luonnontilaisia metsiköitäkään ole unohdettu saati kulttuurihistoriallisesti arvokkaita lentokenttäalueita. On siinä muutakin outoa. Lue tämä juttu, niin tiedät mikä mättää.

Helsingin kaupunkisuunnittelulautakunta päätti 10.11.2015 Helsingin yleiskaavaehdotuksesta. Kaupunkisuunnitteluviraston valmistelema yleiskaava on pitkän aikavälin maankäytön suunnitelma, jolla ohjataan kaupungin yhdyskuntarakenteen kehittämistä. Ehdotuksessa varaudutaan Helsingin kasvuun noin 860 000 asukkaan kaupungiksi vuoteen 2050 mennessä. Aiemmissa esityksissä tuo luku taisi olla 865 000. Hyvä, nyt on löydetty laskenta- ja mitoitusperuste, jolla suunnitelmia lähdetään viemään eteenpäin.

Se mihin moinen arvio perustuu niin mene ja tiedä. Mutta siitä olen aivan varma, että monissa ennustemalleissa esiintyy suurta epävarmuutta ja tässä sitä epävarmuutta esiintyy jostain syystä ”runsaasti”. Todellisuudessa asiat eivät aina noudata lineaarista mallikäsitettä.

Sotkanet tietokanta (sotkanet.fi) on erinomainen tietolähde demografisen tiedon hakuun. Sotkanetin ennuste vuoden 2040 Helsingin väestömääräksi on esitetty olevan 728 000. Nyt viimeinkin alkaa mielenkiinto herätä. Yleiskaavaehdotuksen väkimäärään päästäksemme tulisi se tämän perusteella lisääntyä vuositasolla lähes 14 000. Tätä ei selitä pelkästään syntyneiden ja kuolleitten saati tulo- ja lähtömuuttajien erotukset, nimittäin näiden muuttujien osalta tämä tarkoittaisi väkimääränä 5 500. Mistä mahtaakaan loppumäärä kehkeytyä? Siitä asiasta voisin varmaan kirjoittaa useitakin blogikirjoituksia, mutta pysytäänpä nyt tässä kaupunkisuunnittelun lähtötietojen ihmettelyssä.

Käydäänpä vilkaisemassa Tilastokeskuksen vastaavia lukuja väestöennusteista.

Naisten lukumäärä vuoden 2015 osalta Tilastokeskuksen mukaan oli 330 000 ja ikähaarukassa 15-50v vastaavasti 171 000. Tuhatta naista kohden syntyy noin 40 lasta ja vuoden 2015 lukuarvoilla tämä tarkoittaa 6700 synnytystä. Vastaavasti ennusteen mukaan vuoden 2040 naisten lukumäärä olisi 192 000, syntyneisyysluvun ollessa 37,6 ja lapsia syntyisi näin ollen tämän lähteen mukaan n. 7200 vuodessa. Tällä menolla Helsingin väkimäärä olisi vuosikymmenen loppuun mennessä n. 830 000. Taas saatiin eri luku.

Kannatan kasvu- ja yritysmyönteisen ilmapiirin luonnollista kehittymistä. En oikein ymmärrä, miten se tehdään muodostamalla ensin väestömäärätavoite ja tuottamalla tämän perusteella sen kehikon ympärille väkisin viety kaavoitussuunnitelma. Edellä esitetyt tilastoaineistotkaan eivät tue kaavoitusperusteissa esitettyä rajua väestökasvua.

Eikö jokin näistä tietolähteistä tulisi päivittää vastaamaan nyt esitettyjä tietoja? On siinä väestöennusteiden tekijöillä ihmettelemistä, kun pitää väkisin keksiä mistä Pohjois-Suomen kunnista saadaan 250 000 lisäys Helsinkiin aikaiseksi vuoteen 2050 mennessä? Vai onko se sitten vaan niin, että kun Helsinki tekee väestöennusteen, niin se on ja pysyy faktana. Näin se varmaan on, ainakin tämän valtuustokauden loppuun saakka.

Epärealistiset ja ylimitoitetut suunnitelmat poikivat usein mainetta niiden esiintuojille, saattaapa siitä saada jonkin palkinnonkin. Jokuhan näistä ne pisteet kerää. Toinen asia sitten on, kuinka ja millä keinoin näihin tavoitteisiin päästään, kustannuksista puhumattakaan.

 

Malminkartanossa 24.5.2016

Marko Ekqvist

 

Jutussa käytetyt lähteet:

Tilastokeskus, Väestötilastot, 2016-04-16.

Sotkenet.fi

Kaupunkisuunnittelun lähtötiedot hataralla pohjalla
Kategoriat: Helsinki, kuntavaalit 2017, yleiskaava | Avainsanoina , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Kaupunkisuunnittelun lähtötiedot hataralla pohjalla

SOTE-palvelut kunnilta maakunnille – suunnitteluvaiheesta toteutusvaiheeseen

Sosiaali – ja terveydenhuollon uudistaminen tarjoaakin henkilöstölle sopeutusta ja pehmennyksiä. Mitään tiettämättömät oppositiopuolueiden edustajat ovat tältäkin osin väärässä väitteissään, että henkilöstön asemaa oltaisiin heikentämässä. Kuten aina. Räksytystä riittää, mutta eipä tullut valmista edellisten hallitusten aikana. Toisin on nyt, kun perussuomalaiset ovat hallituksessa.

Henkilöstö siirtyy ensin maakuntien palvelukseen niin sanottuina vanhoina työntekijöinä. Palveluiden tuotantoa varten maakunnat tulevat tulevaisuudessa perustamaan omat osakeyhtiöt. Henkilöstöedut tulevat säilymään samoina myös näissä uusissa yhtiöissä.

Soteuudistus on todellakin massiivinen projekti, koska 220 000 ihmisen työnantaja muuttuu tässä rytäkässä. Palveluiden järjestäminen ja julkinen tuotanto siirretään kunnilta maakunnille. Maakuntiin tullaan siirtämään myös muita toimintoja mm. kuntien hallinnosta ja tukitoiminnoista.

SOTE rahoituksen periaatteet

Rahoituksen periaatteet hoidettaisiin yksinkertaisesti näin: Sote-palvelut rahoittaa valtio, joka jakaa rahat maakunnille. Maakunnat maksavat palveluista niiden julkisille ja yksityisille tuottajille.

Rahoituksen jakoperusteena käytetään asukasmäärää, maakunnan ikärakennetta ja sotepalveluiden tarvekerrointa. Asukaskohtaisen perushinnan lisäksi osansa tuo asukastiheys ja  vierakielisten määrä.

Kohta nämä jako-osuusehdotukset julkaistaan. Kannanottojen jälkeen saamme tietoomme maakuntakohtaiset jako-osuudet ja niiden perustelut.

SOTE-palvelut kunnilta maakunnille – suunnitteluvaiheesta toteutusvaiheeseen
Kategoriat: hallitus, Helsinki, sosiaalihuolto, terveydenhuolto | Kommentit pois päältä artikkelissa SOTE-palvelut kunnilta maakunnille – suunnitteluvaiheesta toteutusvaiheeseen

Kehä I:sen 20 miljoonan remontti maksaakin meille 1,3 miljardia!

Sujuvaa liikennettä Kehä I:lle – tavoite hyvä – toteutus tosin osoittaa järjen köyhyyttä!

Miten on mahdollista lamauttaa pääkaupunkiseudun ja Suomen vilkkain väylä KEHÄ I lähes kahdeksi vuodeksi? Töitä työmaalla tehdään vain aamuvuorossa. Työt kolmeenvuoroon! Maksamme 20 miljoonan euron urakasta ruuhkissa 1.3 miljardia euroa pelkästään välillisinä työajanmenetyskustannuksina.

Täytyy myöntää, että Liikennevirasto oli oikeassa ilmoittaessaan, että Kehä I:sen remontti puurouttaa liikennettä entisestään.
Näin on myös tapahtunut. ”Tehdään kerralla kuntoon” –periaatteella, maksoi mitä maksoi. Tätä periaatetta varmaan moni työmatkalainen pohtii ruuhkassa ollessaan, eikä aina niin hyvillä mielin. Tämä ”Kerralla kuntoon” –projekti kun voitaisiin myös toteuttaa 24/7 periaatteella. Kolmessa vuorossa, seitsemänä päivänä viikossa. Siis 6-7 kuukaudessa.
Moni muukin tätä varmaan miettii, että eikö tätä remonttia olisi sittenkin voinut suunnitella siten, että se olisi toteutettu nopeutettuna ja keskeytymättömänä vuorotyönä. Työmaamelusta ei olisi varmaan ollut haittaa, mutta 100 000 autoa vuorokaudessa seisomassa ruuhkassa ei kuulosta kovin kustannustehokkaalta, saatikka ekologiselta. Elämmekö edelleen 1900-luvun suunnitelmataloudessa?
Liikenne hidastelee Vihdintien ja Hämeenlinnanväylän kohdilla pahasti. Iltapäivisin voi ruuhkaa esiintyä vielä kuuden maissa näilläkin tieosuuksilla.

Ainoa neuvo lienee siirtää aamupäivän palaverit iltaan, sekään ei aina onnistu. Ajatellaan positiivisesti. Ehkä tämä kannustaa käyttämään teknisiä apuvälineitä, joita ei ole aiemmin tullut kokeiltua. Videoneuvotteluita hyödyntämällä voisi välttää moisen ruuhkassa kököttämisen. Säästyisi aikaakin. Perheen arki muuttuu, kun töihin mennäänkin vasta klo 10 jälkeen. Kaikille tämän tyyppinen työaikojen sovittelu ei käy päinsä.
Helpottaahan se sitten, kun vuoden 2017 lopussa ruuhkat välttävät remontin valmistuttua. Remontin hankintahinnaksi on ilmoitettu 19 miljoonaa euroa. Välilliset kustannusvaikutukset työssäkäyvän väen ruuhkassa kököttämiseen vievät viimeisimmän laskelmani mukaan 1.3 miljardia euroa. Muista kustannuksista puhumattakaan. Vajaita työpäiviä siis 450 päivän osalta vuoden 2017 loppuun! Laskelmassa on otettu huomioon työssäkäyvän jonottajan työajanmenetys ja sitä kautta siis kustannusvaikutus pääkaupunkiseudun yrityksiin ja elinkeinoelämään.
Sen verran se ruuhkassa jonottaminen maksaa tämän projektin osalta!

 

graafi eri odotusaikojen ja kokonaiskustannusten suhteen kehä I remppa

 

Lähteet:
Liikennevirasto: Liikennetilannepalvelu (http://liikennetilanne.liikennevirasto.fi/).
Tilastokeskus: Palkkarakennetilasto 2012.

 

Tämä artikkeli on julkaistu myös seuraavien lehtien nettilehdissä:

Helsingin uutiset
Länsi-Uusimaa
Uusimaa
Länsi-Väylä lehti
Vantaan sanomat
Nurmijärven sanomat

Kehä I:sen 20 miljoonan remontti maksaakin meille 1,3 miljardia!
Kategoriat: elinkeinopolitiikka, kansantalous, kuntavaalit 2017, kustannustehokkuus, liikenne, liikennepolitiikka, perussuomalaiset, tietyöt | Avainsanoina , , , , | Kommentit pois päältä artikkelissa Kehä I:sen 20 miljoonan remontti maksaakin meille 1,3 miljardia!