Vetoomus Helsinkiläisille

Hyvä Helsinkiläinen äänestäjä,
nyt on tullut aika panna stoppi Helsingin alasajolle, sairaiden pompottelulle ja valtapuoluiden hyvä veli verkostoille.
Juhlapuheiden aika on ohi, on aika toimia demokraattisen, itsenäisen ja asukaslähtöisen Helsingin puolesta. On aika toimia demokraattisen, itsenäisen ja asukaslähtöisen Helsingin puolesta. Seuraavalla valtuustokaudella tullaan päättäämään jokaista Helsinkiläistä koskettavista asioista. Merkittävimmmät seuraavalla valtuustokaudella tehtävät päätökset liittyvät

  • sosiaali – ja terveydenhuoltoon
  • työpaikkojen lisäämiseen ja pysyvyyteen
  • yritysten tukemiseen
  • energiamuuntoon
  • maankäyttöön ja rakentamiseen

Kaikki nämä edellä mainitut päätökset ja linjaukset vaikuttavat suoraan tai epäsuorasti asumiseen, lähipalveluihin ja liikennejärjestelyihin.

Helsingin valtuusto tarvitsee seuraavaksi kaudeksi valtuutettuja, joilla on vankka tietämys

  • energiahuollosta,
  • ympäristöasioista sekä
  • sosiaali- ja terveydenhuollosta.

Piiperrysten aika on ohi. Tulevana kautena tehtävät päätökset ovat luonteeltaan kauaskantoisia, jotka vaikuttavat kaikkiin Helsinkiläisiin tavalla tai toisella.

Peruskoulutukseni on energiatalouden ja ympäristötekniikan diplomi-insinöörin tutkinto. Teen ja valmistelen jatko-opintoihin liittyvää taustatyötä väitöskirjaani varten, jonka työnimenä on: Energiatehokkuus tuottavuuden ja tehokkuuden näkökulmasta: vaikuttavuuden arviointi DEA-mallilla.

Sosiaali ja terveydenhuollon järjestämisvastuisiin olen perehtynyt nykyisissä työtehtävissäni Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksella.

Muutos on tulossa, joten ole omalta osaltasi vaikuttamassa että saamme näissä vaaleissa ”triplajytkyn”

Syksyisin kuntavaaliterveisin,
Marko Ekqvist
diplomi-insinööri

Oma ehdokkaasi Helsingin valtuustoon numerolla 599

Vetoomus Helsinkiläisille
Kategoriat: energiatalous, energiatehokkuus, energiatekniikka, Helsinki, kuntavaalit 2012, lähipalvelut, lapsiperheet, mielenterveyskuntoutujat, nuorisotyö, omaishoito, sosiaalihuolto, syrjäytymisen ehkäisy, terveydenhuolto, tuettu asuminen, vaalityö, ympäristötekniikka, yrittäminen | Avainsanoina , , , , , | Jätä kommentti

Yrittäjyys kantaa Helsinkiä

Neljäntenä vaaliteemanani on

Yritysten monipuolisempi tukeminen. Yritystoiminnan aloittamiseen liittyvien esteiden purkaminen. Työllisyyttä edistävien toimintojen tukeminen.

Suomessa on 318 951 yritystä (Tilastokeskus v2010 lopussa). Jos maa-, metsä- ja kalatalous jätetään pois, yrityksiä on 262 548. Niistä alle 10 työntekijän yrityksiä on 245 099 eli 93,4 prosenttia. Pienyrityksiä on 14 514 (5,5 %), keskisuuria 2 321 (0,9 %) ja suuryrityksiä 614 (0,2 %).

Suomen talouden peruskivi on yrittäjyydessä. Työpaikkoja nuorille saadaan menestyvän yritystoiminnan kautta. Menestyksen avaimet ovat yrittäjillä ja heidän pitkäjänteisessä työssään. Tämän lisäksi tarvitaan päämäärätietoisia toimia, joilla parannetaan yrittämisympäristöä suotuisaksi yrittämiselle.

Yritystoiminnan ja suotuisan yrittäjämyönteisen ympäristön luominen Helsinkiin on tärkeää jo pelkästään työllisyysnäkökulmasta.

Meidän uusien valtuutettujen tulisi muodostaa yrittäjäfoorumi tai yrittäjäneuvosto, joka pohtisi yritystoiminnan kasvun edellytyksiä Helsingin talousalueella. Voisimme myös muodostaa mentoriohjelman, jossa vanhemmat yrittäjät toimisivat neuvonantajina nuoremmille yrittäjäksi aikoville tai vasta-alkaneille yrittäjille.

Asioita, jotka voidaan viedä Helsingin yrittämisstrategiaan voisivat olla:

1 yrittäjänäkökulmaa yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Kaikilla tai osalla päätöksistä on myös vaikutusta toimintaympäristöön, jossa yrittäjät toimivat. Näin ollen päätösten yhteydessä tulisi aina kriittisesti arvioida niiden vaikutusta yrittämiseen ja työpaikkoihin.

2 yrittämiseen ja yritystoiminnan aloittamiseen liittyvien avustusten tarkastelu.

3 Työllistämisen helpottaminen sekä yrityksen, että työntekijän näkökulmasta. Työhönoton kynnyksen madaltaminen.

4 Julkisen sektorin yhteiskuntavastuu ja kilpailutukseen liittyvien tietojen jalkauttaminen myös kaupungin tytäryhtiöihin. Edullisin vaihtoehto ei ole aina edullisin.

Yrittäjyys kantaa Helsinkiä
Kategoriat: Helsinki, yrittäminen | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Omaishoitajat vailla tukea

Suomessa on arviolta 300 000 omaishoitajaa. Omaishoidossa olevista noin 60 000 on laitoskuntoista. Tästä määrästä vain 32 000 omaishoitajaa on omaishoidontuen piirissä. Helsingissä oli vuonna 2010 n. 3 400 omaishoitajaa tämän tukijärjestelmän piirissä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Helsingin todellinen omaishoitajien lukumäärä on n. 35 000 – 40 000. Reilu puolet näistä tapauksista on vanhuksia (ilmeisesti lukumäärä voi olla suurempinkin, mutta vastaa tässä arviota perustuen koko valtakunnan lukumääriin).

Kunnan näkökulmasta omaishoito on varsin edullinen vaihtoehto ja kun katsoo em. lukuja niin aika monta henkilöä tekee työtä, jolla on tarkoitus. Nimittäin työtä joka voi olla henkisesti ja fyysisesti raskasta, (yleensä oman päätoimensa tai määräaikaisen tuntityön ohella).

Kansantaloudellisessa mielessä talkootöiden tekeminen on siis kannattavaa, mutta onko mietitty tässäkin asiassa seurannaisvaikutuksia. Useimmiten omaishoitaja joutuu taiteilemaan toimeentulonsa rajoilla. Saattaa nimittäin olla että omaishoitaja tekee tuntitöitä, jolloin kaikki se aika joka kuluu omaishoidossa on poissa toimeentulosta.

Pahimmassa tapauksessa tunnollinen omaishoitaja irtisanotaan päätoimestaan, koska työnantajilla ei välttämättä ole ymmärrystä poissaoloille ja myöhästymisille.

Omaishoitotilanne voi tulla perheen elämään hiljaa hiipuen tai yllättäen.

Omaishoitajia ovat muun muassa kehitysvammaisen lapsen vanhemmat, ikääntyvistä vanhemmistaan huolehtivat sekä puolisoaan hoitavat parhaassa työiässä olevat.

Pahoin pelkään että edellä esittämäni todellinen omaishoitajien lukumäärä on tuplaluku. Helsingin tulisi aktiivisesti tuottaa ja laatia omaishoidon strategia, jossa annetaan myös omaishoitajille mahdollisuus lepoon ja virkistykseen. (tämä kirjoitus liittyy vaaliteemaani: asiakaslähtöisyys ja ennaltaehkäisevien toimien tukeminen)

Omaishoitajat vailla tukea
Kategoriat: Helsinki, ikääntyneiden palvelut, lähipalvelut, lapsiperheet, mielenterveyskuntoutujat, omaishoito, sosiaalihuolto, terveydenhuolto | Avainsanoina , , , , | Jätä kommentti

Rakenteiden purku sen kun jatkuu…

En kyllä millään totu ja käsitä tätä nykyhallituksen Suomalaisen yhteiskunnan alasajovillitystä. Esimerkiksi Liikkuvassa poliisissa tehdään myös muuta työtä kuin liikenteen ajonopeuksien valvontaa. Työkenttään kuuluvat myös ajoneuvojen kunnon valvonta. Ajoneuvoyhdistelmien ja henkilöautojen tekniikan valvonta on olennainen osa tieliikenteen turvallisuutta. Seurannaisvaikutukset näiden tehtävien alasajosta voivat olla arvaamattomat.

Alasajoa perustellaan säästöillä, mutta minä sanon, että kustannukset ovat moninkertaiset kun vahinkojen lukumäärät kasvavat. Välittömät vaiktukset ovat yksilötasolla peruuttamattomia ja välillisistä vaikutuksista puhumattakaan.

Hyvät äänestäjät, mikäli haluatte, että yhdistelmärekan irronnut paripyörä ei ohita ajoneuvoanne kehä ykkösellä, äänestä perussuomalaista valtuustoehdokasta lopettamaan tämänkaltainen Suomalaisen yhteiskunnan alasajo.

terv. ehdokas Helsingistä n:o 599

 

Rakenteiden purku sen kun jatkuu…
Kategoriat: Helsinki | Jätä kommentti

Asunnottomuus, leipäjonot ja sairaiden kohtelu

Kun minut valitaan valtuustoon, niin laitan ensimmäiseksi työnalle asunnottomuuden poistamisen pääkaupungistamme. Kyytiä saavat silloin myös sosiaali- ja terveystoimen viranhaltijat, jotka eivät ole kyenneet hoitamaan asiaa. Aikaa ja rahaa on kyllä ollut, mutta samalla ikävä kyllä tahtotila on puuttunut. ”Tämä ei varsinaisesti kuuluu toimialueemme piiriin” tai ” ..valitettavasti tämän kaltaisia väliinputoaja tapauksia esiintyy täällä meidän hallinnoimalla alueellamme” -ovat tuttuja sananparsia, joita olen itsekin saanut kuulla kun olen ollut hakemassa apua. Perheessäni on sairastettu paljon ja sairastetaan edelleenkin. Hakiessani apua Helsingin kotihoidolta, on suora vastaus ollut ” …olette väliinputoajaperhe…”. Aika lohduttavaa kuultavaa hädän hetkellä, vai mitä?.

Toinen seikka, johon paneudun, ovat leipäjonojen asiakkaat. Miten on mahdollista, että Suomalaisessa hyvinvointivaltiossa, Suomen pääkaupungissa on asukkaita joiden ravinnon saanti hoituu yksinomaan tai pääosin jonottamalla ruokaa ja leipää? Eikö tämä kerro jo sitä että joku mättää sosiaalihuollon osalta rakkaassa pääkaupungissamme?

Eikö asioihin voi puuttua ja vaikka tarjota apua ennen kuin asukkaat luisuvat alamäkeen? ONKO mahdollista edes harkita ennaltaehkäiseviä toimia? Monessa tapauksessa ennaltaehkäisevillä toimilla saavutettaisiin paremmat tulokset sekä asiakkaan että järjestelmän näkökulmasta.

Ehdottaisin, että kaupunginjohtajamme asioisivat vaalien jälkeen kuukauden ajan leipäjonossa, asuisivat samalla ulkona ja koittaisivat samaan aikaan päästä hakemaan apua Haagan sosiaalihuollon toimipisteestä. Luulenpa että ei taida onnistua tai ainakin tämä simulaatio joudutaan keskeyttämään.

Olen itse kokenut kaikki otsakkeen asiat ja täytyy myöntää että on ollut opettavaista ja samalla hyväksi havaita kuinka ”hyvin” HYVINVOINTI-Helsinki toimii ja antaa palveluita asukkailleen. Tuossa tilanteessa asukas jätetään aivan yksin ratkomaan asioitaan ja lähinnä taktiikkana uuvuttaa asiakas juoksuttamalla häntä luukulta luukulle.

Edellä kuvattuihin asioihin tulee muutos kun pääsen valtuustoon kaudeksi 2013-16.

terv. nimimerkillä ”kokemusta on”

 

 

 

 

 

 

Asunnottomuus, leipäjonot ja sairaiden kohtelu
Kategoriat: Helsinki, ikääntyneiden palvelut, lähipalvelut, lapsiperheet, mielenterveyskuntoutujat, sosiaalihuolto, syrjäytymisen ehkäisy, terveydenhuolto | Avainsanoina , | Jätä kommentti